tiistai 30. elokuuta 2011

Luumun bikinit

Juoksunhan se viimein sitten tekaisi.. Ohjelmassa seuraavina viikkoina lenkkipolkujen hajustamista, terveisiä vaan kaikille komeille poikakoirille, sekä tietysti pihatreeniä laatikon päällä ja kaikkea mitä tuossa patalapulla nyt mahtuukin tekemään. Kepit pitäisi kyllä jostain askarrella.
Katsotaan nyt miten koiralla riittää intoa muuhun kuin haaveiluun ja heinien haisteluun, mutta eilen ainakin oli ihan täpinöissään kun vilkaisin vain nurtsille päin! Kaikki harjoitukset tehtiin sellaisella intensiteetillä että oksat pois!

Viime torstain agitreenit olivatkin omatoimitreenit, muutama muukin ryhmäläinen oli innostunut tulemaan paikalle ja pientä radanpätkää sitten tehtiin, samoin keinua ja keppejä ja kuka nyt mitäkin. Radalla Luumu meni todella hienosti, kömpelö ohjaus vain aiheutti pieniä virheitä sinne tänne, putkeen lähetys ei mennyt joka kerta ihan putkeen ja välillä sähläsin niin että jäin väärälle puolelle estettä. Liian haastavia kuvoita tulee ehkä välillä yritettyä mutta ei pelkkä suoraviivainen pomppiminenkaan kehitä. Maxi korkuisina en tosin edelleenkään ole niitä tiukimpia esteitä hypyttänyt.
Keppejä tehtiin vain pari kertaa kun huomasin että suurin into niihin on laantunut, antaa sen siis muhiintua ja tauon jälkeen se onkin varmaan taas jees. Kontaktia puomilla taas kokeiltiin, yhtä heikolla menestyksellä, ei se vaan tajuu.. täytyykin nyt parin viikon aikana yrittää saada tuo kotipihan laatikkokontakti ihan varmaksi. Siitä on sitten hyvä taas oikeilla esteillä jatkaa.

Perjantaina heti töiden jälkeen mentiin kentälle treenaamaan Kristan ja Pinan kanssa. Ilmeisesti Luumu oli saanut edellisenä päivänä tarpeekseen tai sitten seuraavana päivänä alkava juoksu täytti pään, ilmakin oli kyllä tavattoman lämmin, mutta oli syy mikä tahansa mikään ei taaskaan kiinnostanut neitiä.
Kolmen hypyn kanssa harjoiteltiin välistävetoja. Ensimmäisellä kerralla Luumu teki juuri niin kuin piti, vaikka yhden välin ohjasinkin väärällä kädellä. Onnistunut suoritus oli ilmeisesti vahinko sillä uusintayritys ei enää millään ilveellä onnistunut. Ensimmäisen hyppäsi ja tuli sitten kohti, mutta toista ei millään! Koirasta näki ettei sitä kiinnostanut koko touhu tippaakaan. Väänsin sitten pari onnistumista väkisin. Ensin palkkasin hypyn ja haltuunoton jälkeen ja sitten heitin pallon toisen esteen yli. Viimeiseksi ennen kuin kerättiin kamat varastoon otin vielä helpon esteen josta suoraan putkeen ja siitä kunnon leikit ja kehut.

Tauko taitaa olla todella paikallaan. Ja tauon jälkeen täytyy pitäytyä yhden treenin viikkotaktiikassa. Kaksi ehkä menee jos välissä on pari päivää ja tietysti yksittäisiä haastavimpia juttuja täytyy treenata säännöllisesti muiden harjoitusten ohessa.

Loppuun vielä kuva neidistä hienoissa bikineissään, ilme kertoo kaiken..

lauantai 20. elokuuta 2011

Aamun agi

On ollut vähän laiska viikko koiraharrastuksista. Ehkä pieni tauko tekikin hyvää, sillä Luumuhan on viime aikoina ollut vähän omissa maailmoissaan.. Kotona ollaan harjoiteltu kontakteja puulavan päällä ja siinä sivussa vähän pihatottista. Torstaina oltiin agitreeneissä, joissa aiheena kontakti puomin alastulossa ja kepit. Keinua ja rengasta kerrattiin myös. Koira ei siis hirveästi päässyt irroittelemaan ja ajattelin että lauantaiaamuna olisi pienet hyppelyt paikallaan.

Ennen kahdeksaa pakkasin koiran ja repun autoon ja kentälle päästyäni totesin että saankin treenata vaihteeksi yksin. Verkot virittelin keppeihin ja radalle pystytin neljä hyppyä ja muurin. Kaksi estettä laitoin maxi korkeuteen ja muurin ja toiset hypyt korkeimpaan mediin. Ajattelin ettei kannata vielä tiukempia käännöksiä maxi esteille laittaa.

Lämmittelyksi, olikin melkoisen vilpoisa aamu, otettiin vähän tottista.
Kappas, osaahan tuo otus seurata ja innoissaankin on. Ja vieläpä menee liikkeestä maahan! Pallollekin lähtee vasta kun saa luvan vaikka kuinka hetsaan ja pompin, en tosin heiton jälkeen uskaltanut odottaa kuin sekunnin ennen vapauttamista.. mutta kuitenkin!

Tynkäradalla hypytin esteitä muutaman kerran eri variaatioilla, aika suoraviivaista ja helppoa kuitenkin. Sitten pari toistoa kepeillä ja vähän verkkoja pois. Ei meno kovinkaan sujuvaa ja hyvän näköistä ole, mutta tykkää ainakin esteestä. Yritin ottaa kuvaakin, mutta ei ole helppoa keskittyä koiraan ja samalla sihtailla kameralla..


Luumu pääsi radalle toistamiseen ja tällä kertaa kokeilin hieman haastavampaa ohjauskuviota. Kaikki meni nappiin, takaakierto, haltuunotot ja eteen lähetys muurille. En viitsinyt tehdä toistoja ettei vaan mikään menisi pieleen ja siirryttiin nurtsille pallottelemaan.
Sitten rimat varastoon ja hieman koiran ahdistelua kameralla.



Ja loppuun vielä oikein suuri riemun aihe! Luumu on vihdoin lopettanut sen tolkuttoman karvojen kylvämisen! Tänään hoksasin että olen imuroinut viimeksi viikko sitten (hyi minua), mutta kappas, karvoja oli nurkissa vähemmän kuin ennen oli päivän saldo! Ja näkyy neidissäkin jo vähän että bikinit alkaa vaihtua villahaalariin.

perjantai 12. elokuuta 2011

Mukkelis Muu

Maanantain katastrofaalisten omatoimitreenien jälkeen olin jo heittämässä hanskoja tiskiin ja koiraa kallonkutistajalle, mutta eilen ohjatuissa agitreeneissä Luumu oli jo melkein oma itsensä.

Kepit Luumu suorittaa todella innokkaasti, tosin tyyliä voisi kuvata sanoilla "päätöntä räpistelyä". Minkäänlaisesta rytmistä ei ole tietoakaan, koira vaan kohnottaa, välillä vähän sotkeennutaan keppeihin, välillä verkkoihin.. Verkkoja täytyy siis edelleen pitää toisella puolella ja lopussa molemmin puolin.
Tämä harjoitus meni siis ihan ok, kunnes.. Viuh! ja koira rallatteli ympäri kenttää!! Tulihan se kun pää punaisena karjuin ja jäi maahan kun komensin, mutta uusi volttilähtö piti vielä ottaa ennen kuin saatiin pari onnistumista lisää ja koira äkkiä liekaan odottamaan. Olikin ensimmäinen kerta kun Luumu tällä tavalla hilpaisee kesken agitreenin, onhan se itsekseen esteitä suoritellut ja joskus vähän haahuillut, mutta ei sentään tuommoisia kunniakierroksia! Onneksi ei mennyt toisten koirien luo, sitäkin treeneissä valitettavasti joskus näkee.

