Kuulumisia

Paljon on taas vettä kanaalissa virrannut. 

Luumun kanssa kisailtiin sitten kuitenkin vielä kolme agistarttia marraskuussa Liedossa. Tulospuolella kovinkin laihaa, mutta nopeus oli kyllä ihan kelvollinen meille. Oli kyllä niin kovatasoinen kilpailu, että meidän ajoilla nollatkaan ei olisi riittäneet. 

Ihan hyvillä mielin jätettään nyt kisailu pienelle tauolle. Puomin ylösmenot ainakin pitää saada kuntoon ennen seuraavaa yritystä. Näillä kolmella viimeisimmällä radalla Luumu ei osunut kertaakaan kontaktille! Ei vaikka viimeisellä radalla jäin seisomaan kauaksi puomista ja karjuin koiraa odottamaan. Ei kun lisää vettä myllyyn ja täysillä puomia ylös! Heh, no olihan se aika hupaisaa. Alastulot oli kyllä onneksi ihan hyviä.

Marraskuussa oli myös kauan odotettu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi. Luumun hypyt on hirveän ylimitoitettuja, rimat ei tietenkään tipu tällä tyylillä, mutta olin ajatellut sen kovin rasittavaksi näinkin isolle ja raskaalle koiralle. Myös alastulot on olleet välillä todella raskaita, minkä tosin olin ajatellut vain johtuvan ohjauksellisista puutteista. 

No, ongelmat ei sitten olleetkaan ihan vähäpätöisiä vaan nyt ollaan vähän pidemmällä paussilla rataharjoittelusta ja tehdään vaan tekniikkatreeniä. Ongelmallisimpia ovat alastulot, kuulostaa ihan norsulaumalta, ja korkeuden arviointia pitäisi myös työstää. Luumu on myös kovin etupainoinen niin ponnistaessa kuin laskeutuessakin. Teknisessä osaamisessa on tietysti osasyy, mutta enemmän taustalla vaikuttavat puutteet fysiikassa, kehon hallinnassa. Eli jumppaa ja tasapainoharjoituksia hyppytreenien lisäksi. Jospa ensi suvena meitäkin taas radoilla nähdään. Koiran terveys kuitenkin painaa vaa'assa eniten, joten jos ei tekniikkaa saada paremmaksi, niin sitten treenataan pidempään. Kiire kolmosiin, jos sitä edes oli, on ohi nyt!

LUUMU 4-VUOTTA!

Neljä vuotta pyörähti tiistaina G-pentueella mittariin, onnea koko sisarusparvelle! Aikuisia nuo taitavat jo ikänsä puolesta olla, mutta käyttäytyminen on vielä ihan samanlaista kuin muutama vuosi sitten. Juuri viime viikolla sain jälleen kerran kuulla lenkillä kysymyksen "Onko se ihan pentu?" Neiti oli taas saanut "reikä päässä" -kohtauksen ja näytti kaikki hullunmerkit. Totesin siihen, että neljähän tämä jo on, mutta tuskin kasvaa koskaan aikuiseksi, toivottavasti!

Kovasti on turkki kasvanut steriloinnin jälkeen, laatu vaan hieman pehmeä ja kiilloton. Takkuja ilmestyy paikkoihin joissa ei ennen karvaa edes kasvanut ja välillä tulee puoli korpea kintuissa sisään.. mutta nyt sentään voi edes puhua turkista! 

Räpellysten räpellys ja puomipainajainen

Ainakin alustavien kaavailujen mukaan vuoden viimeiset agikisat on nyt hypelty meidän osalta.

Kaksi viikkoa sitten Porissa Wecan kisoissa tuli kauden pohjanoteeraus. Kaksi hylkyä, joihin ainut syyllinen löytyy peiliin katsomalla. Radat olivat kyllä erittäin ikäviä ja tuloksilla ei juuri juhlittu, mutta treenien perusteella ja Luumun tuntien kaikki olisi kyllä tehtävissä. Jännitin ihan kamalasti enkä pystynyt lainkaan keskittymään rataantutustumiseen. Parissa kohtaa askelmerkit ja ohjauskuviot oli ihan kysymysmerkkejä radalle lähtiessä. Ei näin! Vielä Luumun kasvattajaäiskän Suskin napottaessa katsomossa, oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa. Näistä radoista löytyy kyllä videotaltioinnit, mutta sitä räpellystä ei valitettavasti ole kaikille silmille tarkoitettu ;)
Videoilta vaan näkee hyvin, että todellisuudessa Suskin paikalla olo vaikutti radalla vain ja ainoastaan minuun. Luumu on toki vähän hövelimpi lähdössä, mutta radalla keskittyy täysillä tekemiseen. Ratahenkilöiden ja tuomarin moikkailut radoilla olivat pelkästään ohjelmanumeroita minun hauskuuttamisekseni, kun kieltojen tullessa olemus synkkeni ja ahdistus kasvoi.

Meidän kompastuskiveksi on viimeaikoina muodostunut kohdat joissa kaksi tai useampia hyppyjä on rinnakkain, mahdolliseti vähän porrastettuna, ja ne pitää hypätä serpentiininä tai yksinkertaisena lenkkinä. Edellisten Porin kisojen A-radan videolta näkee hyvin radan alussa, kun valssi on myöhässä ja merkkaus puutteellinen, niin koiran alastulo näyttää todella ikävältä ja ponnistaessa en todellakaan ole tehnyt selväksi minne käännytään. Marjonkin radalla oli kolme hyppyä rinnakkain ja jotenkin onnistuin räpeltämään itseni eri puolelle ohjaamaan kuin olin suunnitellut, tuloksena hylkäys ja ohjauksena täydellinen päällejuoksu, vaikka sellaista ei siis olisi pitänyt todellakaan tehdä, vaan rata kulki serpentiininä...

No, toivottavasti kolmosissa suositaan radoilla helpompia kuvioita, kuten välistävetoa ja päällejuoksua ;) kunhan nyt ensin siis noustaisiin sinne kolmosiin!

Eilen kisailtiin Liedossa Tsaun Lokakisoissa. Neljästä tarjolla olevasta radasta olin valinnut kolme, Heidi Viitaniemen agiradan, sekä Asko Jokisen agi- että hyppyradan. Kisat alkoi meidän osalta hyppyradalla, mikä sopikin hyvin. Hyppärinollia oli kertynyt jo kakkosluokassa kolme, joten paineetta saatiin juosta ja kaivaa rennompaa asennetta agiradoille. Jännitin nimittäin taas ihan törkeästi ja olin epävarma ohjauksistani kun ei ollut ketään sparraamassa.. Omillani kuitenkin selvisin ja parin venähtäneen kaarroksen kautta nollana maaliin ja toiselle sijalle!

Seuraavaksi oli vuorossa Heidin agirata. Ihanneaika oli aika tiukka etenemällä 3,3 ja yhtään puhdasta nollaa ei maksit onnistuneet tekemään. Tähän rataan löytyy onneksi videokin, meidän suoritus ajassa 58.30. Putken jälkeen meinasin ohjata väärälle hypylle ja ehkä siinä samalla unohdin miten olin suunnitellut ohjata tuon meille harmaita hiuksia tuottavan serpentiinin. Hylkäyksen jälkeen sain kuitenkin hienosti paketin kasaan ja virheettä maaliin. Ja enhän toki malttanut olla kellottamatta videolta meidän aikaa! Kyllä tuo villahousu vaan niin pinkoi, että nipin napin olisi ihanneaikaankin päästy :) tosin itse voisin vieläkin reippaammin ja rohkeammin liikkua.
Olen kyllä oikein ankarasti pohdiskellut tätä meille niin paljon vaikeuksia tuottavaa serpentiiniä. Persjättö valssin sijaan aina kun se vaan on mahdollista voisi toimia tässä parhaiten, tosin siihen sitä ohjaajan liikettä ja ajoitusta sitten taas tarvitaan. Tälläkin radalla ennen keppejä olis pitänyt paljon rohkeammin itse edetä.
Meitä edeltävä koirakko muuten tekee persjätöllä tuon 3 ja 4 esteiden välin, näköjään pelaa hyvin!

Päivän viimeisenä koitoksena oli Askon agirata. Ja olipa kerrassaan erikoinen! Puomi juostiin kolme kertaa ja muita kontaktiesteitä ei sitten radalla ollutkaan. Putki oli vielä vedetty suoraksi puomin alle poikittain ja sitä sitten sai kierrellä. Toisessa päässä rataa pingottiin putkesta putkeen neljä kertaa peräkkäin, no olihan välissä toki yksi hyppy :)
Ennakkoasenne rataan oli taas kertakaikkisen väärä ja sitä kuuluisaa apinanraivoa virheettömän radan punnertamiseksi ei vaan löytynyt. Toiselta puomin ylösmenolta napsahti sitten vitonen ja kas, kielto siinä missä kaksi hyppyä porrastettuna rinnakkain! Tämänkin Luumu sitten hyppäsi lopulta väärältä puolelta...
Kepit oli hienot ja ihan hyvällä vauhdilla meni koko rata.

Kuten alkuun kerroin, ei loppuvuodelle ole ainakaan suunnitteilla yhtään kisaa. Kotijoukoilta on tullut palautetta ainaisesta koiran kanssa ympäri maakuntaa ajelusta ja meneehän yhteen kisareissuun eurojakin jonkun verran. Talven treenitkin on vielä täys arvoitus, Panelian Possuareenalla kuitenkin seura taas treenaa. Koulutusohjaajapalaveria ei ole vielä pidetty, joten talven ryhmistä ei vielä tiedä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin alkeis- tai jatkoryhmää saan taas vetää, ja omatoimitreenit vetäisen siinä sivussa. Vaikka treeniä todella tarvittaisiin, niin todennäköisesti en kahdesti viikossa jaksa iltaani siellä viettää, eli omatoimitreenillä talvikausi mentäisiin. Nyt kuitenkin aion keskittyä enemmän tokoiluun. Jos vaikka voittajan liikkeet saisi ensi kesäksi koekuntoon..

Lusmuilua

Laiskuusgeeni on ottanut ylivallan ja blogin näpyttely on jäänyt kaiken touhuamisen ja tekemättömyyden jalkoihin. Paljon on ohjelmaa viimeisen päivityksen jälkeen ollut, joten pieni yhteenveto lienee paikallaan.

Heinäkuussa pyörähdettiin hoffileirillä. Niina Ojansivun opissa metsäjäljellä meni nyt koko viikko. Keppi-ilmaisu aloitettiin ja eipä se nyt sen kummempaa ollut kuin että pellolle poljettiin jälki, jäljelle ripoteltiin keppejä ja sitten koira kulki jäljen ja ilmaisi kepit. Käsittämättömänä peikkona olin tätä pitänyt enkä ollut edes yrittänyt koiralle opettaa. Ihan kivasti meni leiri, treenata vaan pitäisi jaksaa myös näin "siviilissä".

Leiriviikolle ajoittui myös epäviralliset agikisat Mynämäellä ja siellä kirmattiin pari rataa ihan vaihtelun vuoksi. Sijoituksia ei saatu, mutta hyvä mieli jäi. Koira kulki hyvin ja taas kerran tuntemattomien kehut hienosta koirasta lämmitti mieltä.

20.7 olin saanut Luumulle paikan BH-kokeeseen Laitilaan. Eipä jäänyt paljon jälkipolville kehuttavaa ja kerrottavaa. Läpi meni, mutta aivan kaameaa kuraa oli koko touhu! Paikkiksesta koira lähti LAIDUNTAMAAN, sääntökirjaa en ollut niin hyvin opiskellut, että olisin tiennyt kuinka tilanteessa sitten toimitaan, otin vain mallia edellisestä parista ja yritin saada Luumun makaamaan loppuajan vieressäni VIRHE!! Tämmöistä ei olla ollenkaan treenattu ja koira paineistu ihan tosissaan. Seuraaminen olikin sitten yhdistelmä haistelua, risujen poimintaa ja hienoa työskentelyä (mitä nyt koira oli paineissaan noin viisi senttiä taaempana kuin normaalisti) Henkilöryhmä oli hieno :)

Seuraavalla viikolla käytiin tyhjentämässä palkintopöytä oman seuran epiksissä. Luumulle siis ainoana tulokset maksien avoimessa luokassa, rata ei todellakaan ollut helppo. Vähän tehtiin myös tokoa viikolla kun Tervis olisi viikonloppuna.. jotain oli kuitenkin muuttunut BH-kokeessa..

Terviksen reissu ei ollut missään muotoa onnistunut. Menomatkalla ajoin moottoritiellä varisparveen ja tuloksena haljennut ajovalo ja kallis remontti. Onneksi varaosana saa kuitenkin vain uuden lasin, alkuun uhkailtiin että koko umpio polttimoineen, sähköineen ja muine tilpehööreineen menisi vaihtoon ja hintalappu osalle alkaen 1500€...
Itse toko oli kuin pahinta painajaista alusta loppuun. En jaksa edes eritellä mistä 3-tulokseen oikeuttavat 119 pistettä raavittiin, jokainen piste oli kyllä työn ja tuskan takana. Ainut ilon aihe oli paikkis, josta ensimmäistä kertaa koskaan täydet pisteet! Aina on ollut tuplakäskyjä joko alussa tai lopussa.
Itku meinasi tulla kun varmana pitämäni seuraaminen meni nollille Luumun lähdettyä haistelemaan ja poimimaan jotain roskia kehästä. Kaikki muukin oli kaukana normaalista, jotain vaan oli mennyt nyt pahasti pieleen meidän touhuissa, joko BH-kokeessa tai sitten siemen oli jo kylvetty aikaisemmin. Terviksen jälkeen seurasikin totaalinen tokosta pidättäytyminen. Edes agitreeneissä en ottanut Luumua lähdöissä sivulle vaan käskin sen vaan istumaan.

Elokuu oli aika lailla hiljaiseloa. Agia treenattiin kerran viikossa, muuten hihnalenkkiä ja kotikoiran elämää. Viime viikolla rohkeni ottaa agitreeneissä vähän seuraamista ja kyllä oli neiti täpinöissään! Niin täpäkkää sivulle siirtymistä ei ole hetkeen nähty ja into oli suorastaan ylitse pursuavaa, että eiköhän se siitä. Olin kyllä ollut kuoppaamassa koko tokoilua meidän osalta kun ajattelin jonkun olevan lopullisesti pilalla, mutta uudelleen innostuneena ilmoitinkin neidin sitten seuran omiin koekeisiin syyskuulle ja ylipuhuttiin minut jopa piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta eipä siitä sitten mitään tullutkaan. Edellisen päivän ell käynnin tuloksena lääkekuuri ja parin viikon kisatauko. Toivottavasti masu saadaan vihdoin kuntoon.

Jos tokossa oli hyvinkin synkkiä pilviä ja jopa totaalista luovutusmielialaa, niin agissa kulkee! Viime viikonloppuna Porissa molemmilta radoilta voitot! Hyppyradoilta kakkosluokassa kasassa on jo kolme nollaa ja agiradoilta kaksi hienoista yliaikanollaa. Ja nämä kaikki viiden viimeisen radan sisään! Vähän kun saan ohjausta viilattua, niin mehän ollaan kolmosissa. Porissakin tuo 0,09 sekuntia meni tuohon täysin turhaan puolenvaihtoon A:n alastulossa, mutta minkäs teet kun kartturi vaan jännittää! Ja muutenkin ohjauksella olisi niin nipistettävissä sekunti jos toinenkin!

                                         

Nyt on siis taas taukoa luvassa, mutta Porissa ollaan taas iskussa ja nollien metsästys jatkuu!

Juhannuksen viettoa

Juhannuksen vietto alkoi meillä torstaina. Luumu pääsi mökille leikkimään dalmis-herra Elmerin kanssa, kun minä kokeilin tämän hetkistä kuntotasoani kirmaisemalla Kaljasjärven ympäri perinteikkäässä Kodisjoen Kaikun järjestämässä Yöjuoksussa. Matkaa reitillä on 12,5 kilometriä ja maasto vaihtelee soratiestä metsäpolkuun. Aikaa sain kulutettua tunnin ja 18 minuuttia, mikä on mielestäni ihan kelvollinen suoritus ottaen huomioon että vuosi sitten kilometrinkin hölkkä olisi ollut henkilökohtainen saavutus.

Jos minä olin tattis tapaus reilun tunnin rupeaman jälkeen, niin Luumusta ei virta sitten hevillä loppunutkaan. Muutaman tunnin se kaahasi puskasta järveen ja järvestä puskaan, hirveää apinarallia ympäri ja taas järveen makaamaan. Elmeri parka oli ihan helisemässä neidin kanssa. Paussia pidettiin oikeastaan vaan kun ukki söi makkaraa :) Vähän sai olla välillä sydän syrjällään kun mökillä on aika kallioista ja epätasaista maastoa ja eipä tuo paljon eteensä katsele kun hepuli iskee.

Perjantaina suunnattiin Kaarinaan Tuorlaan Kristan ja Pinan kanssa, jossa ohjelmaan kuului kaksi starttia TSAU:n Juhannuskisojen merkeissä. Helteistä säätä oli lupailtu ja aamun kankeuden jälkeen olikin kiitettävän kuumaa. Luumu ei oikein ole parhaimmillaan kovin lämpimässä. Jostain syystä se väsyy todella nopeasti ja on kuumissaan, vaikka turkkikaan ei kovin runsas ole. Ehkä neidin taipumus mennä sata lasissa imee mehut nopeammin? Onneksi sain häkin kivasti varjoon ja koiraa pääsi myös kisapaikalla kastelemaan.

Maksit aloittivat hyppyradalla jonka tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata oli ihan meille sopivan oloinen ja tottakai lähdettiin hyvää suoritusta hakemaan vaikka LUVA-nolla olikin jo hyppäriltä kisakirjaan leimattu. Luumu oli starttivuoroa odotellessa vähän väsyneen oloinen, mutta ihan mukavasti kuitenkin löytyi vauhtia ja intoa. Ohjaus on kyllä edelleen aivan kammottavaa kurottelua ja kyyristelyä, mutta siitäkin huolimatta puhtaalla nollalla maaliin. Palkinnoillekin päästiin sijoittumalla kolmanneksi.

Toinen rata oli agirata, jossa ylituomari Seppo Savikko tarkkaili tuomariharjoittelija Reetta Mäkelän pillin käyttöä. Tavoite radalle oli tietysti puhdas suoritus. Erityisesti halusin tietää olisiko lääke puomin ylösmenokontakteille löytynyt. Treeneissä kokeilemani resepti on niinkin yksinkertainen, että ennen puomia käsken koiran odottaa. Se rikkoo rytmin sopivasti, kun arjessa paljon käytetty käsky on niin iskostunut koiran mieleen. Yritin myös lisäksi pysäyttää ylösmenolle 2 on 2 off, mutta eihän kaikessa voi aina onnistua ;)
Radalle sai tehdä valssia valssin perään ja tapani mukaan olin myöhässä kerran jos toisenkin ja siihen se nolla sitten kuivuikin. 0,93 yliaikaa, muuten virheetöntä menoa. Oma moka oli vapauttaa koira A:n alastulolla ennen kuin etutassut oli edes maassa. Mokoma hätähousu!

Puhtaalla nollalla olisi irronnut toinen LUVA, sillä sijoituttiin viidensiksi ja luokassa oli reippaasti yli 21 koirakkoa. No, ehtiihän niitä keräillä. Nyt tuntuu meno aika varmalta, kunhan vaan saan omat askelmerkit ja kuviot kuntoon ja opin luottamaan koiraan niin kuin treeneissäkin.

Maanantaina muuten osallistuttiin oman seuran epiksien avoimeen luokkaan. Radalla oli hauska vauhtipätkä johon piti ehtiä tekemään takaakierto. Myös keppikulmaan kompastui aika moni. Paitsi meidän Luumu :) Vaikka Luumullakin oli kivasti vauhtia, sillä on onneksi niin hyvät jarrut (ohjaajan liike) että onnistuttiin räpistelemään puhdas rata ja sillä luokan voittoon!

Totista tokoa

Keskiviikkona esiinnyttiin Luumun kanssa toko-kehässä. Yritys avoimessa luokassa oli ensimmäinen laatuaan, kun viime syksynä kausi päätettiin onnistuneesti TK1 koulariin ja RKS:n seuramestaruuteen. Viime kesänä hyväksi todetulla treenimetodilla jatkettiin, eli oikeastaan mitään ei oltu treenattu, paniikissa edellisenä iltana kävin kentällä heittelemässä koiralle vähän palloa ja toteamassa että jäävät liikkeet ei tule onnistumaan ja nyt olisi myöhäistä tehdä asialle mitään :D
Eniten ahdistusta aiheutti kuitenkin paikalla makaaminen.En ollut kertaakaan edes kokeillut sitä kokeenomaisesti, vaan käynyt niissä noin neljässä treenissä joissa menin piiloon, vähän väliä palkkaamaassa. Karoonan hallitreenipäivän katastrofaalisen yrityksen jälkeen treenattiin kerran omalla kentällä tätä, ja silloinkin olin pois näkyvistä korkeintaan puolisen minuuttia kerrallaan.

No eipä auttanut, kokeeseen mentiin kun maksettu oli, ja olisipahan ainakin hyvä mittari tämän hetkisestä tasosta. Koe oli oman seuran iltakoe, tuomarina Ilkka Sten ja avoimen luokan liikkuroi Milla Räsänen. Avoimessa luokassa oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa ja suoritusvuorossa olimme toisia. Seuraavaksi pisteet osa-alueittain.

Paikalla makaaminen 9 

Luumu meni naapurin käskyllä maahan kun odottelin että saisin sen huomion, tuomari ei huomannut. Hipsu hiippaili heti Minnan perässä pois ja laskin vaan sekunteja koska Luumu seuraa esimerkkiä, mutta hienosti neiti pysyi. Kuulemma oli tosi nätisti koko suorituksen ajan, ainakin palatessani kentälle se makasi hyvässä ryhdissä. Ylös nousemiseen tarvitsi toisen käskyn joten siitä piste. Tämän jälkeen tajusinkin vähän korottaa ääntäni käskyihin ;)

Seuraaminen 10

Totutun täpäkkää suoritusta. Niuhompi tuomari olisi voinut rokottaa kun Luumu vähän pompahti liikkeelle lähtiessä vaikka yritin lähteä rauhallisesti.

Maahanmeno 9

Meni nopeasti maahan, mutta liikahteli vähän. En tiedä menikö piste siitä vai oliko jotain muutakin.

Luoksetulo 9

Pysähtyi kuin seinään, mutta alkoi empiä kun matka jatkui pysähdyksen jälkeen, en kuitenkaan antanut uutta käskyä. Tätäkään ei olla treenattu oikeastaan yhtään. Pysäytys on perua pentuajan perustottistreeneistä :)

Seisominen 8

Tätä en ymmärrä, suorituksessa ei ollut muuta onnistunutta kuin nopea pysähtyminen (ehkä liiankin nopea kun korjasi taakse jääneen jalan asennon). Loppu olikin sitten juuri niin surkeaa kuraa kuin "treenien" perusteella ennustin. Luumu kääntyi perääni ja hiippaili ihan pallo hukassa viereeni...

Noutaminen 0

Samalla sekunnilla kun kapula lensi, lensi myös yksi karvakorva tuulispäänä perään. Tajusi vissiin takaisin tullessaan että nyt ei mamma olekaan tyytyväinen ja luovutus jonnekin oikealle vinoon.. huoh.

Kauko-ohjaus 9

Ensimmäiseen vaihtoon tarvitsi toisen käskyn. Muuten vaihdot kohtuullisen reippaita.

Estehyppy 10

Nappisuoritus, jäi vaan istumaan ihan esteen taakse ja joutui paikaltaan hyppäämään :) aiheutti hilpeyttä toimitsijoissa.

Kokonaisvaikutus 10

Pisteitä kertyi yhteensä 165, eli ykköstulos ja sijoitus 1/3. On tuo vaan aika epeli! Tässä vielä videokuvaa todisteeksi ja analysoitavaksi. ;)

Videolta muuten näkee hyvin kuinka kammottavan jäykkä habitus ohjaajalla on. Ja tuohon palkkaamiseen täytyy kyllä keksiä jotain Luumun mielestä hauskempaa!

Takkuilua ja onnistumisia

29.5 korkattiin kakkosluokka Takut ry:n järjestämissä iltakisoissa Tampereella. Kakkosten kisojen otaksuin olevan nopsasti ohi, joten keskellä työviikkoa oli ihan mahdollista tämä visiitti tehdä.
Tuomarina kisoissa oli Kari Jalonen ja hän olikin värkännyt melkoisen konstikkaat radat. Konstikkaat tai ei, rataantutustuminen oli täysin ala-arvoista ja tuloksetkin sitten sen mukaisia. Pää tyhjänä vaan pyörin muiden mukana ja kun viisi minuuttia oli täys, ei minulla ollut aavistustakaan mitä olin menossa tekemään ja miltä puolelta missäkin kohtaa ohjaamaan. Vaikka kokonaisuus oli melkoista hapuilua, ihan hienoja onnistumisiakin tuli, muun muassa A:n alastulo. Virheet olikin sitten meidän peruskamaa, kieltoja hypyille kun mun vauhti loppui... Agiradalta siis tuloksena kymmenen ratavirhettä ja yliaikaa 8,00.

Hyppyradalle en paljon kummoisempaa valmistautumista saanut aikaiseksi. Loppusuora erityisesti vaikutti kinkkiseltä ja siitähän sitten napsahtikin kielto. Kielto tuli myös jo alkupuolella rataa. Vauhti Luumulla oli kyllä mielestäni ihan kohtuullinen kun ottaa huomioon virheiden korjailuihin tuhratut sekunnit. Tuloksena siis kymppi yliajalla 8,16.

Alkuviikko meni kotikentällä kisatöissä puuhastellessa ja vihdoin keskiviikkona itse kisatessa. Makseja oli ilmoittautunut huimat seitsemän ja niistäkin kaksi oli jäänyt pois, joten äkkiä oli kisat kisailtu, muissakaan kokoluokissa ei nimittäin ryntäystä ollut. Ilma oli mitä mainioin, helteillä oli peloteltu, mutta oikein mukavan vilpoista oli ja hyttysetkään ei liiemmin kiusanneet. Ylituomarina tuomitsi Marjo Heino ja pillinkäyttöä harjoittelemassa oli Petteri Kerminen. Ratapiirrokset löytyvät täältä.

Ensin oli vuorossa agirata. Ensi näkemältä helppo ja suoraviivainen, mutta oli siinä pari jännempääkin kohtaa ;)
Hyvää aikaa vitosella puomin ylösmenosta lähdettiin hakemaan, mutta sössin sitten vähän muutakin. Kepeillä aloin turhan kovaäänisesti hihkua ja Luumulla meni askelmerkit sekaisin, keppien jälkeen putkeen tuli myös kielto. Vauhtiin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen ja molemmilla oli hyvä fiilis!

Tuloksena radalta 16,26 ja kolmas sija. Ei kovin usein noin surkealla tuloksella palkintoja pokkailla!

Illan päätti hyppyrata, johon yritin ihan tosissani tsempata. Parissa kohtaa vähän räpelsin ja virhe oli lähellä, mutta niin vaan päästiin ehjänä maaliin ja vieläpä niin vikkelästi, että Luumulle hieno nollavoitto ja ensimmäinen LUVA kakkosluokassa! Etenemä meidän toistaiseksi paras 3,93 m/s ja nyt tiedän että yli neljään metriin on ihan mahdollista päästä kunhan kartturi tekee työnsä oikein!

Täältä löytyy vielä hienoja otoksia kisoista, kuvaajana Topi Mäkinen. Aika huimia hyppyjä neiti loikkii ja into näyttää olevan kova :)

Agissa kisaillaan seuraavan kerran juhannuksena. Seuraavana keskiviikkona taas mitataan tämän hetkinen osaaminen (osaamattomuus) tokon avoimessa luokassa.

Rauma Show 2013

Luumu pyörähti tänään, todennäköisesti tämän vuoden ensimmäistä ja viimeistä kertaa, näyttelykehässä. Hoffeja oli ilmoitettu mukaan 11 ja tuomiot jakoi Gunnel Holm. Esiintyminen oli kyllä surkeinta mitä Luumulla on ollut, no ehkäpä Forssan vesisateessa tehtiin pohjat, mutta koskaan ei itsellä ole kehässä noin huonoa fiilistä ollut. Ryhmässä pomppimista ja pyörimistä ja muuten sain vetää otusta perässäni.. Kaipa tätä näyttelytouhua voisi pikkaisen treenatakin, vaikka maksimissaan kolme kertaa vuodessa kehässä käydään.

Luumulle tänään laatuarvosana EH ja arvostelussa ei paljon positiivisia huomioita ole. Kaverille heitinkin, että olis nyt edes katsonut hampaat ja kehunut sitten purentaa oikeaksi!

"Hieman litteärunkoinen narttu, jolla kapea pää. Riittävät takakulmaukset, mutta ahdas takaa ja liikkuu erittäin ahtaasti takaa. Karvapeite ei parhaimmillaan. Tan-väri saisi olla puhtaampi."

Aluksi vielä koiraa pidellessään meinasi että neiti on laiha.. no onneksi ei nähnyt koiraa ennen sterilointia. On Luumu onneksi vähän muhevoitunut viime vuodesta, mutta mielestäni se on hyvä just noin, yhtään enempää läskiä en sille kaipaa.

Huomenna turistiksi Harjavallan ryhmikseen. Katsotaan jos loppukesästä olis joku näyttely johon innostuisin tuon vielä viemään, mutta tokon ja agin parissa ainakin sitä ennen osaamistamme mitataan. Ehkä jopa korkataan kakkosluokka ensi viikon keskiviikkona! ;)

Menolippu kakkosluokkaan ja muita tarinoita

Tulihan se viimeinenkin nolla! Alkoikin olla viimeiset kisat jo niin kamalaa pakonomaista puristamista, että helpotus on suuri! Nyt voidaan rauhassa keskittyä pitämään hauskaa ja treenaamaan vauhtia ja varmuutta radalle. Kevään ensimmäiset ulkotreenit ovatkin lupailleet hyvää. Aika monet kisat saatiin viime kesänä ajella ja nyt nämä viimeiset kaksi nollaa tulivatkin sitten seitsemän startin sisään. Nämä on näitä, joskus kulkee ja joskus ei ja viimein palaset loksahtaa kohdilleen.

Ennen TSAU:n kisoja ehdittiin tsekata TamSK:n kisat kolmella startilla. Valehtelematta voin kyllä sanoa, että näin surkeasti järjestettyihin kisoihin en ole ennen osallistunut. Ja jatkossa tulen kyseisen seuran kinkerit kyllä todennäköisesti kiertämään kaukaa. Oltiin kaverin kanssa paikalla koko kisojen ajan ja lopussa taidettiin olla ainakin kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Buffasta loppui hyvissä ajoin syötävä (eipä tullut kenellekään mieleen vaikka hakea kaupasta sämpylöitä?) Meidän porukka kävi ainakin kahdesti oikomassa kuuluttajan puheita, serti-ruusukkeet loppuivat (ei tosin koskettanut meitä, mutta kuka oikein mahtaa palkintovastaavana häärätä..). Tässä nyt vain osa huomioista, ihmettelen vaan että noinkin isosta seurasta ei löydy enempää kokemusta ja taitoa kisoja järjestää. Verrataan vaikka RKS:n yli puolta pienemmällä porukalla järjestämään Agipitsiin. Menomatkalla vielä kuittasin itselleni 70 € pikavoiton, mutta tästä saatiin kyllä oikeastaan ihan makoisat naurut kaverin kanssa, oli tilanne sen verran koominen.

Treenikausi ulkokentällä on pyörähtänyt ihan mukavasti käyntiin. Yhdet ohjatut agitreenit on takana ja innolla odotan jo kesäkuun kotikisoja. Agia ja tokoa käytiin treenailemassa myös viikko sitten Porissa Touhu-hallilla. Luumun kasvattaja oli järjestänyt mukavan treenipäivän, johon osallistui Luumun lisäksi seitsemän koiraa huoltajineen. Toko meni täydelliseksi sekoiluksi. Luumulla ei oikein kasetti kestänyt että kasvattaja-äiti Suski kannusti katsomossa. En edes yritä laskea kuinka monta kertaa tyyppi pinkaisi kesken treenin pois. Paikalla makuuta ei olisi edes kannattanut yrittää...

Agitreeni menikin sitten oikein kivasti. Puomikaan ei ollut lainkaan pelottava, vaikka viimeisissä kisoissa oli kielletty useamman kerran niin keinu kuin puomikin. Luumu siis kehitti pienoisen puomipelon talvikauden viimeisissä hallitreeneissä. Puomi oli vähän huonosti paikallaan ja Luumu alkoi kovassa vauhdissa kompuroida. Ei se sieltä pudonnut, mutta liian jännää oli. Muutenkin koiralla oli oikein hyvä vauhti ja tekemisen meininki. Ihan sama mitä yritin niin tuntui että kaikki onnistui :) Takaaleikkauksetkaan ei aiheuttaneet mitään ongelmia. Yksi erityinen treenin tarve kuitenkin paljastui. Muuten kontatktit toimi hienosti, mutta erityisesti A-esteellä Luumu ei kestä että jään vähän taakse tai irtoan sivulle.

Agin saralla kuuluu siis oikein hyvää ja innolla odotan kesän startteja. Nyt lähdetään kakkosiin pitämään hauskaa!

Tokoilua ollaan vasta aloittelemassa, talvella oli treenit todella köykäisiä. Keväällä käytiin kerran porukalla Rauman keskustassa puistotreeneissä ja tuolla Porin reissulla näytettiin vaan mitä ei osata. Eilen oli RKS:n kentällä Heikki Mäkinen opastamassa innokkaita koirakoita Tokon saloihin. Aikaa koirakolle oli 30 minuuttia joka otettiin kahdessa osassa.
Ensin paneuduttiin jääviin liikkeisiin. Luumulla on ongelmana erottaa käskyt toisistaan, yleensä tarjoilee mitä on viimeksi treenattu. Tähän ei oikein muuta neuvoa ole kuin treenata enemmän ja niin että oikeasti varmistan esim peruuttamalla koiran edessä että liike suoritetaan juuri niin täsmällisesti kuin haluan. Ihan uutena ajatuksena minulle tuli, että koiralle pitää kertoa kun menee väärin. Ei riitä että ottaa vaan aina uudestaan ja palkkaa ei tule kuin oikeasta toiminnasta. Tätä en ollut edes tullut itse ajatelleeksi :)
Lisäksi kaivettiin esiin ongelman syitä Luumun liikkumiseen liikkeestä seisomisen yhteydessä. Aluksi Luumu vain seisoi ja seisoi vaikka kiertelin sitä todella läheltä ja kävin vieressä seisomassa. Tulihan se virhekin sieltä kun kokeen omaisesti marssin ripeästi pois ja takaisin suoraan koiraa kohti, kas, koira väisti. Ihan itse olen tätäkin treenannut väärin. Hiippaillut ympärillä mentaliteetillä "älä liiku, älä vaan liiku!" eli koko ajan varmistellut että koira onnistuu. Onhan se sitten ihan eri liike yhdellä käskyllä jättää koira (ei meinaan oikein pysähtynyt vaan jäi hämmentyneenä tuijottamaan että häh?) ja marssia totisena takaisin.

Kuinkahan kauan tässä oikein pitää seisoskella?

Toinen vartti keskityttiin seuraamiseen ja sen yhteydessä tapahtuvaan pomppimiseen. Avuksi tähän lyhyt hihnanpätkä joka muistuttaa tarvittaessa koiraa niin että itse voin passiivisena vain pitää käden paikoillaan. Liikkeelle lähdöt alan tehdä myös rauhallisemmin, samoin käännökset. Muutenhan Luumu ei seuraamisen yhteydessä pompikaan vaan suoritus on oikein mukavaa katsottavaa. Minulla on vain tapana lähteä rynnimään ja koiralle tulee vähän kiire. Valelähtöjä myös treeneihin mukaan. Koiran pitää oppia malttamaan ja kuuntelemaan käskyjä.

Täyskäännös mars!

Kontakti kunnossa!

Toisten treenejä seuraamalla ja muiden osallistujien kanssa juttelemalla sain sitten lisää vinkkejä omaankin treeniin. Ihan yleisellä tasolla selkiytyi taas vähän ajatukset ja visiot omaan tekemiseen ja koiran koulutukseen yleensä. Hyvin sopi Mäkisen opit omaan ajatusmaailmaan. Liikkeiden treenaamisen lisäksi aion entistä enemmän panostaa sosiaalisen palkan lisäämiseen, enää ei pallo joka liikkeen jälkeen lennä. Yhdessä kulkemista, "seurailua" on myös alettava treenata! Näillä eväillä viimeistään Terviksellä nähdään!

Kuvat otti Vilma Sjölund, kiitos hänelle!

Aprillipäivän agi

Pääsiäisviikonlopun agirykäisy jatkui maanantaina ATT:n hallilla Liedossa. Olin ilmoittanut Luumun kahdelle radalle. Aamu alkoi Jarmo Jämsän tuomaroimalla agiradalla ja päivällä oli luvassa Heidi Viitaniemen hyppyrata. Matkaseurana olivat mineissä kisaavat Krista ja Pina. On kyllä paljon hauskempaa reissata kimpassa, matkakulut puolittuu ja tsemppiä ja kannustusta riittää. Kuvaamaankin yleensä ehditään toinen toistemme suoritukset.

Sitten asiaan ;)
Suurin osa lukijakunnasta varmaan jo tietääkin, että nollahan se sieltä tupsahti. Vihdoin. Enää uupuu siis yhtä ja nousu kakkosiin häämöttää. Itse suoritus oli mielestäni kömpelö ja kumma kyllä, perjantain radoilta jäi paljon parempi fiilis ja onnistuneempi olo..? Seurakaveri totesikin Jämsästä, että ei sen radoissa oikein ole päätä eikä häntää.. enkä kyllä tykännyt radasta heti ensi näkemästä alkaen. Onneksi ihanneaika oli todella löysä etenemällä 2,9. Vauhtia Luumussa oli kyllä ihan mukavasti (jopa niin että mielestäni roiskaisi puomin kontaktista yli..) etenemä agiradalle kelvollinen 3,25. Pitää kyllä sanoa, että toiste ei ole tarvetta kyseisen tuomarin radalle mennä jos valita voi.. ei oikein sopinut meille. No nolla tietysti sopi, mutta muuten en tykännyt yhtään ;) Tarjoillaanpas nyt sitten videokin iloksenne. Kiitos Kristalle kuvaamisesta ja ääniraidasta :D

Hyppyrata menikin sitten totaalisesti penkin alle. Olin tajuttoman väsynyt turhanpäiväisen kellojensiirtelyn aiheuttaman stressin pilattua yöunet. Luumullakin oli paras vire mennyt. Vähän huonosti taitaa sopia tuommoinen paasto koiralle.. pitänee jotain pientä tankkausta miettiä jatkossa jos starttien välissä on useampi tunti. Muutenkin itsellä oli keskittyminen rataan jotenkin puolittaista, en osannut edes ohjauskuvioita päättää valmiiksi ennen rataa ja niinpäs sitten myöhästyinkin oikein roimasti yhdestä valssista.. kolme putkikieltoa ja se siitä. Tästä ei todisteita sitten näytetäkään..

Huhtikuussa on vähän hiljaisempaa kisakalenterissa. 13.4. Lempäälässä ja 27.4 Liedossa olisivat ainoat mahdolliset startit. Onneksi Lempäälän ilmoittautuminen päättyy vasta maanantaina, olen nimittäin ihan kahden vaiheilla lähteäkö vai ei. Saa nähdä.

Koirakemiaa

Taas tuo karvakasa opetti tänään, että mitään ei kannata olettaa ja yleispäteviä johtopäätöksiä tehdä, kun kyseessä on koiran korvien välinen maailma.

Oltiin sovittu kaverin kanssa koiratreffit tälle päivälle. Luna on 8 kuukautta vanha lapukkanarttu ja Luumun kanssa eivät olleet koskaan ennen tavanneet. Varasin mukaan pitkän liinan ja lähdin "toivotaan toivotaan" -asenteella reissuun. Luna-neidillä oli vielä äskettäin ollut ensimmäinen juoksunsa ja se oli joissain vanhemmissa nartuissa aiheuttanut pieniä ärähtelyjä. Luumun "tuntien" olin siis varma että huutokonsertilla päällä istumisineen lähdettäisiin liikkeelle ja hyvällä tuurilla saisin ehkä koiruuden lopulta käyttäytymään.

Eipä mennyt, onneksi, minun käsikirjoitukseni mukaan. Jotkut koirat vaan tulee juttuun ja toiset ei. Ihminen on vaan sen verran tyhmä ettei näe toista koiraa koiran silmin. En tiedä mikä pikkuneidissä niin Luumua viehätti, kun tavallisesti se on hyvinkin valikoiva ja leikkii vain urosten kanssa. Ihan samanlaista oli meno kuin esimerkiksi treenikaverin Masterin kanssa. Juoksemista, painimista, vaanimista ja vähän ärähtelyäkin. Kovasti Lunan hajut tuntui kiinnostavan ja loppulenkistä Luumu esitti oikein kosiotanssiaan.. pöljä. No oli syy mikä hyvänsä leppoisasti sujuneeseen ulkoilutuokioon, niin seuraavalla kerralla voikin olla toinen ääni kellossa. Luna asustaa Jyväskylässä, joten harvoin nähdään ja neiti on kuitenkin vielä ihan kakara ja varmasti tulee elkeet iän myötä muuttumaan.

Tässä vielä todisteet leikeistä. Kyllä tuo Luumukin osaa, vaikka aina sitä mollaan ;) tekee tuon ilmeisesti ihan tahallaan..

Pitkäperjantain agiliitelyt

Eipä tullut piinallista pitkäperjantaita meille, ainakaan agilityn takia! Nollia ei tietenkään saatu, mutta muuten on aivan mahtavat fiilikset radoista. Nyt ei ollut sitä Porissakin esiintynyttä epävarmuutta ja sekoilua, vaan radat oli hienoja ja vauhdikkaita. Ekaa agirataa ei kaveri ehtinyt kuvaamaan, kun heillä alkoi samaan aikaan rataan tutustuminen, mutta TSAU:n sivuilta löytyi linkki B-radalle. Kuriositeettina mainittakoon, kuinka 1:10 minuutin kohdalla joku mukamas koulutettu kaheli saapuu halliin vetäen perässään epätoivoista omistajaansa.. kröhöm.

Meidän suoritusvuoromme oli toinen, videon aikaan 4:40. Minna Räsäsen rata oli oikein mieleinen, melkein joka toinen este oli putki, ja niistähän saikin oikein kivasti vauhtia. Aikaan ja etenemään 3,47 olen enemmän kuin tyytyväinen. Sisältyyhän tuohon yksi kieltokin ja puomin tuo vellihousu keinun pelossa hiippaili (roiskaistuaan ensin ylösmenolla vitosen..) Vähän tuli A:lla kiire, ja jouduin itsekin hyppyhommiin ;) onneksi siitä ei vitosta tuomittu. Meni kyllä vähän pasmat sekaisin ja unohdin viedä esteelle kunnolla. No eipä sekään olisi nollaa pelastanut. Niin oli pennulla virtaa, että puomin ylösmenon pysähdyskäsky ei noihin luppakorviin sitten tarttunut. Alasmenolle sain sitten kunnolla pysäytettyä ja siitä hyvällä fiiliksellä maaliin.

Päivän toiseksi radaksi olin luonnollisesti valinnut hyppyradan. Nyt onneksi maksit eivät aloittaneet, vaan ehdin rauhassa katsella muiden kokoluokkien ratoja. Rata oli Asko Jokisen tuomaroima ja oikein hauskaa vaihtelua välillä niin kovinkin suoraviivaisiin ykkösluokan ratoihin. Luumu varasti lähdössä ja sitten tulikin ohjaajalle kiire. Tuttuun lentokonetyyliin sain kuitenkin pelasteltua ja kalasteltua radan melkein loppuun asti, kunnes tuli jo ennakkoon ahdistusta aiheuttanut putki.. Helpotuksena putken pään sai vieläpä valita, mutta jos radalle mennessään ei ohjaaja ole saanut omaa taktiikkaansa päätettyä... Olisi joko kannattanut suosiolla ohjata putken toiseen päähän, tai edes "valua" koiran perässä vähän kauemmaksi ja näin saada paremman lähetyksen putkeen. Nää on näitä. Etenemä 3,37 oli yllättäen heikompi kuin agiradalla, mutta ihmeteltiinhän tuota nimenomaista putkea varmaan neljä sekuntia ;)
Tässä video C-hyppyradalle. Huomasin muuten kuinka typerässä kyyryssä ohjaan, ja ohjaukset on ihmeellistä kurottelua.. mahtaisi olla näky jos ohjaisin minikoiraa, kädet maata viistäen varmaan! ;)

Seuraavat koitokset maanantaina, huomenna koiratreffejä ja hyvää ruokaa anopin keittiöstä.

Kevättä odotellessa

Kuten hiljaisesta blogista arvata saattaa, ei Porissakaan kummoisia tuloksia saatu aikaan. Ensimmäinen rata meni täydelliseksi sekoiluksi. Ei se ensimmäinen lähtövuoro ainakaan meille sopinut! Kaveri kävelytti Luumua kun tutustuin rataan ja ehdin leikittää sitä itse vain hetken ennen kuin piti startata. Jo lähdössä aavistin pahaa kun koira tuntui olevan ihan muissa maailmoissa. Ja eihän se sitten ihan putkeen mennytkään.. katsokaa itse :P sekoilua, nukahdus ja keskeytys
Videolta ei kovin hyvin näe, mutta Luumu oli jo puoliksi putkessa kun päättikin peruuttaa takaisin ja lähteä haistelemaan radan reunalle. Siinä vaiheessa minulle riitti ja vein koiran pois. Esteiden kiellot olivat varmasti kartturin vika, mutta kyllä tuo A:lta pomppaaminen vähän sekoitti pakkaa. Keinulla kontakti oli onneksi hyvä.

Toiselle radalle lähtiessä ehdin olla vähän enemmän koiran kanssa kun lähdin rataan tutustumisesta ajoissa pois. Vauhti oli täysin hukassa ja kepeillä sekoiltiin niin että ylituomari tuomitsi minulle kosketuksesta vitosen vaikka tuomariharjoittelijan käsi ei noussutkaan. Ilmeisesti koskin keppeihin tai blokkasin koiran polvella, en muista, mutta kielto se olisi ollut varmasti muuten. Toinen kielto vielä ja reippaasti yliaikaa, mutta eipähän kieltänyt putkia, mikä on jo meille pieni saavutus! Noloahan tämäkin on, mutta tarjoillaan nyt B-radankin video selostuksineen ;)

Tulevaa ohjelmistoa tuossa jo päivitinkin, eli Laitilan näyttelystä jäädään sittenkin pois. Puoliksi unohdin ja nuukuuskin iski.. ja eipä tuo turkki hääppöinen voi kuukauden päästä olla kun edelleen karvoissa kotona kahlataan. Rauman näyttelyyn kuitenkin ilmoitin Luumun ja pääsiäisen pyhiksi on tiedossa agia ja agia. Kaksi rataa kumpanakin päivänä. Oli jo mielessä kokeilla kolmea starttia, mutta eiköhän ole parempi malttaa. Kisojen välissä on kuitenkin vain kaksi päivää ja tunnetusti Luumu on kisareissun jälkeen totaalisen puhki. Maanantaina omatoimitreeniä ja loppuviikko hauskanpitoa.. ja sormet ristiin ettei meille taas arvota ensimmäistä lähtövuoroa! ;)

Koirankarvamatto

Voihan keskuspölynimuri tuota karvanlähtöä!! Luumu on näköjään päättänyt luopua kaikista karvoistaan. Suunnitelmissa oli ilmoittaa otus näyttelyihin Laitilaan, Raumalle ja Harjavaltaan, mutta enpäs tiedä.. Laitilaan viimeinen ilmopäivä on jo 18.3 ja itse näyttely pidetään 20.4 Raumalle halvempi hinta päättyy 22.3, eli päätöksiä pitäisi tehdä. On vaan täysi arvoitus minkä näköinen koinsyömä karvareuhka Luumu kuukauden päästä on, tai edes kahden.

Agilitykilpailuissa ei onneksi karvoja katsota ja kisoja onkin ihan kivasti tarjolla. Kauden korkkaus Liedossa ei ihmeitä tarjonnut. Tai no olihan molemmilla radoilla sattuneet keppivirheet epätavanomaisia Luumulle, mutta muuten jatkettiin just siitä mihin syksyllä jäi.. Luumun vauhti on kyllä parempi, mutta kartturi jatkaa täysin samalla linjalla, virheistään yhtään mitään oppimatta. Molemmilla radoilla tuloksena 10 ja toiselta vielä yliaikaa hieman.
Hyppyradalla unohdin yhdessä kohtaa vaihtaa puolta ja pasmat vähän sekosi, seurauksena kielto putkeen. Onnistuin vielä rynnimään kepeille niin että Luumu meni toisesta välistä sisään. Hienosti irtosi kyllä loppusuora ja muutenkin oli kivasti vauhtia. Agiradalla ohjasin aivan selvästi yhden esteen ohi, jos ohjaaja leikkii radalla lentokonetta niin näinhän siinä käy.. Kepeillä tapahtui jotain?? Ensin sekosi rytmi puolessa välissä, sitten lopussa nenu maahan ja liian aikaisin ulos.. phoh.

Ei kyllä voi koiraa syyttää jos kartturi jännittää ja hermoilee ja käyttäytyy kummallisesti. Porissa ylihuomenna uusi yritys. Lähtövuoro yllättäen päivän eka, joten jännittämäänkään ei ehdi. Jospa tämä vaikka helpottaisi ongelmaa? Porin jälkeen seuraavat kisailut suunnitteilla pääsiäisenpyhiksi. Perjantaina tai maanantaina Lietoon, ellei sitten molempina..

Vuosikokous

Maanantaina oltiin Luumun kanssa Paneliassa palauttelemassa vähän agilityä mieleen. Sopivasti oli aikaa treenailla ennen alkeisryhmän vuoroa. Ekalla pätkällä otin ihan muutaman hypyn ja putken, kerran puomin ja kepit ja pari kertaa keinun. Luumu oli vähän pihalla ja meno oli semmoista haahuilua. Pidin pienen paussin kun kaveri treenasi vuorostaan ja tuumaustauon jälkeen olikin meno jo ihan erilaista. Hienosti ja vauhdikkaasti meni niin kepit kuin kontaktiesteetkin ja hienosti jämähti koira myös A:n alastulolle. Treeneistä jäi niin hyvä mieli, että päätin heti jättää perjantain ohjatut väliin.

Torstaina olin RKS:n vuosikokouksessa. Kokous ei ihmeitä pitänyt sisällään, uusi näyttelyjaos päätettiin perustaa ja muutama hallituksen jäsen vaihtui. Ennen kokouksen alkua herkuteltiin kuitenkin täytekakulla ja jaettiin palkintoja vuoden 2012 aikana ansioituneille koirille ja harrastajille. Viimevuotinen kannustuspalkinto sai jatkoa pronssisen agilitymerkin muodossa, ahkeruus ja talkoilu siis kannattaa. Olin myös uumoillut, että Luumulla voisi olla mahdollisuuksia sijoittua vuoden tottelevaisuuskoira -listalla ja lohkesihan se kolmas sija meidän huimilla seitsemällä pisteellä. Ykkössijaan riitti tänä vuonna 10 pistettä, eli kyllä tuo meidän kolmas sija kertoo enemmän tämän hetkisten koirakoiden tasosta ja aktiivisuudesta, kuin meidän taitavuudesta. Palkinnoksi saatiin lahjakortti Taikatassuun.

Isompi yllätys seurasi kuitenkin hetken kuluttua, kun minun kerrottiin saaneen Emmin pytty -kiertopalkinnon. Samaisen palkinnon muuten pokkasi vuonna 2009 Luumun täti Mörkö (K. Siida) omistajansa Heidin kanssa. Olisihan tuokin ollut ennustettavissa jos olisin etukäteen perehtynyt RKS:n kiertopalkintoihin ja niiden jakoperusteisiin, mutta oli ihan hauska yllätys.

Sunnuntaina sitten kisakauden korkkaus Liedossa. Päätin jättää seuraavan viikonlopun TSAU:n kisat väliin ja jatkaa sitten Porissa. Luumulla nyt kuitenkin on vähän agikunto repsahtanut ja viimekesäinen jokaviikonloppuinen kisoissa ravaaminen oli niin raskasta itselle, että enpäs nyt viitsi heti vuoden alkajaisiksi samaan ryhtyä.

Touhuissa taas

Niin ne toipilasviikot vierähti. Luumu on kyllä ja tovin ollut mielestäni ihan toipunut ja oma itsensä, mutta agilityä aloitellaan vasta maanantaina. Perjantaina toiset treenit ja sitten olisikin vuorossa kisakauden avaus ATT:llä Liedossa. Saapi nähdä miten homma kulkee, toivottavasti olisin nyt saanut oman nuppini ja ohjaamiseni kuntoon ja olisi mahdollista ne pari nollaa saada. Vauhtia otuksella on varmasti näin pitkän tauon jälkeen, eihän me syksyn jälkeen olla aksattu kuin muutaman kerran. Kontaktit ja kepit kerrataan ja muuten vähän vauhtia ja irtoamista treeneihin, niin eiköhän sillä nyt yhdet kisat klaarata.. Maaliskuussa onkin lähiseudulla kiitettävästi kisoja, mahdollisesti suuntana myös TSAU:n kisat 9. päivä ja Poriin 17.3..

Luumun kanssa ollaan nyt kuntokuurilla. Koiralle lähinnä juoksua ja itselle vähän muutakin. Viimevuonna jo mainitsin Agijaoksen järjestämistä fysiikkatreeneistä ja nyt on kyllä jo jotain kehitystä havaittavissa :) Kiloja on lähtenyt kivasti ja perjantaina hölköteltiin 7,5 kilsaa 50 minuuttiin. Sisältäen pari tassujen puhdistusta, eksyneen mummelin neuvomisen ja parit pakolliset vessapysähdykset (koiralle). Loppumatkasta Luumu sai vielä ihan kauheat hepulit ja veti mua kuin pulkaa satasen metriä.. ja minä kun olin murehtinut että koiralla ei kunto riitä ;)
On kyllä aivan mahtava ja energinen olo, voin lämpimästi suositella kaikille. En olis vielä viimekesänä itestäni uskonut.. vieläkin on matkaa jäljellä tavoitteisiin, mutta ei voi kuin olla iloinen!

