torstai 11. elokuuta 2011

Ylämäki, alamäki..

Niin se taas meni.. ehdin jo kovasti iloita koiran edistymisestä ja motivaatiosta agitreeneissä kun tuli oikein tömäkkä tipahdus maanpinnalle. Haahuilua, nuuskimista, pari karkureissua... kun koiran sai kuuntelemaan se teki kyllä hetken töitä mutta sitten taas vajosi omiin touhuihinsa. Yhden onnistuneen radanpätkän sentään sain loppuun kun kaveri tuli vähän auttamaan järjestyksenpidossa ja sitten koira äkkiä kiinni ja esteet varastoon.. Huh.

Tiistaina Heidin tokotreeneissä sama vouhotus jatkui, enää ei hauvalle muistunut edes sivulle-käsky mieleen. Keskittymisestä ei ollut tietoakaan, paikallamakuu oli ainut kun sujui totutusti, samoin nouto vaikka viimekerrasta olikin jo aikaa. Hypyssä varasti jne.. Itselläkään ei tietysti ollut paras vire kun koira ei kuunnellut ollenkaan.

TOIVOTTAVASTI kaikki tämä omituisuus enteilee vain tulossa olevaa juoksua, muuta selitystä en vain keksi, ellei sitten koira ole kipeä :(
Käytös on kyllä tällä hetkellä sen verran sietämätöntä että mikäli syynä on hormonitoiminta, niin ainut vaihtoehto on sterilointi heti kun se seuraavan juoksun jälkeen on mahdollista suorittaa. Noh, pohjaltahan on tunnetusti suunta vain ylöspäin.

1 kommentti:

  1. Eiköhän se ole ihan tavanomaista, että koira on joskus enemmän vastaanottavaisempi joskus vähemmän. Itsekin sain just kehaistua pysäyttävien liikkeiden onnistumisesta, kunnes.. ei kannata ees sanoa! Kyllä se siitä, huonoina päivinä pari onnistumista, hyvä fiilis päälle ja pois kentältä. Parempina päivinä kova reeni päälle ja ehkä jotain uutta, koiraa pitää oppia lukemaan. Itselläni on vielä hakusessa milloin oman rassun pää kulkee ylikierroksilla, silloin ei opita mitään!

    VastaaPoista