maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tervakoski TOKO

Sunnuntai aamuna kello 5.00 pakkasin Luumun autoon ja suuntasin kohti Tervakoskea. Päivästä oli lupailtu kesän helteisintä ja ikävästi auton ilmastointi oli epäkunnossa.. Menomatkalla oli jo vähän tukalaa ja kauhulla odotin kotimatkaa saunailmastossa. Perillä oltiin jo enne kahdeksaa sateen saattelemana. Hetken oli vielä pilvisempää, mutta alokasluokan alkaessa klo 10 oli jo varsin kuumaa. Luokan aluksi oli paikalla makuut ja luoksepäästävyyden arviointi. Luoksepäästävyydestä Luumu sai täydet 10 pistettä.

Paikalla makaaminen 8,5

Luumu jäi aivan vinoon makaamaan, mutta korjasi asentoaan suorituksen aikana ja muutenkin siirteli takatassujaan. Kerran hyppäsi sydän kurkkuun, kun näin jonkun pörriäisen lähestyvän koiraa. Luumukin huomasi sen ja yritti napata kiinni, mutta ONNEKSI malttoi olla paikallaan. Vieruskaveri hieman tepasteli, mutta Luumu ei mennyt tähänkään lankaan.
Itse kuitenkin hölmöilin kokonaisen pisteen pois kun jännitin niin, etten tajunnut katsoa koiraa kun käskin sen takaisin perusasentoon. Uusi käsky ja nousihan se sieltä.

Paikalla makuun jälkeen olin luovuttamassa koko touhusta. Luumu tuntui olevan ihan pihalla, perusasennot oli ihan vinoja, eikä Luumu jaksanut olla vieressä hetkeäkään. Seuraamisesta ei tietoakaan, joten kuten koira raahusti perässä. Ajattelin että tämä oli nyt tässä, liian kuuma keli ja koira matkasta väsynyt ja stressaantunut. Oma jännitys, mikä todennäköisesti vaikutti Luumun enemmän kuin sää, laukesi siinä kun ajattelin että ei tästä kuitenkaan kummoista tulosta tule, ihan turha pingottaa! Vielä kun hetsasin koiraa patukalla ennen kehää, alkoi sitä oikeaa Luumuakin taas näkyä. Ei tämä varmaan ihan kauhean nolosti päättyisikään!

Seuraaminen kytkettynä 9

Luumu teki hienosti töitä hyvässä kontaktissa, täyskäännöksessä taisi irrota hieman, mutta suurin moka tuli kaavion lopussa jossa käännös vasemmalle. Luumu ilmeisesti luuli kyseessä olevan liikkeestä seisominen (yllättäen) koska käännyin koiraa kohti.

Seuraaminen taluttimetta 8

Tämä oli melkeinpä kopio edellisestä, tosin tuossa vasemmalle kääntyessä Luumu jäi totaalisesti seisoskelemaan kun ei ollut hihnassa. Itsekin vähän jäädyin enkä tajunnut käskyttää enempää.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Jep. Täyden kympin liike jos kyseessä olisi ollut liikkeestä seisominen. Näin heti sivusilmällä että seisomaan jäi, mutta oli semmoinen TOKOpönötys päällä että en tajunnut antaa toista käskyä.

Luoksetulo 10

Mitäpä tuohon lisäämään. Neiti tuli niin vauhdilla, että pyyhälsi metrin verran ohi ja sieltä nätisti perusasentoon.
Tämän jälkeen olikin vuorossa yleisön hauskuutusosio.. Kannustusjoukkoja oli ihan pakko käydä morjenstamassa.. kehän ulkopuolella tietysti. Palasi kyllä ruotuun heti kun käskin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5

Meni ihan ohi itseltä miksi puolikas lähti, mutta tyytyväinen olen. Ilmeisesti ei pysähtynyt kuin seinään tai ennakoi aavistuksen perusasentoa.

Estehyppy 8,5

Tätä vähän jännitin kun Luumu niin herkästi ennakoi. Nytkin oli todella hilkulla. Ihan ei pomppu ehtinyt tassuihin asti ja ehdin murahtamalla estää vahingot. Hypyn jälkeen Luumu taisi hieman tepastella lähemmäksi ja perusasennon ennakoi.

Kokonaisvaikutus 9

Tuomari tykkäsi kun Luumu tekee innokkaasti töitä. Piste lähti varmaankin karkureissusta yleisön luo tai sitten hetkittäinen vallattomuus liikkeiden välillä vei. Meni ihan ohi kun olin vaan niin onnellinen kunnialla loppuun asti selviämisestä.

Näin oli siis meidän TOKO ura korkattu. Mainiot 160,5 pistettä ja YKKÖSTULOS!!!
On tuo Luumu vaan niin mahtava tyyppi :)

Kotimatkalle livahdettiin ennen luokan loppumista ja olihan se aika tuskainen matka. "Parhaimmillaan" bongasin auton mittarista lukemaksi 29,5 C.. vähempikin riittäis. Mutta kotiin päästiin ja hetkeen ei kyllä huvita minnekään ajella.
Nyt vuorossa pieni tokoilutauko ja vaikka vähän agihyppelyitä seuraavaksi!


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kertaus opintojen äiti - tankkaus opitun tuho

Hoffien TOKO mestiksien lähtölaukausta edeltävä aika mitataan kohta päivien sijaan tunneissa ja ahdistus alkaa hiipiä puseroon. Olisikohan vaikkapa kannattanut alkaa treenata hieman aikaisemmin?!
No, päätös osallistumisesta syntyi kuitenkin vasta pari viikkoa sitten ja tätä ennen en ollut edes vakavasti harkinnut mihinkään kokeisiin osallistumista. Tätäkään en tosin harkinnut, jos tarkkoja ollaan...

Leirin jälkeen Heidi piti pienen katselmuksen taitotasostamme ja oli positiivisesti yllättynyt. Seuraaminen meni hienosti, niin hihnassa kuin taluttimettakin. Liikkeestä maahan meno onnistui myös. Luoksetulokin näytti kympin arvoiselta. Hyppy osataan ja muutenkin näytti paketti olevan kohtuullisen hyvin kasassa. Ainut mitä ei oltu käytännössä ollenkaan treenattu, oli liikkeestä seisominen ja samoin hypyn jälkeinen seisomaan jääminen. Siispä treenaamaan.

Kuluneiden viikkojen aikana treenattiin vaihtelevissa ympäristöissä puolenkymmentä kertaa, lisäksi kotipihalla leikkien lomassa treenasin yksittäisiä liikkeitä, siis lähinnä tuota seisomista.

Niinpä niin. Nyt koira vain seisoo. Tuijottaa hölmönä ja seisoo.

Tämän päiväisissä treeneissä olin ajatellut tehdä jotain muuta kuin liikkeestä seisomista. Liikkeestä maahanmenoakin pitäisi palauttaa mieleen, luoksetuloa ja hyppyäkin kerrata.. Ei kun menoksi. Ensimmäinen seuraamispätkä, koira alkaa jätättää, huomaan sen kun käsi alkaa kopsahdella sen takaraivoon. Vilkaisen koiraa ja se pysähtyy. Uusi yritys, varon katsomasta koiraa, taas sama juttu! Vauhti hiipuu ja koira pysähtyy. Nyt päätän skarpata, en varmasti anna mitään merkkiä tai elettä! Edelleen kuvio toistuu. Koira pysähtyy. Jatkan matkaa ja karjun "SEURAA". Hauva on niin pallo hukassa kuin vain olla ja voi. Lopputreeni meneekin siinä kun seurautan koiraa patukka kädessä ja palkkaan vähän väliä. Ja alkaahan se seuraamisen hauskuus taas lopuksi löytyä.

Itseäni nyt tässä vaan manailen. Tyhmä saa olla, mutta ei kai nyt montaa kertaa tarvitse samaa virhettä tehdä! Onhan minulla hyvin tiedossa tämä Luumun ominaisuus, että sille jää hirveän helposti päälle viimeksi opittu asia ja sitä se sitten tarjoaa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Tosin tämä seisominen nyt tuli ihan uutena asiana, joten pakkohan sitä oli toistella, mutta näköjään meni liian tehokkaaksi. Onneksi ne aikaisemmin opitut asiat kyllä löytyvät taas helposti, ainakin kevään seuraamisongelma korjaantui yhdellä treenillä.

Eiköhän tämä tästä. Ennen kisoja en enää tee liikkeestä seisomista, ainoastaan hypyn jälkeistä asentoa pitää vahvistaa. Muuten täytyy yrittää pitää nämä viimeiset treenit ennen kisoja mahdollisimman ennalta arvaamattomina liikkeiden, liikkeiden kestojen ja palkkaamisen suhteen. Näillä eväillä eteenpäin.





lauantai 14. heinäkuuta 2012

Hoffileiri ja näytelmöintiä


Kun hoffien työleiriltä Laitilasta oli kotiuduttu, odotti emäntää toisenlainen työleiri pihan laatoituksen muodossa, joten blogi joutui hetken huilaamaan. Seuraavassa pientä tarinaa lomaviikkojen tapahtumista.

Hoffileiri

Kesälomani alkajaisiksi suuntasimme Luumun kanssa Laitilan Tulejärvelle muun hoffi-kansan kera koiria kouluttamaan ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. Alkuviikon ohjelmassa oli metsäjälkeä Niina Ojansivun opissa, ja hyvää oppia saatiinkin!
Kolmen päivän saldona mm.

Luumun ensimmäiset janat, jotka neiti alun ihmettelyn jälkeen hoksasi hienosti (olin siis niillä muutamalla ajamallani jäljellä vienyt koiruuden aina suoraan jäljelle).
Muutama jyrkempikin mutka jäljille sattui kun maasto oli aika ryteikköistä, mutta ihan hienosti Luumu niistä selviää kun ohjaaja vaan malttaa säädellä vauhtia. Yhdellä jäljellä oli myös peuran jälkiä ristiin rastiin ja aikansa Luumu siinä pyöri ja tarkisteli, mutta hienosti jatkoi oikeaa jälkeä kun odotin hiljaa ja annoin sen tehdä työnsä.

Tottiskin meni ihan kivasti, vaikka sitä ei ollakaan vuoteen kovin kurinalaisesti harjoiteltu. Tehtiin hiukan hyppyjä säädettävällä pressuesteellä, ei ihan täyskorkeaa kylläkään. Alun epäröinnin jälkeen onnistui sekin hienosti. Luumulle on usein nuo uudet jutut ihan "voi kauhistus ja en kyllä ihan varmana tee!" mutta kerran kun uskaltaa, niin heti ollaan polleana "ihan helppo nakki, kyllähän mä nyt tämän osaan!"

Esineruutuakin tehtiin pari kertaa ja siinä oli ohjaajalla hauskaa, Luumulla ei ehkä niinkään ;)
Olin aina tehnyt vain lyhyttä, helppoa ja kivaa treeniä, vähän lajissa kuin lajissa, kun olin ajatellut että koira ei opi eikä tee jos on kurjaa ja tylsää ja vaaditaan... no kuulemma saa ja pitää vaatia jos koira jo osaa. Siispä vaadimme.
Eka esine koiran katsoessa, toi hienosti. Toinen esine vietiin ensimmäisellä leikkiessä ja sitten alkoi hauskuus. Luumu hyörii, pyörii, menee maate, istuu. Käsken uudestaan, Luumu etsii hetken parin metrin päässä, katsoo hölmönä "ei täällä mitään oo" istuu, kieruttelee maassa, esittää kakkahätää.. tämä toistuu monta kertaa, etenemme ruudussa lähemmäs esinettä. Viimein hermostun todella koiran uunoiluun! Luumukin huomaa, että "Hups, mamma on tosissaan" ja lähtee äkkiä kauemmas etsimään. Eikä mene kuin hetki kun lelu löytyy :) No, neitipä yrittää vielä erävoittoa ja jää mättäille hypistelemään aarrettaan. Tulee onneksi kun karjaisen ja vähän läiskin patukalla. Toisella kertaa toistettiin harjoitus ja nyt riitti hieman vähempi hiillostaminen ennen kuin toinen esine nousi.

Loppuviikoksi olin ilmoittautunut hakuun. Ajatuksena lähinnä lajiin tutustuminen ja vaihtelu koiralle. Viikko vieraassa ympäristössä on tottumattomalle aika stressaava ja raskas, joten ajattelin ettei koira välttämättä jaksa yhtä ja samaa koko viikkoa. Hakuun osallistuivat myös huonekaverit Heini ja Rita, jotka olivat alkuviikon puurtaneet peltojäljen parissa.

Heini myös huhki kameran kanssa treeneissä ja ihan pätevältä Luumu-neiti oransseissa rintsikoissaan näyttää.



Hakuporukassa oli ihan rentoa ja hauskaa ja Luumu tykkäsi kun sai juosta metsässä ja kaikki ihanat tyypit oli siellä vaan leikkimässä sen kanssa ja kehumassa ja rapsuttelemassa..  Mutta tuskinpa tästä meidän lajiksi on. Onhan meillä ohjelmassa jo agi ja TOKO ja pk-lajeista todennäköisimmin intoa ja taitoa enemmän jälkimetsään, että ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Jossain olisi kiva myös menestyäkin ja silloin ei kannata joka lajia ahnehtia.

Virallisen osuuden lisäksi leiriin sisältyi uintia, saunomista, grillaamista ja mukavaa iltaohjelmaa, joista Luumun kanssa osallistuimme temppurataan jossa hieno viides sija. Torstaina kasvattaja Suski tuli kylään ja Luumu pääsi esiintymään viettitestiin. Leikittäjänä oli kokenut maalimies Esa Tapio joka kehui Luumulla olevan rotunsa edustajaksi erittäin hyvä saalisvietti. Taisteluleikkiä vaan lisää niin hyvä tulee :)

Suski otti esityksestä myös kuvia, joita lisää täällä.


Torstain iltamissa syntyi myös mainio ajatus hoffien TOKO-mestiksiin osallistumisesta, mutta siitä tarinaa tuonnempana ;)

Forssan näyttely

Tänään lauantaina kävimme pyörähtämässä Forssan Mustialassa kaikkien rotujen koiranäyttelyssä. Vettä tuli kuin saavista koko ajan ja tämä ei ainakaan Luumun esitystä parantanut. Tuloksena EH, kylläkin ihan mukavalla arvostelulla. Tuomarina Hannele Jokisilta, joka nähtävästi on mieltynyt hieman massiivisempiin yksilöihin.

"Erittäin narttumainen kokonaisuus. Vielä hieman kevyt oikealinjainen pää, jonka tulee vahvistua. Riittävät kulmaukset, vielä hieman kapea edestä. Sopiva luusto. Oikeanmallinen runko, joka vielä hieman kevyt. Hyvä karva. Taka-askel saisi olla pidempi, voimakkaampi ja suorempi. Hieman keveä/leveä?? edestä"

Näyttelyyn olin saanut puijattua matkaseuraksi äitini, jolta löytyi kyllä riittävästi urheiluhenkeä seistä kaatosateessa kameran kanssa :D
Kuva kertoo kaiken oleellisen..



Todennäköisesti tämä oli vuoden viimeinen näyttely johon Luumun vien. Tampereen ryhmis 1.9 on kyllä harkinnassa, mutta onneksi on aikaa päättää. Katsotaan. Seuraavaksi ohjelmistossa on kuitenkin ihan muita esityksiä... ;)