Eipä ole paljoa sanottavaa Nooran treenistä.. Olen ihan käsi.. vasen käsi..
Rata oli suunniteltu harjoitukseksi SM-kisoihin lähtijöille, ei sunnuntaina uran kolmanteen starttiin aikoville :P
Pätkissä tietysti tehtiin, mutta eipä ne fiilikset kovin korkealla ole kun kompastuttiin jo kolmannen esteen twistiin puhumattakaan jostain "saksalaisesta" mikä odotti mörkönä seitsemännellä esteellä. Lisänä vielä kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä ja muutenkin puhditon hauva..
Luumu lähti ihan innokkaasti ensimmäiseen yritykseen, mutta ohjaajan haparointi ja suoranainen töpeksintä vei vauhdin ja lannisti molemmat. Noora kyllä kannusti ja kertoi valmentavansa erästä hoffineitiä josta parissa kuukaudessa oli kuoriutunut ihan tykki agihauva, kun oikeat tavat motivoida löydettiin.
Paljon täytyy pallolla palkata ja treenata uudet kuviot pienissä osissa. Tämmöisinä laiskempina kausina taidan kuitenkin keskittyä enemmän vauhtiin ja iloon, kuin uusiin kieputuksiin. Ei me kummiskaan vielä tänä kesänä paljon valssia ihmeempiä tarvita, ja kuivaharjoittelua täytyy harrastaa todella paljon ennen kuin alkaa koiran päätä sekoittaa uusilla kuvioilla.
Vielä enemmän kuin omasta osaamattomuudestani, joka ei tietenkään tullut yllätyksenä, järkytyin kentälle luikerrelleesta pienestä kyystä. Hui kamalaa! Talutin Luumun ihan niljakkeen päältä!! Eipä tullut mieleenkään että leikatulla ruohokentällä mokoma otus paistattelisi päivää, enkä juurikaan katsellut missä koira nuohosi. Luumu oli siis ihan parimetrisessä hihnassa vierelläni. Sattumalta katsoin maahan ja sain Luumun nyppäistyä viime hetkellä pois! Käärmekin tajusi vasta sen jälkeen mitä ympärillä tapahtuu. Hyi ja yök ja iik!
Nooran treeniä olisi taas tarjolla 30. päivä, en kyllä yhtään tiedä kehdataanko osallistua tämän päiväisen esityksen jälkeen. Omaa liikehdintää ja ajoitusta on pakko harjoitella ainakin ennen :D
Tällä viikolla vielä yhdet treenit ja sitten kirsut kohti Ylöjärveä! Perjantain epikset on varmaan viisainta jättää väliin.
maanantai 21. toukokuuta 2012
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Hyviä uutisia
Kaikenmoista on kulunut viikko pitänyt sisällään..
Alkuviikolla olin aivan hermona Luumun takia. Sain onneksi treenikaverin suosittelemalle fyssarille ajan perjantaiksi, joskus käy näköjään tuurikin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt rauhoittamaan mieltäni, vaan eläinlääkärillekin oli pakko varata aika. Olin nimittäin keksinyt, että Luumulla on pakko olla kilppari!! Oireet on hämäriä, mutta niinhän ne voivat ollakin.. Koira on puhditon, korvatulehduksia on ollut ja turkkikaan ei kovin hyvin kasva. ILMISELVÄ kilppari.
Ehdin jo heittää hyvästit niin näyttelyille, agilitylle, hoffileirille.. Yksi piinaavan pitkä päivä töissä, itkua, parkua ja hermoilua. Kaikki arvot olivat onneksi kunnossa :) Ell lupasi laittaa tulokset vielä sähköpostilla minulle, mutta ilmeisesti loppuviikko oli liian kiireinen. Olisi vaan ollut mukava tietää missä kohtaa rajojen sisällä arvot on.
Jospa ensi kerralla malttaisin mieleni enkä panikoisi niin paljon etukäteen ;) turha toivo varmaan..
Keskiviikkona päästiin siis kuitenkin treenaamaan. Tänään ei onneksi vuorossa ollut mitään kolmosluokan kieputusta, vaan ihan mukava ykkösten rata. Muut maksikoirien ohjaajat haluavat vetää nykyään kaikki treenit 60 cm korkeilla hypyillä. Viimeviikkoinen rata Luumun nykyisellä vauhdilla oli kuitenkin noilla korkeuksilla aivan liikaa, joten tästä lähin aion pitää pääni ja laskea rimat meille sopiviksi. Ainakaan yhtään tekniikkatreeniä en aio 55 cm korkeammilla tehdä. Vauhtisuorilla voisi tietysti ottaa jo vähän 65 cm korkuisiakin hyppyjä. Treenit meni ihan kivasti ottaen huomioon Luumun viimeaikaisen innon ja vauhdin. Ei montaa toistoa ja lopussa pallon perässä juoksentelua.
Torstaina annoin periksi ja ilmoitin kuin ilmoitinkin meidät Ylöjärven kisoihin. Yhtenä syynä oli se, että onnistuin järjestämään meille kimppakyydin hyvällä seuralla. Nyt pitää vain tylsistyttää hauva ennen viikonloppua. Perjantaina olisi omalla kentällä epikset, mutta ne on varmaan pakko jättää väliin :(
Maanantaina ja keskiviikkona treeniä, perjantaina EHKÄ kontakteja kera vauhdikkaiden leikkien, mutta sitten lepoa, hihnalenkkiä ja tylsyys.
Perjantaina kolmen jälkeen fyssari Heidi tuli Luumua moikkaamaan. Aluksi koiruus oli vähän ihmeissään, mutta käsittely tuntui niiiiin hyvältä, että melkein tuli uni simmuun. Muutamassa kohtaa vähän nosti päätään, että äläpäs niin kovasti möyhi. Takapää oli hieman jumi minkä tiesinkin. Ilmeisesti kaikki johtuu lantiosta jonka asento ei ihan optimaalinen ole, se taas vetää etureidet jumiin ja askel jää vähän lyhyeksi. Heidi meinasi että Luumun kehitys on vielä kesken, sen tyyppistä löysyyttä havaitsi. Tämäkin vahvistaa päätöstäni madaltaa treenien rimoja.
Takapäässä oli todella muhkeat lihakset, mutta etupäässä ei juuri mitään. Milläs ihmeellä niitä sitten treenataan? Opetan Luumun punnertamaan?! Kaipa tuo etumuskin tuosta sitten kehittyy kun pitää treenin monipuolisena ja kokonaisvaltaisena. Paljon liikuntaa metsässä.
Jumppa- ja venytysohjeita saatiin ja seuraava aika sovittiin heinäkuulle. Kokonaisuutena kaikki ihan hyvin ja koiruus on kehittynyt mukavasti. Pari juttua vaan mitkä pitää ottaa touhuissa huomioon ja pitää kunnossa.
Perjantaina noudin tilaamani kevythäkin. Treenikaverilta oli lainassa tuo suurin koko, mutta sinnehän olisi mahtunut vaikka minkälainen mammutti! Valitsinkin sitten numeroa pienemmän. Vähän ottaa selkä kattoon kiinni, mutta makuupaikaksihan tuo onkin tarkoitettu. Hyvä että olin saanut häkin pystytettyä niin tyyppi oli jo tunkemassa itseään luukusta sisään, kelpasi :)
Lauantaina palattiin yhteislenkille. Pari kertaa muistutin Luumulle että pienempiä ei sitten kiusata ja nyt neiti käyttäytyikin oikein mallikkaasti. Luumu kyllä aiheutti pientä kärhämää.. Rehvakas russeli-poju iski silmänsä neitiin ja ajoi sitten muut urokset tehokkaasti pois. Pari huutokonserttiakin siitä syntyi, onneksi ei pahempaa. Harmillisesti seuraava lauantai jääkin taas väliin, mutta yritetään päästä aina mukaan kun se vain on mahdollista. Tekee koiralle niin hyvää.
Huomenna vuorossa Keskievarin koulutus, saapi nähdä joudunko häpeämään silmät päästäni kun Luumu vain kävelee :D ..tai sitten vaan pokkana ilmoitan että me tehdään tekniikkatreenit medi-rimoilla! Tästä raporttia ja toivottavasti myös kuvia blogiin huomenna.
Alkuviikolla olin aivan hermona Luumun takia. Sain onneksi treenikaverin suosittelemalle fyssarille ajan perjantaiksi, joskus käy näköjään tuurikin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt rauhoittamaan mieltäni, vaan eläinlääkärillekin oli pakko varata aika. Olin nimittäin keksinyt, että Luumulla on pakko olla kilppari!! Oireet on hämäriä, mutta niinhän ne voivat ollakin.. Koira on puhditon, korvatulehduksia on ollut ja turkkikaan ei kovin hyvin kasva. ILMISELVÄ kilppari.
Ehdin jo heittää hyvästit niin näyttelyille, agilitylle, hoffileirille.. Yksi piinaavan pitkä päivä töissä, itkua, parkua ja hermoilua. Kaikki arvot olivat onneksi kunnossa :) Ell lupasi laittaa tulokset vielä sähköpostilla minulle, mutta ilmeisesti loppuviikko oli liian kiireinen. Olisi vaan ollut mukava tietää missä kohtaa rajojen sisällä arvot on.
Jospa ensi kerralla malttaisin mieleni enkä panikoisi niin paljon etukäteen ;) turha toivo varmaan..
Keskiviikkona päästiin siis kuitenkin treenaamaan. Tänään ei onneksi vuorossa ollut mitään kolmosluokan kieputusta, vaan ihan mukava ykkösten rata. Muut maksikoirien ohjaajat haluavat vetää nykyään kaikki treenit 60 cm korkeilla hypyillä. Viimeviikkoinen rata Luumun nykyisellä vauhdilla oli kuitenkin noilla korkeuksilla aivan liikaa, joten tästä lähin aion pitää pääni ja laskea rimat meille sopiviksi. Ainakaan yhtään tekniikkatreeniä en aio 55 cm korkeammilla tehdä. Vauhtisuorilla voisi tietysti ottaa jo vähän 65 cm korkuisiakin hyppyjä. Treenit meni ihan kivasti ottaen huomioon Luumun viimeaikaisen innon ja vauhdin. Ei montaa toistoa ja lopussa pallon perässä juoksentelua.
Torstaina annoin periksi ja ilmoitin kuin ilmoitinkin meidät Ylöjärven kisoihin. Yhtenä syynä oli se, että onnistuin järjestämään meille kimppakyydin hyvällä seuralla. Nyt pitää vain tylsistyttää hauva ennen viikonloppua. Perjantaina olisi omalla kentällä epikset, mutta ne on varmaan pakko jättää väliin :(
Maanantaina ja keskiviikkona treeniä, perjantaina EHKÄ kontakteja kera vauhdikkaiden leikkien, mutta sitten lepoa, hihnalenkkiä ja tylsyys.
Perjantaina kolmen jälkeen fyssari Heidi tuli Luumua moikkaamaan. Aluksi koiruus oli vähän ihmeissään, mutta käsittely tuntui niiiiin hyvältä, että melkein tuli uni simmuun. Muutamassa kohtaa vähän nosti päätään, että äläpäs niin kovasti möyhi. Takapää oli hieman jumi minkä tiesinkin. Ilmeisesti kaikki johtuu lantiosta jonka asento ei ihan optimaalinen ole, se taas vetää etureidet jumiin ja askel jää vähän lyhyeksi. Heidi meinasi että Luumun kehitys on vielä kesken, sen tyyppistä löysyyttä havaitsi. Tämäkin vahvistaa päätöstäni madaltaa treenien rimoja.
Takapäässä oli todella muhkeat lihakset, mutta etupäässä ei juuri mitään. Milläs ihmeellä niitä sitten treenataan? Opetan Luumun punnertamaan?! Kaipa tuo etumuskin tuosta sitten kehittyy kun pitää treenin monipuolisena ja kokonaisvaltaisena. Paljon liikuntaa metsässä.
Jumppa- ja venytysohjeita saatiin ja seuraava aika sovittiin heinäkuulle. Kokonaisuutena kaikki ihan hyvin ja koiruus on kehittynyt mukavasti. Pari juttua vaan mitkä pitää ottaa touhuissa huomioon ja pitää kunnossa.
Perjantaina noudin tilaamani kevythäkin. Treenikaverilta oli lainassa tuo suurin koko, mutta sinnehän olisi mahtunut vaikka minkälainen mammutti! Valitsinkin sitten numeroa pienemmän. Vähän ottaa selkä kattoon kiinni, mutta makuupaikaksihan tuo onkin tarkoitettu. Hyvä että olin saanut häkin pystytettyä niin tyyppi oli jo tunkemassa itseään luukusta sisään, kelpasi :)
Lauantaina palattiin yhteislenkille. Pari kertaa muistutin Luumulle että pienempiä ei sitten kiusata ja nyt neiti käyttäytyikin oikein mallikkaasti. Luumu kyllä aiheutti pientä kärhämää.. Rehvakas russeli-poju iski silmänsä neitiin ja ajoi sitten muut urokset tehokkaasti pois. Pari huutokonserttiakin siitä syntyi, onneksi ei pahempaa. Harmillisesti seuraava lauantai jääkin taas väliin, mutta yritetään päästä aina mukaan kun se vain on mahdollista. Tekee koiralle niin hyvää.
Huomenna vuorossa Keskievarin koulutus, saapi nähdä joudunko häpeämään silmät päästäni kun Luumu vain kävelee :D ..tai sitten vaan pokkana ilmoitan että me tehdään tekniikkatreenit medi-rimoilla! Tästä raporttia ja toivottavasti myös kuvia blogiin huomenna.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Lieto 13.5
Vihdoin sunnuntaina päästiin starttaamaan ensimmäiset kisat Luumun kanssa, olinkin jo malttamattoman odottanut, vaikka talven paras terävyys olikin juoksun jälkeen ehtinyt kadota. Olin ilmoittanut meidät kahteen starttiin Tsau:n kisoihin Lietoon.
Ensimmäisen vuorossa oli B agilityrata. Rata oli ihan mukavan oloinen ja helppo muistaa. Ei kummoisia kuvioita, vain yksi puolen vaihto (onnistuu koiran ollessa kontaktilla) ja pari terävää haltuunottoa (riittää kun karjuu täysillä). Jännitti silti pahuksesti vaikka ajattelinkin että selvitään ihan kunnialla. Maksit aloittivat ja meille oli arvottu viides lähtövuoro. Melko sujuvasti ja virheettömästi rata meni, puomi oli aika hidas, A:n ylösmenossa tuli kunnon pomppu ja keinukin oli lentokeinu.. virheiltä kuitenkin vältyttiin. Kepeille tultiin vauhdilla renkaalta, mutta kunnon karjaisu ja niillekin osuttiin ihan oikein. Ehdin siinä jo iloita nollasta, mutta tuomari Tienhaara olikin laittanut niin kovan ihanneajan, että ei meidän vauhdilla päästy lähellekään :(
Tuloksena 7,83 ja kolmas sija. Luumun nopeus oli 3,06 kun olisi vaadittu 3,6 m/s. Katsoin edellisten kisojen etenemää ja silloin olisi riittänyt 2,9. Ratavirheitä ei kuitenkaan tullut, oltiinkin ainoita, mutta kieltämättä harmitti. Palkinnostakin annoin puolet eteenpäin. Eipä hirveästi tule Luumulle nappuloita syötettyä. Toinen lahjakortti oikeutti alennukseen starttimaksusta.
Toiseksi radaksi olin valinnut hyppiksen. Olin jo ehtinyt katua valintaani, kun ajattelin etten millään pysy Luumun vauhdissa pitkillä suorilla. Joopa joo. Kyllä se oli tällä kertaa Luumu joka ei pysynyt kyydissä, huoh. Kolmannelta hypyltä kielto, toiselta putkelta kielto ja vielä kolmas kielto loppusuoran ensimmäiseltä hypyltä. Luumu oli todella väsynyt seisoi vaan ja katsoi sen näköisenä että "emmää jaksa, onko pakko?" Olisi varmaan selvitty kahdella kiellolla jos olisin alun räpellyksen jälkeen ymmärtänyt että Luumu ei todellakaan mene itekseen putkeen vaan se olisi pitänyt käydä oikein tassusta pitäen tunkemassa sinne. Jos nyt jotain positiivista haluaa nähdä, niin rimat ei tippuneet, Luumu suoritti kaikki esteet ja kepitkään ei menneet kävelyksi vaikka muuten ei vauhdista ollut tietoakaan.
Pitäisi varmaan iloita näinkin onnistuneesta avauksesta, mutta huoli hauvasta painaa.. Enää ei selitykseksi kelpaa anaalirauhaset - leikattu pois tai kipeä vatsa - ruokavalio vaihdettu. Voiko muka kolmisen viikkoa sitten loppunut juoksu vaikuttaa noin voimakkaasti, tai ehtikö koiran kunto tosiaan romahtaa niin totaalisesti alkuvuoden flunssakierteeni aikana ja juoksun tuoman tauon myötä??
Fyssarin sain onneksi perjantaille, onkin ollut ajatuksena jo kauan ja nyt on korkea aika tutkia se puoli. Jospa jokin jumi aiheuttaisi haluttomuuden liikkua? Jos hänkään ei osaa auttaa pitänee käväistä eläinlääkärillä.. Eipä paljon hymyilytä.
Ensimmäisen vuorossa oli B agilityrata. Rata oli ihan mukavan oloinen ja helppo muistaa. Ei kummoisia kuvioita, vain yksi puolen vaihto (onnistuu koiran ollessa kontaktilla) ja pari terävää haltuunottoa (riittää kun karjuu täysillä). Jännitti silti pahuksesti vaikka ajattelinkin että selvitään ihan kunnialla. Maksit aloittivat ja meille oli arvottu viides lähtövuoro. Melko sujuvasti ja virheettömästi rata meni, puomi oli aika hidas, A:n ylösmenossa tuli kunnon pomppu ja keinukin oli lentokeinu.. virheiltä kuitenkin vältyttiin. Kepeille tultiin vauhdilla renkaalta, mutta kunnon karjaisu ja niillekin osuttiin ihan oikein. Ehdin siinä jo iloita nollasta, mutta tuomari Tienhaara olikin laittanut niin kovan ihanneajan, että ei meidän vauhdilla päästy lähellekään :(
Tuloksena 7,83 ja kolmas sija. Luumun nopeus oli 3,06 kun olisi vaadittu 3,6 m/s. Katsoin edellisten kisojen etenemää ja silloin olisi riittänyt 2,9. Ratavirheitä ei kuitenkaan tullut, oltiinkin ainoita, mutta kieltämättä harmitti. Palkinnostakin annoin puolet eteenpäin. Eipä hirveästi tule Luumulle nappuloita syötettyä. Toinen lahjakortti oikeutti alennukseen starttimaksusta.
Toiseksi radaksi olin valinnut hyppiksen. Olin jo ehtinyt katua valintaani, kun ajattelin etten millään pysy Luumun vauhdissa pitkillä suorilla. Joopa joo. Kyllä se oli tällä kertaa Luumu joka ei pysynyt kyydissä, huoh. Kolmannelta hypyltä kielto, toiselta putkelta kielto ja vielä kolmas kielto loppusuoran ensimmäiseltä hypyltä. Luumu oli todella väsynyt seisoi vaan ja katsoi sen näköisenä että "emmää jaksa, onko pakko?" Olisi varmaan selvitty kahdella kiellolla jos olisin alun räpellyksen jälkeen ymmärtänyt että Luumu ei todellakaan mene itekseen putkeen vaan se olisi pitänyt käydä oikein tassusta pitäen tunkemassa sinne. Jos nyt jotain positiivista haluaa nähdä, niin rimat ei tippuneet, Luumu suoritti kaikki esteet ja kepitkään ei menneet kävelyksi vaikka muuten ei vauhdista ollut tietoakaan.
Pitäisi varmaan iloita näinkin onnistuneesta avauksesta, mutta huoli hauvasta painaa.. Enää ei selitykseksi kelpaa anaalirauhaset - leikattu pois tai kipeä vatsa - ruokavalio vaihdettu. Voiko muka kolmisen viikkoa sitten loppunut juoksu vaikuttaa noin voimakkaasti, tai ehtikö koiran kunto tosiaan romahtaa niin totaalisesti alkuvuoden flunssakierteeni aikana ja juoksun tuoman tauon myötä??
Fyssarin sain onneksi perjantaille, onkin ollut ajatuksena jo kauan ja nyt on korkea aika tutkia se puoli. Jospa jokin jumi aiheuttaisi haluttomuuden liikkua? Jos hänkään ei osaa auttaa pitänee käväistä eläinlääkärillä.. Eipä paljon hymyilytä.
maanantai 7. toukokuuta 2012
OTA=OdoTA?
Tuossa taannoin kerroinkin että agitreeneissä erityistreeniä tarvitaan vauhdin lisäämiseksi kontaktiesteille. Luumu on hienosti osannut jo pitkän aikaa pysähtyä "2 on 2 off" kontaktille, mutta jostain syystä vauhti on hidastunut puomilla jo rampin alussa ja joskus pysähdyspaikka on arvottu kaikki tassut kontaktilla. Koskaan en ole antanut koiran jäädä siihen vaan vaatinut etutassut maahan. En myöskään ole antanut juosta läpi, vaikka A:lla se onkin vaatinut välillä kädellä pysäyttämistä. Ongelman ei siis olisi pitänyt olla se, että Luumu ei tiedä mihin ja miten kuuluu pysähtyä, palkka on tullut vain oikeasta suorituksesta.
Minä ja monet alkeisryhmäläiset aloimme kontakteja harjoitellessamme käyttää käskyä "ota". Ohjaajamme Terhi käyttää toimivasti samaa sanaa ja siitä se sitten tarttui. Harjoitus toimi ja koira oppi, joskus vauhtia oli enemmän, joskus vähemmän. Laitoin tietysti kaiken epävarmuuden ja virheet kokemattomuuden piikkiin. Vauhtia saataisiin sitten aikanaan lisää.
Talvella treenikaverini kertoi että hän on vaihtanut käskyä, sillä hänestä tuntui että koira luuli sanaa käskyksi "odota". Ajattelin että, no joo, eihän nuo koirat yleensä muutenkaan ole kiinnostuneita mitä sanoja huutelee, eleitä ja kroppaa ne seuraa. Luumukaan ei edes tiedä mikä on "istu" ja mikä "maahan" arpoo aina liikkeestäkin vaan jomman kumman :D Me jatkettaisiin niin kuin ennenkin.
Keskiviikkoisten treenien jälkeen olin niin tympääntynyt koiran hidasteluun, että aloin tosissani miettiä olisiko kaverin oivalluksessa kuitenkin jotain ideaa. "Odota" käskyä tulee kuitenkin todella paljon käytettyä eri tilanteissa ja jostain olen lukenut että koira tajuaa sanasta yleensä vain alun ja lopun. Ei kun uutta sanaa kokeilemaan. Ylösmenoille olen ottanut käskyn "paina" ja alastuloihin yritän nyt opetella käyttämään käskyä "pinta". Muutos onkin ohjaajalle aina huomattavasti vaikeampi kuin otukselle :) Suusta kun tulee radalla aina mitä milloinkin...
Ensin kokeiltiin omalla pihalla laatikon päällä, mutta alusta on niin pieni että siinä nyt ei edes ehdi paljon matkalla hidastella. Ei muuta kuin lelut ja namit mukaan ja sunnuntai ehtoolla kentälle. Pari vesikoiraa oli siellä mesoamassa, mutta onneksi saatiin seuralle hieno toinen kenttä käyttöön ja tilaa on nyt samalla useammalle treenaajalle. Tehtiin Luumun kanssa pelkkiä kontakteja ja riehuttiin pallon kanssa. Heti tuntui että vauhtia oli paljon enemmän. Pikatreenin jälkeen vielä majalle juomaan ja sitten käpsyteltiin kotiin. Luumu kyllä löi liinat lähtiessä kiinni, että "mä en ainakaan lähe vielä mihinkään kun vastahan me tultiin!" Kivaa että intoa piisaa.
Tänään käytiin "pikaisesti" kentällä Kaisan ja Haltin kanssa. Meidän pikainen on aina parituntinen, kun asiaa on niin paljon. :)
Muutaman esteen rata värkättiin, sillä pääpaino olikin noissa kontakteissa. Halusin mukaan myös pari kohtaa joissa treenata toista ongelmakohtaamme takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Nyt oli hauvalla vauhtia ja intoa, kaikki onnistui! Kontakteja pitää tietysti hinkata ja hinkata, mutta ihan positiivinen olo niistä tällä hetkellä on. Kisoissa otan kyllä kontatktit varman päälle ja pysäytän Luumun molemmissa päissä ja omat linjat pyrin valitsemaan niin, että takaaleikkauksia ei tarvitse tehdä.
Näillä eväillä ja ajatuksilla parit treenit vielä ja sitten Lietoon ihmettelemään ensimmäistä starttia!
Minä ja monet alkeisryhmäläiset aloimme kontakteja harjoitellessamme käyttää käskyä "ota". Ohjaajamme Terhi käyttää toimivasti samaa sanaa ja siitä se sitten tarttui. Harjoitus toimi ja koira oppi, joskus vauhtia oli enemmän, joskus vähemmän. Laitoin tietysti kaiken epävarmuuden ja virheet kokemattomuuden piikkiin. Vauhtia saataisiin sitten aikanaan lisää.
Talvella treenikaverini kertoi että hän on vaihtanut käskyä, sillä hänestä tuntui että koira luuli sanaa käskyksi "odota". Ajattelin että, no joo, eihän nuo koirat yleensä muutenkaan ole kiinnostuneita mitä sanoja huutelee, eleitä ja kroppaa ne seuraa. Luumukaan ei edes tiedä mikä on "istu" ja mikä "maahan" arpoo aina liikkeestäkin vaan jomman kumman :D Me jatkettaisiin niin kuin ennenkin.
Keskiviikkoisten treenien jälkeen olin niin tympääntynyt koiran hidasteluun, että aloin tosissani miettiä olisiko kaverin oivalluksessa kuitenkin jotain ideaa. "Odota" käskyä tulee kuitenkin todella paljon käytettyä eri tilanteissa ja jostain olen lukenut että koira tajuaa sanasta yleensä vain alun ja lopun. Ei kun uutta sanaa kokeilemaan. Ylösmenoille olen ottanut käskyn "paina" ja alastuloihin yritän nyt opetella käyttämään käskyä "pinta". Muutos onkin ohjaajalle aina huomattavasti vaikeampi kuin otukselle :) Suusta kun tulee radalla aina mitä milloinkin...
Ensin kokeiltiin omalla pihalla laatikon päällä, mutta alusta on niin pieni että siinä nyt ei edes ehdi paljon matkalla hidastella. Ei muuta kuin lelut ja namit mukaan ja sunnuntai ehtoolla kentälle. Pari vesikoiraa oli siellä mesoamassa, mutta onneksi saatiin seuralle hieno toinen kenttä käyttöön ja tilaa on nyt samalla useammalle treenaajalle. Tehtiin Luumun kanssa pelkkiä kontakteja ja riehuttiin pallon kanssa. Heti tuntui että vauhtia oli paljon enemmän. Pikatreenin jälkeen vielä majalle juomaan ja sitten käpsyteltiin kotiin. Luumu kyllä löi liinat lähtiessä kiinni, että "mä en ainakaan lähe vielä mihinkään kun vastahan me tultiin!" Kivaa että intoa piisaa.
Tänään käytiin "pikaisesti" kentällä Kaisan ja Haltin kanssa. Meidän pikainen on aina parituntinen, kun asiaa on niin paljon. :)
Muutaman esteen rata värkättiin, sillä pääpaino olikin noissa kontakteissa. Halusin mukaan myös pari kohtaa joissa treenata toista ongelmakohtaamme takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Nyt oli hauvalla vauhtia ja intoa, kaikki onnistui! Kontakteja pitää tietysti hinkata ja hinkata, mutta ihan positiivinen olo niistä tällä hetkellä on. Kisoissa otan kyllä kontatktit varman päälle ja pysäytän Luumun molemmissa päissä ja omat linjat pyrin valitsemaan niin, että takaaleikkauksia ei tarvitse tehdä.
Näillä eväillä ja ajatuksilla parit treenit vielä ja sitten Lietoon ihmettelemään ensimmäistä starttia!
lauantai 5. toukokuuta 2012
Rauma show 5.5.2012
Olin ilmoittanut Luumun ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Tuomarina kehässä Venäläinen Elena Kuleshova peruneen Lessi Tchistyakovan tilalla. Harjavallan ilmoittautumisen missasin, joten tämä olisi ainut esiintyminen Luumulla tänä vuonna. Odotukset ei kovin korkealla olleet, EH oli tavoitteena, H olisi ollut pettymys. Luumu ei mikään karvamörkö ole ja siitä ainakin viimekesänä rokotettiin kovasti. Vähän on ulkoinen olemus jämäköitynyt ja liikkeisiin on tullut ehkä agin myötä lisää tasapainoa ja potkua. EH oli siis mielestäni ihan realistinen tavoite, tosin kaikkihan riippuu tuomarin päivästä ja mieltymyksistä.
Urosten kehiä seurasin ja selväksi tuli että tämä tuomari oli tykästynyt vain merkkivärisiin koiriin, taisi tuomarimuutos olla oikea onnenpotku!
Kehässä Luumu käyttäytyi hyvin. Monet koirat olivat väistäneet tuomaria tämän hieman erikoisen lähestymistyylin takia, mutta Luumu oli oikein kauniisti. Seisomista ei oltu treenattu ja koira saikin seistä just niin kuin tassut sattui pysähtymään. Pari kertaa Luumu istahti ja raviin pyydettiin lisää vauhtia, mutta kokonaisuutena meni ihan hyvin. Tuomarikin tykkäsi siinä määrin että punaista nauhaa tarjottiin!
Meidän jälkeen kehään astuivat Luumun sisko Rita (K.Gilthoniel) ja Heini. Ritakin oli talven aikana kehittynyt rimpulasta kaunottareksi ja myös tämä neiti sai laatuarvosanan AVO-ERI.
Sitten ravattiin kilpailuluokka muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa, ja mitä ihmettä! Luumu pokkasi itselleen avoimen luokan 1. pallin ja SA:n! En olisi ikinä voinu kuvitellakaan! Ensimmäistä kertaa avoimessa nuorella koiralla, joka ennen on saanut aina huomautuksia vaatimattomista liikkeistään. Turkin väri tietysti oli oikea tuomarin mielestä, mutta olihan noita muitakin :)
Parhaaksi nartuksi ei enää yltänyt, mutta eikös AVO ERI1 SA PN2 VASERT kuulosta kans ihan kivalta?
Komea ruusuke hampaissa hyvän arvostelun kera saatiin lähteä kotimatkalle! On mulla vaan hieno koira!
Tässä vielä kirjallinen arvostelu:
(Yhdestä sanasta en saanut tolkkua)
"Good size female with feminine head. A little bit flat (???) Dark eyes, good pigment. Good filled body, good bone. Correct coat and colour. Balanced movement. Good temperament."
Kuvat: Marjukka Vähä-Ettala
Urosten kehiä seurasin ja selväksi tuli että tämä tuomari oli tykästynyt vain merkkivärisiin koiriin, taisi tuomarimuutos olla oikea onnenpotku!
Kehässä Luumu käyttäytyi hyvin. Monet koirat olivat väistäneet tuomaria tämän hieman erikoisen lähestymistyylin takia, mutta Luumu oli oikein kauniisti. Seisomista ei oltu treenattu ja koira saikin seistä just niin kuin tassut sattui pysähtymään. Pari kertaa Luumu istahti ja raviin pyydettiin lisää vauhtia, mutta kokonaisuutena meni ihan hyvin. Tuomarikin tykkäsi siinä määrin että punaista nauhaa tarjottiin!
Meidän jälkeen kehään astuivat Luumun sisko Rita (K.Gilthoniel) ja Heini. Ritakin oli talven aikana kehittynyt rimpulasta kaunottareksi ja myös tämä neiti sai laatuarvosanan AVO-ERI.
Sitten ravattiin kilpailuluokka muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa, ja mitä ihmettä! Luumu pokkasi itselleen avoimen luokan 1. pallin ja SA:n! En olisi ikinä voinu kuvitellakaan! Ensimmäistä kertaa avoimessa nuorella koiralla, joka ennen on saanut aina huomautuksia vaatimattomista liikkeistään. Turkin väri tietysti oli oikea tuomarin mielestä, mutta olihan noita muitakin :)
Parhaaksi nartuksi ei enää yltänyt, mutta eikös AVO ERI1 SA PN2 VASERT kuulosta kans ihan kivalta?
Komea ruusuke hampaissa hyvän arvostelun kera saatiin lähteä kotimatkalle! On mulla vaan hieno koira!
Tässä vielä kirjallinen arvostelu:
(Yhdestä sanasta en saanut tolkkua)
"Good size female with feminine head. A little bit flat (???) Dark eyes, good pigment. Good filled body, good bone. Correct coat and colour. Balanced movement. Good temperament."
