Maanantain katastrofaalisten omatoimitreenien jälkeen olin jo heittämässä hanskoja tiskiin ja koiraa kallonkutistajalle, mutta eilen ohjatuissa agitreeneissä Luumu oli jo melkein oma itsensä.
Kepit Luumu suorittaa todella innokkaasti, tosin tyyliä voisi kuvata sanoilla "päätöntä räpistelyä". Minkäänlaisesta rytmistä ei ole tietoakaan, koira vaan kohnottaa, välillä vähän sotkeennutaan keppeihin, välillä verkkoihin.. Verkkoja täytyy siis edelleen pitää toisella puolella ja lopussa molemmin puolin.
Tämä harjoitus meni siis ihan ok, kunnes.. Viuh! ja koira rallatteli ympäri kenttää!! Tulihan se kun pää punaisena karjuin ja jäi maahan kun komensin, mutta uusi volttilähtö piti vielä ottaa ennen kuin saatiin pari onnistumista lisää ja koira äkkiä liekaan odottamaan. Olikin ensimmäinen kerta kun Luumu tällä tavalla hilpaisee kesken agitreenin, onhan se itsekseen esteitä suoritellut ja joskus vähän haahuillut, mutta ei sentään tuommoisia kunniakierroksia! Onneksi ei mennyt toisten koirien luo, sitäkin treeneissä valitettavasti joskus näkee.
Tehtiin myös kolmen hypyn ja kahden putken pieni radanpätkä maxikorkeuksilla. Kaksi hyppyä, putki, hyppy ja viimeiseen putkeen piti tehdä poispäin kääntyminen.
Ensimmäinen yritys oli hyvä, ohjasin vaan väärällä kädellä viimeiseen putkeen ja Luumu vähän pysähtyi ihmettelemään, meni kuitenkin. Toiseen lähtöön tsemppasin ja se meni jo sujuvammin, minäkin osasin! Pakkaa tuo ohjaaminen olemaan vähän kömpelön puoleista, tuntuu että aina on askelmerkit sekaisin ja kädet viuhtoo väärään suuntaan..
Uutena esteenä otettiin puomi, tosin neiti on kyllä sitä omatoimisesti rallatellut parikin kertaa menemään. Koska alastulokontakti ei vielä ole ihan varma, ohjaajamme Terhi avusti hihnan päässä ja itse ohjasin koiraa. ensimmäinen yritys oli ok, Luumu pysähtyi kontaktille niin kuin pitikin, tosin siitä irtoaminen on neidille hieman haasteellista kun pitää tarkkaan imuroida kaikki omat ja toisilta jääneet namit.. paljon lisää treeniä siis ja pallopalkkaan!
Toinen yritys päättyikin sitten lahjakkaaseen pyllähdykseen.. Luumu kohnotti ja hätäili aivan kuin kepeilläkin ja tietysti kun vauhtia yritettiin himmailla, tassut meni solmuun ja sitten oltiinkin väärinpäin kentällä. Uudestaan, niin kuin teletapit konsanaan!
Pienen epäröinnin jälkeen rohkeus palasi ja onnistuminenkin saatiin lopuksi aikaan.
Jostain vaan pitäisi saada hieman lisää tarkkuutta ja keskittymistä koiran päähän taottua, radalla haltuunottojen treenaaminen on onneksi tuottanut jo hieman tulosta.
Intoa kyllä on vaikka muille jakaa, että jotain sentään on siellä plussien puolellakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti