keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Koira on kääpiö ja ohjaaja älykääpiö

Otsikon ensimmäinen toteamus sisältää masentavan totuuden johon törmäsimme jälleen, tällä kertaa valjaiden ostosreissulla. Olen jo pentuajoista alkaen etsiskellyt Luumulle sopivaa valjasta. Aluksi kotiin kannettiin kahdet perinteistä mallia olevat valjaat joissa suora rintaremmi. Ensimmäinen oli valtava L-kokoinen valjas, kun kyllähän hovawartista iso koira kasvaa, myyjän mukaan ainakin :)
Säätövara ei riittänyt millään, joten seuraavaksi kokeiltiin numeroa pienempää. Muuten ihan hyvät, mutta tulivat vähän turhan nätisti pään yli kun Luumu laittoi pakin päälle.
Seuraavaksi liikkeeseen sovittamaan Jokken Pallas-valjasta. Y-valjas jossa hihnat risteävät sään kohdalla. Kyllähän tuo nyt päällä pysyy, mutta eipä kyllä kovin hyvin istuvaksi sovi tituleerata. Kaikkineen valjas on liian pieni ja on aivan liian edessä. Suurempi koko taas olisi ollut liian löysä.

Viime lauantaina raahasin koiran jälleen lemmikkitarvikeliikkeeseen, tällä kertaa vuorossa Mustin ja Mirrin valikoimaan tutustuminen. Olin vakaasti päättänyt, että ilman istuvia ja sopivia valjaita en kotiin lähde... heh, niinpäs juu.
Montaa y-valjasta koiralle soviteltiin ja kaikissa sama vika! Rintalastan päästä kainaloon ulottuva remmi oli järjestään liian pitkä ja säätövaraa ei tietenkään. Ainoa istuva koko oli S.. pieni, mini, rimpula... jäivät kauppaan kun olivat ohkaista nirunarua.
Eipä kai auta kuin alkaa kartoittaa mittatilausvaljasta.

Luumulle hankkimani loimet ovat myös joko liian lyhyitä tai valtavia telttoja.. Viimeksi investoin BOT-verkkoloimeen. Selän pituus 67 cm, hieman liian lyhyt, mutta muuten valtava teltta jolle pitäisi kai näyttää hieman saksia ja ompelukonetta. Puuh. Hieman massakkaammaksi ja muhevammaksi pitäisi kai koiruus saada, mutta valtava projekti se on.

Sitten otsikon toisen toteamuksen pariin. Että olenkin ollut tyhmä, ääliö, idiootti!!
Nouto on homman nimi ja erityisesti kapulan luovutus.

Luumun kanssa ollaan treenattu kunnolla noutoa vasta kesästä. Olinhan tietysti heitellyt sille kaikenlaista tavaraa pennusta asti ja antanut kantaa esimerkiksi aina lehdet ja muut postit. Kesällä kuitenkin otettiin vasta ohjelmaan kapulan/esineen luovutus oikeaoppisesti eteen.
Mielestäni homma on ollut ihan hyvällä mallilla. Luumu noutaa mielellään ja hyvällä vauhdilla. Luovuttaa yleensä melko suoraan ja lähelle. Viime aikoina on jopa itse korjannut lähemmäs jos olen vain hiljaa odottanut.

Kunnes eilen kentällä.. treenattiin merkkiä (ihan jees parin treenin jälkeen, vähän jää vinoon tai välillä merkin päälle) ja ohjattua noutoa. Tällä kertaa olin paljon lähempänä koiraa kuin ennen, joten se tuli luokseni kapulan kanssa suoraan sivusta.
Luumulla ei ollut HARMAINTA HAJUAKAAN mihin kapula olisi pitänyt luovuttaa!! Pyöri vaan ympärillä kuin ryssä Anttilassa, yritti tulla sivulle, vinoon eteen, oikealle puolelle.. Tietysti paineistui vielä kun vaan pönötin paikallani enkä auttanut yhtään. Paiskoi ja pureskeli kapulaa, niin että säleet lenteli. Mainiota!

Kuinka voi oikeesti olla niin tyhmä? Tietysti olisi pitänyt treenata jo aikaisemmin noutoa eri suunnista. No parempi myöhään kuin ei silloinkaan, nyt vaan täytyy "kiusata" koiraa systemaattisesti tällä asialla. Paljon on puuhaa että saan vahvistettua tuota luovutusasentoa, niin ettei siinä pitäisi olla koiran mielestä mitään epäselvää.

Eilen illalla heitin vielä pari kertaa sisällä rukkasta koiralle ja seisoin tarkoituksella selkä pöytää vasten. Aikansa se siinä kettuuntuneena rukkasta paiskoi kun seisoin paikallani. Sivulla istuen vierähti tovi ja viimein tyyppi tajusi ettei palkkaa tipu. Jos tuo puhua osaisi, niin murahduksesta päätellen olisi päässyt litania perisuomalaisia ärräpäitä ja VIIMEIN otus ymmärsi hilata itsensä ja rukkasensa eteeni! Erävoitto!

Nyt taas tietää että treenata pitää, ja paljon. Onneksi seuraavat kokeet ovat joskus hamassa tulevaisuudessa ja aikaa on. Perjantaina pitäisi korkata uusi halli agilityn merkeissä, ihan hauskaa vaihtelua sekin.



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Hiljaiseloa

Taas on emäntää laiskottanut ja blogi on saanut lomailla. Tosin eipä nuo touhuilut Luumun kanssakaan mitään ihmeellistä ole olleet.

Rottishovissa leireiltiin kasvattajan johdolla 2.-4.11. Koiria reenailtiin mitä valoisaan aikaan ehdittiin, lisäksi saunottiin, herkuteltiin, rentouduttiin ja viettiin aikaa yhdessä, parhaassa seurassa. Kiitos vielä kaikille mukana olleille! Harmillisen nopeasti vain viikonloppu hujahti, ja kun itse jouduin poistumaan jo puolelta päivin sunnuntaina, niin kovasti jo odotan seuraavaa tapaamista.
Oman kysymysmerkkinsä viikonlopulle asetti Luumun juoksu, jota oli vasta kolmisen viikkoa kulunut. Hienosti kuitenkin kaikki sujui ja urokset pysyivät housuissaan vaikka Luumuneiti mukana pyöri.

Reenailut oli aika pientä meidän osalta, mutta ihan hienoja onnistumisia viikonloppuun saatiin. Otin Luumun kanssa ensimmäistä kertaa paikalla makuuta ryhmässä niin että menen piiloon. En ole kyllä yksinkään pitkiä aikoja piilossa ollut, lähinnä käväissyt sisällä tai nurkan takana ja kuljeskellut siellä täällä. Nytkään en koko aikaa heti kylmiltään piilossa ollut, vaan kävin pari kertaa välillä palkkaamassa. Treenissä oli meille erityinen lisähäiriö, sillä Suski teki Pihkan kanssa myös alokasluokan treenin paikallamakuussa. Tarkoituksella valitsin Luumulle paikan yhden koiran päästä Pihkasta ettei ihan niin kovaksi kävisi houkutus hilpaista :)
Hienosti Luumu paikallaan pysyi, ja rauhallinenkin oli siihen saakka kunnes Suski haki Pihkan pois. Sitten alkoi piippaus ja hännän vispaaminen. Ilmeisesti kuitenkin paikalla makuu on sen verran vahva, että koira kykenee hillitsemään itsensä ettei lähde. Haastavampaa häiriötä täytyy treeneihin aina välillä näköjään saada.

Maastossa treenattiin esineruutua jota ei oltu tehtykään sitten kuin viimeksi isäni kanssa. Luumu sai etsiä kaksi esinettä, jotain mukavia villatöppösiä. Eka esine vietiin Luumun katsoessa, mutta ilman mitään sen kummempia sirkustemppuja ja hetsauksia. Ensin ajattelin että menikös tämä nyt taas sellaiseksi pehvailuksi ja parin metrin päässä pyörimiseksi kun Luumu vähän aluksi arpoi ja katseli minua. Ilman sen suurempia patisteluja irtosi kuitenkin päättäväisesti kauemmas ja hyvin pian sai hajun ja toi vauhdilla esineen. Esineen luovutuksessa vaan vähän mokasin, en muista tarjosinko lelua vai leikkimistä esineen kanssa, mutta Luumu vaatikin namin. Toinen esine samaan tyyliin ja kyllä teki koira kivasti töitä. Esineet oli kumpikin noin puolivälissä ruutua, mutta eiköhän tyyppi kauempaakin innostu etsimään, kun nyt tuntuu että näinkin paljon ollaan edistytty.

Kotipuolessa on reenien suhteen ollut vähän verkkaisempaa. Luumu on juoksun jälkeen ollut taas vähän löysä, ruokaa uppoaisi vaikka kuinka ja lenkkeily ei oikein maistu. Naminpiilotus leikit saa kyllä vipinää tossuihin, siinä koiruus onkin petrannut työskentelyään. Hienosti käyttää nenää ja osaa jo melko järjestelmällisesti etsiä. Reeneissäkin kyllä intoa piisaa, että toivottavasti haaveilut suoritetaankin vastedes vain oman pedin uumenissa. Kentällä ollaan käyty pari kertaa höntsäämässä, viimeksi tänään. Lähinnä tottista ja tokoa ja lisäksi hiukan keppejä ja kontakteja. Tänään treenattiin peruskaman lisäksi eteen menoa ja merkille lähetystä. Merkkiä olin kerran tehnyt pihalla ja eteenlähetystä pentuajan jälkeen kerran, eli viimeksi kentällä käydessä.
Merkille ohjasin ensin pari kertaa namilla ja sanoin "merkki" Vähän touhuttiin muuta välillä ja sitten noin neljän metrin päästä lähetys merkille. Luumu juoksi sinne vauhdilla ja pysähtyi merkin taakse suoraan minuun päin :)
Eteen menoa treenattiin kerran niin että Luumu odotti kun vein pallon ja sitten lähetys eteen. Toisella kertaa seuraamista viitisen metriä, heitin pallon noin kymmenen metrin päähän, seuraamispätkä takaisin ja sitten lähetys. Hienosti meni kumpikin.

Ehkäpä mun metodit ei mistään oppikirjasta ole, ei todellakaan, mutta nopeasti koira tuntuu hoksaavan. Ongelma onkin sitten nuo toistot ja suoritusvarmuus. Pitäisi varmaan joka päivä treenata useampaa juttua yhdellä toistolla, kun niin monta kertaa olen jo joutunut karusti toteamaan, että joskus kaksikin toistoa on aivan liikaa! Luumu tarjoaa heti jotain muuta jos se ei usko ekalla tehneensä oikein ja liike itsessään ei ole kovin palkkaava. Tyhmästä ohjaajasta kärsii koko koirakko :(

Talveksi saatiin lämmin halli agitreenejä varten. Halli tosin on Paneliassa, noin puolen tunnin ajomatkan takana. Pari kertaa ajettuani olen jo aika kypsä, ja vielä ei ole edes liukasta! No hienoa että tämmöinen mahdollisuus kuitenkin saatiin. Vielä ei olla Luumun kanssa käyty paikkaa testaamassa, mutta ihan mukavalta vaikuttaa. Saapi nyt nähdä mitä treenailut muuten talvikaudella on, hallissa voin tietysti omalla ajallani vaikka tokoilla, mutta toiveissa olisi päästä Porin TVA:lle treenaamaan vuoden alussa. Eurassa varmaan käydään aina mahdollisuuksien mukaan, mukavalta vaikutti porukka.
Eiköhän tämä taas tästä!