Tuossa pohdiskelin onko Luumu mielestäni muuttunut leikkauksesta.. no muuta ei kyllä ole nähtävissä kuin järkyttävä karvanlähtö (mahtaako keväällä olla mitään asiaa näyttelyihin...) ja ruokahalu on jossain määrin parantunut, samanlaista nirsoilua ei enää ole ollut kuin ennen leikkausta. Lihomista en kyllä pelkää, kun minähän sen ruuan sinne kuppiin laitan, jääkaapille ei otuksella ole edelleenkään asiaa. Katsotaan nyt miten alkaa näkyä kun päästään treeneihin kunnolla kiinni ja kesän kisoihin ja muihin rientoihin.

Pikku potilas

Joo.. kaikenmoista on ehtiny näihin viikkoihin mahtua. Agitreeneissä ollaan pariin kertaan käyty ja pientä toivoa on taas, vaikka joitain ongelmia ihan perustekemisessäkin on korostunut. Niitä pitää siis treenata!

Viime sunnuntaina Luumu pääsi Peppi-pentusen (Milahow Milac) kanssa "leikkimään". Leikkimään lainausmerkeissä, sillä heti aluksi Luumu teki harvinaisen selväksi että Peppi on mitätön rääpäle jonka on ihan turha tulla edes lähelle. Peppi ei kyllä ole mikään rääpäle.. :) puoli vuotiaana se on jossain suhteessa jopa isompi kuin Luumu.. Kun asiat oli puolin ja toisin selvitelty (minä tein Luumulle - taas - selväksi että pieniä ei kiusata) mentiin ihan sopuisasti metsätiellä tunnin verran.

Suurin uutinen joka kuluneisiin viikkoihin kuitenkin sisältyy, on Luumun sterilointi. Pari viikkoa sitten varasin ajan kun laskeskelin toipumisajan sopivan miehen vapaapäiville ja itsekin sain töistä luvan tehdä vähän lyhyempää päivää. Muutenkin aika oli mielestäni juurikin oikea. Juoksut ja Luumun käytös niiden aikana on menneet koko ajan hullummiksi ja nyt se vielä keksi masentua "hukattuaan pennut".. sain niin tarpeekseni että totesin tämän leikin riittävän. Ja nyt ollaan sitten, toivottavasti, iskussa starttaamaan keväällä kisoihin ja kokeisiin.

Leikkaus suoritettiin tiistaina ja ensimmäisen illan ja yön koiruus oli kovinkin tuskainen ja sekaisin. Nyt neiti on jotakuinkin oma itsensä, nukkuu tietysti paljon kun muutakaan tekemistä ei ole, ruoka maistuu ja häntäkin heiluu iloisesti. Ja miksi ei heiluisi kun askartelin tyypille näin hienot toipilaspotkarit ;)

Kankaanpäässä ja Paneliassa

Sain Luumulle ihan nopsaan ajan Ventelälle, maanantaina soitin ja keskiviikkona ajeltiin Kankaanpäähän kolmeksi.

Ventelä taivutteli koko etujalan nivelet läpi ja katsottiin saadaanko kipureaktiota ja ontumaa näkyviin. Muuten ei juurikaan reaktioita, ihan ääriasennoissa kun olkapäätä väänneltiin niin pientä pillitystä esiintyi, mutta ihmekös tuo kun käytti kunnolla voimaa.

Varpaat olikin sitten toinen juttu.. Mikäli käsialasta oikein selvää saan "Aristaa oikean etujalan 1. varpaan välikämmen-veneluu niveltä -> lievä ontuma, 5. varvas lievempi vastaava." Kovasti neitiä itketti kun varpaita väänneltiin, ihan kunnon parku pääsi. Ja olisittepa nähneet sen sydäntäraastavan surkean ilmeen! Luumuhan osaa varsin hyvin esittää pientä ja piestyä ja kyllä neidissä asuu oikein kunnon draamakuningatar. Kyllä tuo silti varmasti oikeasti kipeää teki, ja ontumaakin nähtiin, vaikka haasteelliseksi vähän meni. Ventelä kun päästi irti, Luumu suorastaan syöksyi eteenpäin, jarruttaa en voinut kun pään liike piti näkyä vapaasti. Ovelle päästyään Luumu pysähtyi eikä olisi millään suostunut palaamaan "pahoinpideltäväksi".

Nivelet tuntuivat onneksi siisteiltä, että rikki ei ole vielä mikään. Vasemmassa jalassa oli myös uloimmat varpaat vähän aremmat, mutta ei niin paljon kuin oikeassa. Ventelä taivutteli vielä koko koiran läpi, polvetkin pyynnöstäni. Kaikki toimi juuri niin kuin pitikin :) Kuvantaminen olisi siis ollut ihan turhaa, joten sai tällä kertaa jäädä. Nenuun vielä truikkastiin kennelyskärokote, kun sen aika olisi ollut muuten heti tammikuussa.

Mitenkäs tästä sitten jatketaan. Mikään ei tosiaan ole suoranaisesti rikki, mutta itse ajattelisin että menee kyllä jos ei yhtään tuohon asiaan nyt paneudu. Glukosaaminin lisäämistä Ventelä suositteli ja sen varmasti teenkin. Haittaa siitä ei ainakaan ole ja huoltaa sitten kaikkia niveliä jotta iloisia liikkuvia päiviä riittäisi koko koiran eliniän. Kovin ruippanaksi Luumua etupäästä sanoi ja heikot lihakset tietysti vaikuttavat siihen miten tassut maahan tulee. Vaikka mielestäni Luumulla on rakenteensa puolesta varpaat aika suoraan eteen päin, niin helposti ne kuitenkin eksyvät vähän sivuille harottamaan. Parempaa lihaskuntoa pitäisi erityisesti etupäähän jostain taikoa, keinoiksi esitti painavien esim. keppien kanniskelun ja vetohommat kunnon valjailla. Jos tuo ei viitsi mitään painavaa suuhunsa ottaa, niin sitten olisi tuo vetäminen ja tietysti monipuolista liikuntaa vaihtelevissa maastoissa. Agilityä ei kieltänyt, selväähän on että vähän kannattaa miettiä kontaktiesteiden tarpeellisuutta jokaisessa treenissä ja hyppykorkeuksiakin voi ihan hyvin madaltaa. Tietysti korkeitakin täytyy välillä ottaa ettei tekniikka unohdu.
Näillä mennään, toivottavasti vielä pitkälle!

Perjantaina kurvailtiin korkkaamaan seuran talveksi vuokraama halli Paneliassa. Talkoissa olin siellä käynyt tekonurmea asentamassa, mutta nyt pääsi Luumu ensimmäistä kertaa mukaan.

500m2 lämmintä baanaa

Luumu sai aloittaa kun oltiin ekana tultu paikalle. 15 esteen radanpätkä, jossa siinäkin päästiin näitä meidän perusvirheitä esittämään.. Luumulla oli kivasti virtaa ja intoa ja ihan hyvin alustakin sopi. Ollaan koko tähänastinen taival kuljettu saman koutsin opissa, mutta nyt vaihtui ryhmä talveksi. Ja yhtään ketään väheksymättä ja arvostelematta, niin kyllä eri ihmiset eri asioihin huomionsa kiinnittää ja eri tavalla opettaa. Anne puuttui heti mun ohjaamiseen, kuulemma epämääräistä huiskimista ja viuhtomista :D ja kyllä vaan neuvot toimi, heti kun vähän ryhdistäydyin ja jämäkästi osoitin seuraavaa estettä, niin johan Luumukin alkoi paremmin ymmärtää. Jatkuvasti vaan pitää keskittyä, että rytmitän oman liikkumiseni paremmin, en unohda koiraa ja tosiaan, ohjaan jämäkästi ja tarkasti. Hyvä mieli jäi treenistä vaikka tauon jälkeen vähän haparoivaa olikin.

Fyssarilla

Olin varannut Luumulle ajan fyssarin käsittelyyn, kun edellisillä hierojakäynneillä oli vähän jumeja siellä sun täällä ja nyt oli vielä lisähuolena ajoittainen oikean etujalan ontuminen joka tietysti vaati tutkimusta.

Ennen hieroja oli käynyt kotona, mutta nyt olin varannut ajan Eläinlääkäripalvelu Know-Hau:n tiloissa vastaanoton avanneelle Tanja Pitkäselle.

Olihan niitä jumeja taas.. Kaularangassa parin nikaman kohtaa kunnon jumi, selässä siellä sun täällä (pitkään selkään mahtuu monta), lantiossakin taas vaihteeksi.. Ihan normaalia kuitenkin kun on harrastuskoira ja Luumu kun on vielä leikeissään aika raisu. Aina katollaan tai kyljellään, törmäilemässä mihin milloinkin. Kaikki kuitenkin hoidettavissa kuntoon.
Mutta mutta, se oikea etujalka. Tanja paikallisti vian kyynärpäähän. Ojentaa antoi hyvin ja nivel liikkui, mutta koukistaessa laittoi vastaan. Vasen puoli liikkui hyvin. Eli jotain siellä mättää. Kyynärpäät on koiruudella kuvattu terveiksi ja Tanjakin meinasi, että kulumaa ei todennäköisesti ole, koska ojentaa ihan hyvin. Joku siellä tuntui myös naksuvan, mutta kaikki jänteet tuntuivat ehjiltä, mikään ei ollut poikki. Joskus voi kuulemma olla liian ahdasta jänteille ja ne naksuvat pois paikoiltaan, pitkään jatkuessa menevät kyllä sitten poikki??

Eli nyt sitten vaan kuvantamaan, ei auta muu :( Kankaanpäähän Ventelälle yritän saada ajan mahdollisimman pian, toivottavasti ei kauhean pitkälle mene. Täytyy nyt vaan yrittää olla turhaan surematta etukäteen ettei koko loppuvuosi mene pilalle. Vähän säästellen tehdä treenit ja lämmittää koiruus aina kunnolla. Selkeispä tämä nyt vaan mahdollisimman pian.

Tottista ja manikyyri

Tulihan se talvi sitten tännekin! Mittarissa -16 ja rapiat, on vielä kiristynyt aamuisesta.
Luumu nauttii silmin nähden, ei olisi millään malttanut tulla aamulenkiltä tupaan. Leikkiä olisi vielä pihalla pitänyt. Oma liikkuminen on vaan näillä keleillä vähän rajoittunutta, noin kylmässä ei oikein tunnu hyvältä hengästyä ja nytkin olin vähän ylipukeunut ja meno sitten sen mukaista vaappumista :)

Muuten olenkin sitten taas löytänyt oikein kunnon motivaation liikuntaan. RKS:n agijaos järjesti ohjaajille fysiikkatreeniä syksystä alkaen. Vetäjinä entiset SM-tason urheilijat. On kyllä ollut ihan huippua! Itse en ole koskaan harrastanut mitään urheilua tosissani, joten tuon kaltainen fysiikkatreeni olikin aivan uutta. Koville meidät on laitettu ja kevään mittaan tahdin on luvattu vain kiristyvän. Alkuun jäi itseltä muutama kerta väliin, mutta nyt ollaan parin muun naisen kanssa käyty myös omalla ajalla treenamassa. On se vaan ryhmässä niin paljon mukavamapaa ja tehokkaampaa, itsekseen kun antaa niin helpolla periksi kun joku ei niin hyvältä tunnukaan. Toivottavasti nyt saisi pysyä talven suhteellisen terveenä ja jaksaisi treenata. Olisihan se mukava sitten korjata työn hedelmät kesällä!

Luumun kanssa ajeltiin lauantaina Euraan tottistelemaan. Pikatreeni meidän osalta, kun isäntä piti ehtiä hakemaan töistä. Seuraamista häiriössä ja henkilöryhmän alkeita, eipä juuri muuta. Matias vähän leikitti Luumua ja onkin siinä paljon parempi kuin allekirjoittanut :) Toivottavasti porukka kokoontuu jatkossa niin, että päästäisiin vaikka kerran viikossa mukaan.

Luumu pääsi eilen myös manikyyriin, Pippe otti onneksi vastaan erittäin lyhyellä varoitusajalla. Olinkin jo pidemmän aikaa tuskaillut tuon varpaita, aivan karseat turvakset. Mun saksimiset oli jo nähty, joten kysäisin josko Pippe ehtisi auttaa. Ja saman päivänä onnistui!

Tältä näytti ennen manikyyriä..

 

 

Pippe leikkasi myös Luumun kynnet samalla. Kovasti olen niitä yrittänyt lyhentää, useamman kerran viikossa, mutta en sitten vaan ole uskaltanut leikata tarpeeksi. Nyt sain samalla vinkkejä leikkaamiseen jatkossa. Aika klaniksi tassut vedettiin, mutta kasvaahan karva takas :) ja on ne nyt siistit!

..ja jälkeen!

Nätisti Luumu antoi homman hoitaa, vähän taisi kutittaa välillä, mutta ihan hienosti jaksoi olla, äiskän tukemana tietysti :)
Vaikka karva on nyt minimissä, niin silti vähän jää lunta varpaisiin. Pitäisi keksiä jokin hyvä ja toimiva tassurasva, vaseliiniä? Tai sitten koira hetkeksi terassille napottamaan ennen lenkkiä niin ehtii tassut jäähtyä ennen lumessa tepastelua.

Koira on kääpiö ja ohjaaja älykääpiö

Otsikon ensimmäinen toteamus sisältää masentavan totuuden johon törmäsimme jälleen, tällä kertaa valjaiden ostosreissulla. Olen jo pentuajoista alkaen etsiskellyt Luumulle sopivaa valjasta. Aluksi kotiin kannettiin kahdet perinteistä mallia olevat valjaat joissa suora rintaremmi. Ensimmäinen oli valtava L-kokoinen valjas, kun kyllähän hovawartista iso koira kasvaa, myyjän mukaan ainakin :)
Säätövara ei riittänyt millään, joten seuraavaksi kokeiltiin numeroa pienempää. Muuten ihan hyvät, mutta tulivat vähän turhan nätisti pään yli kun Luumu laittoi pakin päälle.
Seuraavaksi liikkeeseen sovittamaan Jokken Pallas-valjasta. Y-valjas jossa hihnat risteävät sään kohdalla. Kyllähän tuo nyt päällä pysyy, mutta eipä kyllä kovin hyvin istuvaksi sovi tituleerata. Kaikkineen valjas on liian pieni ja on aivan liian edessä. Suurempi koko taas olisi ollut liian löysä.

Viime lauantaina raahasin koiran jälleen lemmikkitarvikeliikkeeseen, tällä kertaa vuorossa Mustin ja Mirrin valikoimaan tutustuminen. Olin vakaasti päättänyt, että ilman istuvia ja sopivia valjaita en kotiin lähde... heh, niinpäs juu.
Montaa y-valjasta koiralle soviteltiin ja kaikissa sama vika! Rintalastan päästä kainaloon ulottuva remmi oli järjestään liian pitkä ja säätövaraa ei tietenkään. Ainoa istuva koko oli S.. pieni, mini, rimpula... jäivät kauppaan kun olivat ohkaista nirunarua.
Eipä kai auta kuin alkaa kartoittaa mittatilausvaljasta.

Luumulle hankkimani loimet ovat myös joko liian lyhyitä tai valtavia telttoja.. Viimeksi investoin BOT-verkkoloimeen. Selän pituus 67 cm, hieman liian lyhyt, mutta muuten valtava teltta jolle pitäisi kai näyttää hieman saksia ja ompelukonetta. Puuh. Hieman massakkaammaksi ja muhevammaksi pitäisi kai koiruus saada, mutta valtava projekti se on.

Sitten otsikon toisen toteamuksen pariin. Että olenkin ollut tyhmä, ääliö, idiootti!!
Nouto on homman nimi ja erityisesti kapulan luovutus.

Luumun kanssa ollaan treenattu kunnolla noutoa vasta kesästä. Olinhan tietysti heitellyt sille kaikenlaista tavaraa pennusta asti ja antanut kantaa esimerkiksi aina lehdet ja muut postit. Kesällä kuitenkin otettiin vasta ohjelmaan kapulan/esineen luovutus oikeaoppisesti eteen.
Mielestäni homma on ollut ihan hyvällä mallilla. Luumu noutaa mielellään ja hyvällä vauhdilla. Luovuttaa yleensä melko suoraan ja lähelle. Viime aikoina on jopa itse korjannut lähemmäs jos olen vain hiljaa odottanut.

Kunnes eilen kentällä.. treenattiin merkkiä (ihan jees parin treenin jälkeen, vähän jää vinoon tai välillä merkin päälle) ja ohjattua noutoa. Tällä kertaa olin paljon lähempänä koiraa kuin ennen, joten se tuli luokseni kapulan kanssa suoraan sivusta.
Luumulla ei ollut HARMAINTA HAJUAKAAN mihin kapula olisi pitänyt luovuttaa!! Pyöri vaan ympärillä kuin ryssä Anttilassa, yritti tulla sivulle, vinoon eteen, oikealle puolelle.. Tietysti paineistui vielä kun vaan pönötin paikallani enkä auttanut yhtään. Paiskoi ja pureskeli kapulaa, niin että säleet lenteli. Mainiota!

Kuinka voi oikeesti olla niin tyhmä? Tietysti olisi pitänyt treenata jo aikaisemmin noutoa eri suunnista. No parempi myöhään kuin ei silloinkaan, nyt vaan täytyy "kiusata" koiraa systemaattisesti tällä asialla. Paljon on puuhaa että saan vahvistettua tuota luovutusasentoa, niin ettei siinä pitäisi olla koiran mielestä mitään epäselvää.

Eilen illalla heitin vielä pari kertaa sisällä rukkasta koiralle ja seisoin tarkoituksella selkä pöytää vasten. Aikansa se siinä kettuuntuneena rukkasta paiskoi kun seisoin paikallani. Sivulla istuen vierähti tovi ja viimein tyyppi tajusi ettei palkkaa tipu. Jos tuo puhua osaisi, niin murahduksesta päätellen olisi päässyt litania perisuomalaisia ärräpäitä ja VIIMEIN otus ymmärsi hilata itsensä ja rukkasensa eteeni! Erävoitto!

Nyt taas tietää että treenata pitää, ja paljon. Onneksi seuraavat kokeet ovat joskus hamassa tulevaisuudessa ja aikaa on. Perjantaina pitäisi korkata uusi halli agilityn merkeissä, ihan hauskaa vaihtelua sekin.