Tehtiin myös kolmen hypyn ja kahden putken pieni radanpätkä maxikorkeuksilla. Kaksi hyppyä, putki, hyppy ja viimeiseen putkeen piti tehdä poispäin kääntyminen.
Ensimmäinen yritys oli hyvä, ohjasin vaan väärällä kädellä viimeiseen putkeen ja Luumu vähän pysähtyi ihmettelemään, meni kuitenkin. Toiseen lähtöön tsemppasin ja se meni jo sujuvammin, minäkin osasin! Pakkaa tuo ohjaaminen olemaan vähän kömpelön puoleista, tuntuu että aina on askelmerkit sekaisin ja kädet viuhtoo väärään suuntaan..

Uutena esteenä otettiin puomi, tosin neiti on kyllä sitä omatoimisesti rallatellut parikin kertaa menemään. Koska alastulokontakti ei vielä ole ihan varma, ohjaajamme Terhi avusti hihnan päässä ja itse ohjasin koiraa. ensimmäinen yritys oli ok, Luumu pysähtyi kontaktille niin kuin pitikin, tosin siitä irtoaminen on neidille hieman haasteellista kun pitää tarkkaan imuroida kaikki omat ja toisilta jääneet namit.. paljon lisää treeniä siis ja pallopalkkaan!
Toinen yritys päättyikin sitten lahjakkaaseen pyllähdykseen.. Luumu kohnotti ja hätäili aivan kuin kepeilläkin ja tietysti kun vauhtia yritettiin himmailla, tassut meni solmuun ja sitten oltiinkin väärinpäin kentällä. Uudestaan, niin kuin teletapit konsanaan!
Pienen epäröinnin jälkeen rohkeus palasi ja onnistuminenkin saatiin lopuksi aikaan.
Jostain vaan pitäisi saada hieman lisää tarkkuutta ja keskittymistä koiran päähän taottua,  radalla haltuunottojen treenaaminen on onneksi tuottanut jo hieman tulosta.
Intoa kyllä on vaikka muille jakaa, että jotain sentään on siellä plussien puolellakin!

torstai 11. elokuuta 2011

Ylämäki, alamäki..

Niin se taas meni.. ehdin jo kovasti iloita koiran edistymisestä ja motivaatiosta agitreeneissä kun tuli oikein tömäkkä tipahdus maanpinnalle. Haahuilua, nuuskimista, pari karkureissua... kun koiran sai kuuntelemaan se teki kyllä hetken töitä mutta sitten taas vajosi omiin touhuihinsa. Yhden onnistuneen radanpätkän sentään sain loppuun kun kaveri tuli vähän auttamaan järjestyksenpidossa ja sitten koira äkkiä kiinni ja esteet varastoon.. Huh.

Tiistaina Heidin tokotreeneissä sama vouhotus jatkui, enää ei hauvalle muistunut edes sivulle-käsky mieleen. Keskittymisestä ei ollut tietoakaan, paikallamakuu oli ainut kun sujui totutusti, samoin nouto vaikka viimekerrasta olikin jo aikaa. Hypyssä varasti jne.. Itselläkään ei tietysti ollut paras vire kun koira ei kuunnellut ollenkaan.

TOIVOTTAVASTI kaikki tämä omituisuus enteilee vain tulossa olevaa juoksua, muuta selitystä en vain keksi, ellei sitten koira ole kipeä :(
Käytös on kyllä tällä hetkellä sen verran sietämätöntä että mikäli syynä on hormonitoiminta, niin ainut vaihtoehto on sterilointi heti kun se seuraavan juoksun jälkeen on mahdollista suorittaa. Noh, pohjaltahan on tunnetusti suunta vain ylöspäin.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Lomailua ja agiliitoa

Olin säästänyt kesälomastani viikon vähän myöhäisempään ajankohtaan ja nyt säät suosivatkin paremmin kuin kesäkuussa, tosin vieläkin viileämpää olisi saanut olla.
Parina aamuna käytiin agikentällä ja iltaisin pururadalla lähinnä ohjaajan kuntoa kohentamassa. Ohjatut agitreenitkin taas jatkuivat ja niissä saadaan käydä ainakin syyskuun loppuun.

Ensimmäiset maxi esteet on korkattu ja hienosti meni, rengaskin alkaa jo sujua. Keppejä tahkotaan verkkojen kanssa ainakin kuukausi vielä, nyt voi jo ottaa toiselta puolelta pois kunhan loppuun jättää molemmin puolin. Ja aina on treenien aluksi laitettava kaikki verkot.. Plaah, voikohan olla mitään tylsempää kuin niiden virittely?
Keinuakin alettiin harjoitella ja ainakin vielä koiruus uskaltaa tulla vauhdilla palkalle, tässäkin täytyy muistaa edetä maltilla ja aloittaa aina korkealla tuella. Jokainen treeni.

Petraamistakin on, lähinnä ohjaajalla, että malttaisin pitää treenin aina hyvin lyhyenä mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Ahneus vaan iskee kun kerran kentälle vaivautuu ja esteet ja putket vähtää paikalleen, niin eihän sitä malta heti laittaa koiraa autoon ja lähteä kotiin? Nyt on vaan pakko oppia malttamaan sillä pientä haahuiluongelmaa ja omiensa touhuamista on neidillä havaittavissa. Lauantainakin karkasi ketun perään ja vielä pari kertaa sen jälkeen jälkiä tarkastamaan!! Eiköhän tähänkin lääkkeet silti löydy.

Lauantaina Luumu pääsi yhteislenkille toisten koirien kanssa juoksemaan. Taisikin tehdä oikein hyvää neidille kun muu lauma kurmutti sitä kunnolla ja ajoi pitkin pusikoita. Luumussa on nimittäin alkanut olla vähän isottelijan vikaa, hyvä että joku näytti vaihteeksi sille missä rääpäleen paikka arvojärjestyksessä on.
Kamerankin olin raahannut mukaan metsään, tosin kuvien ottaminen oli hieman hankalaa neidin hiippaillessa suurimman osan matkaa vieressäni tai piilotellessa pusikoissa, kummallista..

maanantai 1. elokuuta 2011

Tervakoski 31.7. 2011

Tulipahan käytyä.. Kotiin tuomisina vain keltainen nauha, väsynyt hauva ja palanut nahka.

Luumu arvosteltiin nuorten luokassa jossa tuomaroi Tapio Eerola. Eerola ei kesäasuiselle neidille lämmennyt, vaikka tuskin kunnon karvakaan olisi paljon pelastanut. Tässä arvostelu kokonaisuudessaan:
"1v7kk. Kevyt narttu, jota kevyt karvattomuus korostaa. Riittävä kallon leveys. Kevyt asentoiset korvat. Keskiruskeat silmät. Niukka otsapenger. Purenta Ok. Rintakehä kevyt. Raajaluusto riittävä. Niukasti kulmautunut, riittävästi takaa. Totaalinen kesäkarva. Täydelliset värimerkit. Maa-ahtaat takaliikkeet, kapeat sisäkierteiset etuliikkeet. Askelpituus keskipitkä. Liikunta kokonaisuutena kevyttä. Reipas käytös."
Tuloksena siis NUO-H. Minulle Luumu on kuitenkin maailman hauskin ja söpöin hoffi-neiti, vaikka kaikki rotumääritelmän kauneusihanteet eivät täytykään. Katsotaan sitten parin vuoden päästä uudelleen kun tyttö on vähän aikuistunut.

Kamerakin pääsi reissuun mukaan, mutta tavoilleni uskollisena en kuvia juurikaan ottanut. Luumustakin sain jopa näin hienon otoksen!




Tottistreenit ovat olleet kesän helteillä haudattuna jonnekin unholaan. On mennyt into treenata kun mitään edistymistä ei näköjään ilman ohjausta synny. Ollaankin keskitytty agilityn harjoitteluun vaihtelevalla menestyksellä. Koiralla ainakin riittää intoa, joskus vähän liikaakin esteiden itsenäiseen suorittamiseen. Kepeillä on edistytty jonkun verran, mutta kontaktit odottavat vielä sitä ahaa-elämystä.. Onneksi tässä kuussa ohjatut treenit taas jatkuvat ja edistystä voi edes tässä lajissa toivoa.