sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kevät!

Ihanaa kun arska paistaa ja plus asteita on melkein vuorokaudet läpeensä! Pahuksen liukasta vaan on aamuisin ja maltti on valttia niin autoillessa kuin koiran kanssa kulkiessakin.

Viikko on mennyt ihan normipuuhien parissa. Torstaina käytiin leikkimässä Luumun parhaan kaverin Rokin kanssa. Mukana oli myös Konna joka ihastui Luumuun viime kesänä, mutta tyyppi on kyllä neidille täysin ilmaa. Luumu on ihan kauhea mustasukkainen päsmäri ja pompottelija. Rokia se vahtii kuin haukka, eikä anna sen vilkaistakaan muita koiria päin. Kaverusten keskinäiset leikit ovat yleensä sitä että Luumu haukkuu ja komentaa, istuu päällä, vaanii piilossa, taklaa kumoon, roikkuu kurkussa ja vetää perässään. Roki on joko masokisti tai rakastunut, sillä se sietää lähes kaiken ja on hyvin kiintynyt raivoisaan tyttöystäväänsä.
Itse en ole kyllä ollenkaan ihastunut koirani käytökseen. Tarve alistaa heikompaa on todella voimakas ja isompia, vanhempia ja voimakkaampia koiria juostaan parkuen pakoon.. huoh.

Keskiviikkona oli ohjatut agitreenit. Tarjolla oli kaksi eri radanpätkää. Aloitimme hieman pidemmällä pätkällä johon oli noin puoleenväliin tarkoitus tehdä takaaleikkaus. Muuten rata meni oikein hienosti, vain kerran unohdin minne oltiin menossa, mutta tuo pahuksen takaaleikkaus!! Paikassa olisi voinut hyvin tehdä valssinkin, mutta tarkoitus oli harjoitella juuri takaaleikkausta. Miten se voikaan olla meille niin VAI-KE-A!? Luumu alkaa aina himmailla ja kääntyy katsomaan, että "mihis sä ny jäit, mitä sä siinä oikein viuhdot ja huudat?" Heittelin itse siinä sitten palloa, mutta parannusta ei hirveästi tullut. Sitten avustaja palkkasi, mutta Luumu ei kyllä keskittynyt minuun ja ohjaukseen enää tippaakaan, joten tämäkään tapa ei ollut kovin hedelmällinen. Tyydyttävästi se sitten lopulta meni.

Toinen harjoitus keskittyi pelkästään takaaleikkauksiin ja ööö, johonkin toiseen ohjaukseen :D
Rata oli yksinkertainen, neljä hyppyä peräkkäin, keskimmäinen väli oli pidempi ja siinä oli sivussa mutkaputki, rata oli siis täysin symmetrinen.
Tarkoitus oli tehdä ensimmäisen hypyn jälkeen takaaleikkaus ja toisen hypyn jälkeen ohjata koira putkeen. Nyt sujui. En tiedä mitä tein nyt oikein ja aloituspätkällä väärin, kun nyt onnistui heti. Sama tehtiin peilikuvana ja pienellä hiomisella sain oman liikkumiseni rytmitettyä niin, että suorituksesta tuli oikein sujuvaa.
Toisessa harjoituksessa jäätiin putken kohdalle, kutsuttiin koiraa ja ohjattiin se putken kaukaisempaan päähän. Helppo nakki. Loppuajan leikitin ja innostin koiraa, hinkkaaminen olisikin ollut turhaa ja typerää.

Sunnuntaina omatoimisissa oli meidän lisäksi vain Netta ja unkarinvizsla Pablo. Tehtiin pieni rata jossa oli tarkoitus harjoitella, yllätys yllätys, takaaleikkausta! Oli siihen ympätty vähän muutakin kieputusta, lähinnä teemalla putkeen irtoaminen. Takaaleikkauksesta ei meinannut tulla yhtikäs mitään, kujalla olivat niin koira kuin ohjaajakin. Viimeiseksi laskin rimat mediin, jätin yhden takaakierron pois ja yhteislähtönä kolmen hypyn suoralla sain kuin sainkin koiraan sen verran vauhtia ja intoa että takaaleikkaus onnistui ja putkeenlähetys viimeiseltä hypyltä. Jes!

On vaan hankalaa kun kaksi kokematonta yrittää rakentaa rataa, niin tajuamattaan siitä voi tehdä linjoiltaan vaikean koiralle. Nytkin yritettiin laittaa putkien kulmat mahdollisimman helpoiksi, mutta niin vain virheitä ropisi molemmille.

Tämmöisen Terhi toi keskiviikon treeneihin. Joku oli näemmä pannut merkille hurahtamiseni lajiin.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Pori viikonloppu

Lauantaille oltiin keskiviikon treeniryhmän kanssa varattu AgilitynLumoa -hallilta kolme tuntia Tero Strömbergin valmennusta ja tunti päälle omatoimitreeniä. Jännäsin mukaan pääsyä, koska juoksu tekee tuloaan, mutta matkaan päästiin ja hyvä niin! GPS:n kanssa löydettiin hyvin perille, eikä matkaan mennyt kuin 45 minuuttia.