Kuvat: Marjukka Vähä-Ettala
tiistai 1. toukokuuta 2012
Wapputouhuja
Tepasteltiin taas aamusella Luumun kanssa treenaamaan. Isona yllätyksenä ei tullut, että yksikseen saatiin touhuta. Ilmeisesti ihmisillä pruukkaa olla parempaakin tekemistä vapunpäivän aamuna.. :)
Vähän oli vilpoinen tuuli, mutta muuten ilma mitä mainioin. Tehtiin pientä pätkää jossa kontaktit, kepit, putki ja muutama hyppy. Ennen putkea olevalle esteelle takaaleikkaus, meidän murheenkryyni, onnistui aivan nappiin ekalla kierroksella! Palkkasinkin heti putken jälkeen ja sitten vasta jatkettiin. Muutaman toiston tein pätkissä ja kontakteja vielä päälle. Pieni tauko välissä ja pari juttua lisää. Ihan kiva motivaatio Luumulla tuntuu olevan, ei minkäänlaista haahuilua ja haistelua. Jotta ehkäpä me ihan tosissaan voitaisiin Lietoon lähteä.
Laitoinkin tuohon vasemmalle vähän alkukesän suunnitelmia. Muutamat epikset on varmaan lisäksi ohjelmassa ja Tampereen suunnalta olen kisoja myös katsellut.
Kameran kanssa lopussa ähersin ja tuon kummempaa kuvaa ei tullut.
Mikä ihme siinä on, että muuten neiti on kiltisti käskystä paikallaan ja kontakteilla napottaa (yleensä) niin kauan kuin käsken, mutta annas kun otan kameran! Pakko aina tunkea linssiin kiinni nuuskimaan :)
Muuten vapunpäivä kului pihahommissa, haravointia ja ryytimaan pöyhimistä. Tylsää kun ei ole vielä kokonaan aidattua pihaa, Luumu saa osallistua vain narun päässä päivystäen. Pihatreeniä tehdään kyllä vapaana, mutta silloin mielenkiinto onkin kokonaan leluissa ja palloissa. Käytiin myös kävelyllä koko perheen voimin ja matkalla törmättiin Luumun "poikaystävään" komeaan hoffiherra Upiin (Amix Desmond). Luumu osaa kyllä oikein mainiosti esittää vaikeasti tavoiteltavaa kainoa neitoa. Mieli tekisi tutustumaan, mutta heti kun Upi on tulossa tervehtimään, Luumu räpistelee parkuen pakoon. Hölmö otus.
Viimein saatiin selvyys kesän treenikuvioihin. Päästiin onneksi koko ryhmä jatkamaan Terhin pätevässä ohjauksessa. Kaksi uutta tuttavuutta saatiin myös ryhmään, joten kymmenen meitä on kaikkiaan. Onneksi yleensä aina joku on pois.
Ihanaa kun kesäkausi on vihdoin alkanut!
Vähän oli vilpoinen tuuli, mutta muuten ilma mitä mainioin. Tehtiin pientä pätkää jossa kontaktit, kepit, putki ja muutama hyppy. Ennen putkea olevalle esteelle takaaleikkaus, meidän murheenkryyni, onnistui aivan nappiin ekalla kierroksella! Palkkasinkin heti putken jälkeen ja sitten vasta jatkettiin. Muutaman toiston tein pätkissä ja kontakteja vielä päälle. Pieni tauko välissä ja pari juttua lisää. Ihan kiva motivaatio Luumulla tuntuu olevan, ei minkäänlaista haahuilua ja haistelua. Jotta ehkäpä me ihan tosissaan voitaisiin Lietoon lähteä.
Laitoinkin tuohon vasemmalle vähän alkukesän suunnitelmia. Muutamat epikset on varmaan lisäksi ohjelmassa ja Tampereen suunnalta olen kisoja myös katsellut.
Kameran kanssa lopussa ähersin ja tuon kummempaa kuvaa ei tullut.
Mikä ihme siinä on, että muuten neiti on kiltisti käskystä paikallaan ja kontakteilla napottaa (yleensä) niin kauan kuin käsken, mutta annas kun otan kameran! Pakko aina tunkea linssiin kiinni nuuskimaan :)
Muuten vapunpäivä kului pihahommissa, haravointia ja ryytimaan pöyhimistä. Tylsää kun ei ole vielä kokonaan aidattua pihaa, Luumu saa osallistua vain narun päässä päivystäen. Pihatreeniä tehdään kyllä vapaana, mutta silloin mielenkiinto onkin kokonaan leluissa ja palloissa. Käytiin myös kävelyllä koko perheen voimin ja matkalla törmättiin Luumun "poikaystävään" komeaan hoffiherra Upiin (Amix Desmond). Luumu osaa kyllä oikein mainiosti esittää vaikeasti tavoiteltavaa kainoa neitoa. Mieli tekisi tutustumaan, mutta heti kun Upi on tulossa tervehtimään, Luumu räpistelee parkuen pakoon. Hölmö otus.
Viimein saatiin selvyys kesän treenikuvioihin. Päästiin onneksi koko ryhmä jatkamaan Terhin pätevässä ohjauksessa. Kaksi uutta tuttavuutta saatiin myös ryhmään, joten kymmenen meitä on kaikkiaan. Onneksi yleensä aina joku on pois.
Ihanaa kun kesäkausi on vihdoin alkanut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)