keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kuulumisia

Paljon on taas vettä kanaalissa virrannut. 
Luumun kanssa kisailtiin sitten kuitenkin vielä kolme agistarttia marraskuussa Liedossa. Tulospuolella kovinkin laihaa, mutta nopeus oli kyllä ihan kelvollinen meille. Oli kyllä niin kovatasoinen kilpailu, että meidän ajoilla nollatkaan ei olisi riittäneet. 
Ihan hyvillä mielin jätettään nyt kisailu pienelle tauolle. Puomin ylösmenot ainakin pitää saada kuntoon ennen seuraavaa yritystä. Näillä kolmella viimeisimmällä radalla Luumu ei osunut kertaakaan kontaktille! Ei vaikka viimeisellä radalla jäin seisomaan kauaksi puomista ja karjuin koiraa odottamaan. Ei kun lisää vettä myllyyn ja täysillä puomia ylös! Heh, no olihan se aika hupaisaa. Alastulot oli kyllä onneksi ihan hyviä.

Marraskuussa oli myös kauan odotettu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi. Luumun hypyt on hirveän ylimitoitettuja, rimat ei tietenkään tipu tällä tyylillä, mutta olin ajatellut sen kovin rasittavaksi näinkin isolle ja raskaalle koiralle. Myös alastulot on olleet välillä todella raskaita, minkä tosin olin ajatellut vain johtuvan ohjauksellisista puutteista. 
No, ongelmat ei sitten olleetkaan ihan vähäpätöisiä vaan nyt ollaan vähän pidemmällä paussilla rataharjoittelusta ja tehdään vaan tekniikkatreeniä. Ongelmallisimpia ovat alastulot, kuulostaa ihan norsulaumalta, ja korkeuden arviointia pitäisi myös työstää. Luumu on myös kovin etupainoinen niin ponnistaessa kuin laskeutuessakin. Teknisessä osaamisessa on tietysti osasyy, mutta enemmän taustalla vaikuttavat puutteet fysiikassa, kehon hallinnassa. Eli jumppaa ja tasapainoharjoituksia hyppytreenien lisäksi. Jospa ensi suvena meitäkin taas radoilla nähdään. Koiran terveys kuitenkin painaa vaa'assa eniten, joten jos ei tekniikkaa saada paremmaksi, niin sitten treenataan pidempään. Kiire kolmosiin, jos sitä edes oli, on ohi nyt!

LUUMU 4-VUOTTA!



Neljä vuotta pyörähti tiistaina G-pentueella mittariin, onnea koko sisarusparvelle! Aikuisia nuo taitavat jo ikänsä puolesta olla, mutta käyttäytyminen on vielä ihan samanlaista kuin muutama vuosi sitten. Juuri viime viikolla sain jälleen kerran kuulla lenkillä kysymyksen "Onko se ihan pentu?" Neiti oli taas saanut "reikä päässä" -kohtauksen ja näytti kaikki hullunmerkit. Totesin siihen, että neljähän tämä jo on, mutta tuskin kasvaa koskaan aikuiseksi, toivottavasti!
Kovasti on turkki kasvanut steriloinnin jälkeen, laatu vaan hieman pehmeä ja kiilloton. Takkuja ilmestyy paikkoihin joissa ei ennen karvaa edes kasvanut ja välillä tulee puoli korpea kintuissa sisään.. mutta nyt sentään voi edes puhua turkista! 

2 kommenttia:

  1. Herranen aika, mikä karvakasa! Kiva kun laitoit kuvia, on mukava nähdä miltä Luumu nykyisin näyttää.

    Tsemppiä harjoituksiin ja toivottavasti saatte tekniikat tykkiin kuntoon ennen kevättä!

    VastaaPoista
  2. Onnea Lumppuliinille synttäreiden johdosta ja onnistuneita treenejä toivottaa Karoonan väki :)

    VastaaPoista