Tero rakensi meille ihan mukavan radanpätkän jossa yllättäen olikin aika paljon haastetta, ainakin minulle. Rata vaikutti melko yksinkertaiselta, mutta siinä oli oikein oivallisia paikkoja tehdä virheitä ja näin saada juuri itselle sopivia neuvoja ja vinkkejä. Virheitä tein ihan roppakaupalla, ja toivottavasti jopa opinkin niistä jotain. Selkeästi esille nousi se, että en malta tarpeeksi odottaa koiraa, vaan hätäilen koko ajan eteenpäin. Toisaalta taas en liiku tarpeeksi nopeasti ja rohkeasti ja luota siihen että koira tulee perässä oikein, kun pitäisi tehdä esimerkiksi persjättö. Kokemuksen myötä näistä tietysti päästään eroon. Luumulla suurin ongelma alkaa olla ylösmenokontakteilla loikkiminen. Puomille opetan "2 on 2 off" kontaktin, mutta A:lla pitänee tyytyä hidastamaan koiraa ja rytmin muutoksella saada kontaktit osumaan. Paljon on siis vielä työsarkaa!
Vaikka radalla ei ihan nappisuorituksia meiltä nähtykään, jäi treeneistä hyvä mieli ja uusia treenivinkkejä takataskuun. Luumu alkoi lopussa olla kyllä aika puhki. Peruskunnon kohotusta täytyy siis lisätä runsaasti ohjelmaan, pyöräilemään pitäisi neiti ainakin opettaa.

Sunnuntaina suunnattiin jälleen kohti Poria. Nyt oli ohjelmassa epikset mölli-luokassa. Olin vielä aamulla ihan kahden vaihella lähtemisen kanssa. Luumu oli nukkunut koko ehtoon kotiinpaluun jälkeen ja aamullakin se vain mulkoili pedistään kun tarjosin sille ruokaa ja puin aamulenkkiä varten. Piristyi se onneksi ulkona sen verran, että raaskin pakata repun ja koiran autoon ja lähteä metsästämään, jos ei nyt mainetta ja kunniaa, niin kokemusta!

Mölli-radalla oli 17 estettä, muuten pelkkiä perushyppyjä, putkia ja kontaktiesteet, mutta olipa mukana myös pussi ja muuri. Ihanneaika oli leppoisat 50 sekuntia. Rata oli aika suoraviivaista menoa muutamalla valssilla ja kiemuralla. Hankalin kohta taisi olla loppusuora, jossa kahden hypyn ja muurin jälkeen olikin seuraava este pari metriä sivummalla. Sai kyllä ohjaaja pistellä ihan tosissaan että ehti sinne ohjaamaan, kaikenlaisia ratkaisuja siinä sitten nähtiinkin.
Luumu oli lähtövuorossa neljäntenä. Alku meni oikein hyvin. A:n ylösmenossa loikkasi, vaikka yritin kovasti jarruttaa. Alasmenossa en edes muista pysähtyikö, mutta ehdin hyvin ohjaamaan seuraavan esteen.
Sitten alkoikin "Luumushow": "Kappas, tuomari, morjensta vaan!" Minä karjun pää punaisena koiraa. Seuraava hyppy: "Hei kato, ratahenkilö! Jee!" Minä: "Luumuuu, eeiiii! TÄÄL-LÄ!" Luumu: "Älä ny mamma stressaa, hyvinhän tässä on aikaa." Puuh, jotenkin sain koottua itseni ja haalittua koiran mukaan. Puomi meni hienosti ja siitä seuraava hyppy ja muuri. Muurin jälkeen erittäin kömpelö valssi ja siitä pussiin ja putkelle. Pinkaisin täysillä loppusuoralle ja nipin napin ehdin muurille Luumun kanssa. Jotenkin onnistuin karjunnan säestyksellä kolaamaan sen oikealle esteelle ja maaliin. Huh.

Maalissa olikin iloinen yllätys! Ei virheitä A:lla eikä kieltoja moikkailukierrosten seurauksena. Mikä parasta, aika 49.78! Tulos näin ollen -0,22!! Mölleissä oli mahdollisuus uusintarataan, mutta enpä ajatellut tarpeelliseksi ilmoittautuessani, eihän sitä virallisissakaan. Eikä tarvittu :) Niin oli bortsut ja kelpiet paperia kun hoffi jyräs!
Tässä lopullinen tuloslista:



Meitä oli Raumalta lähtenyt muitakin kisailemaan. Kaisa ja Halti olivat 8. sijalla ja Krista ja Pina, sekä Niina ja Nella hienosti mineissä 2. ja 3! Onnistunut ja antoisa viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Loppuun vielä kuva hymyilevästä neidistä palkintoineen: