Retkeilyä

Syksyn viimeisten kisailujen jälkeen ollaan otettu rennosti. Treenit on olleet satunnaisia kentällä käväisyjä. Hiukan liikkeitä ja paljon leikkiä. Agility on unohdettu toistaiseksi kokonaan. Juoksua ei ole vielä näkynyt, harmi kyllä. Alkaisipa nyt hyvissä ajoin, ettei mene Karoonan henkisen valmentautumisen leiri ihan plörinäksi.

Kahtena viikonloppuna ollaan käyty metsässä puolukalla ja muutenkin virkistäytymässä. Puolukkaa on mättäät punaisenaan, mutta olen poiminut vain viitisen litraa omiksi tarpeiksi. Myös suppilovahveroita on runsain mitoin, harmi kun en ole vielä oppinut ymmärtämään niiden päälle.. Ohjelmassa on tietysti ollut myös makkaran käristystä ja muuta mukavaa.

Kipinämikko vahtii ettei nuotio ole jäänyt kytemään

...tai ettei makkaraa vaan olisi unohtunut!

Luumu on ollut ihan intoa piukkana. Pillitys on alkanut heti metsätielle käännyttäessä ja autosta päästyään on kaahaillut sinne tänne kuviteltujen oravien, lintujen ja muiden öttiäisten perässä. Harmi kun en oikein uskalla koiraa juoksuttaa muualla kuin omassa metsässä ja sinne ei viikolla ehdi. Eipä taida mikään liikunta vetää vertoja metsässä juoksentelulle. Itsekin pääsee helpolla kun omaa kilometriä kohden koira juoksee varmaan kolme :)

Huomioliivi päällä ettei mene vipeltäjä hukkaan

Viikko sitten tein isäni avustuksella Luumulle pienen esineruudun n. 40 x 10 metriä. Esineinä isäni rukkanen ja lakki. Kovin tiuhaan ei tallattu ja maastossa oli todennäköisesti marjastajien jälkiä, mutta ihan hyvin Luumu ruudussa pysyi. Ensimmäinen esine oikeaan takakulmaan koiran katsoessa. Toi nopeasti ja luovutti eteen. Toinen esine vietiin suunnilleen keskelle. Luumu teki saman tempun kuin kesällä, jäi pyörimään parin metrin päähän ja lähti jopa ruudusta reppuani tutkimaan. Vähän kovistelua ja hienosti sai heti hajun kun viitsi kymmenisen metriä edetä ruutuun. Pitänee vähän alkaa helpottaa treeniä, esimerkiksi viedä esineitä yhdessä koiran kanssa ja kauas. Jospa siitä sitä nopeutta tuohon ruutuun irtoamiseen.

Luumu on myös päässyt puolukan makuun. Ensin piti varovasti maistella ämpäristä, mutta nyt parkkeeraa itsensä aina parhaille paikoille.

Paussin paikka parin tunnin sinkoilun jälkeen

 

Tänään metsästä palatessa oli vähän tullut verta filtille autoon. Tuulettelin jo siinä että juoksu alko, mutta tarkempi tutkailu osoittikin, että neiti oli saanut haavan takatassuunsa. Suihkuun putsailemaan ja sitten tarkempaan syyniin. Tiedä mihin oli osunut, kiveen tai oksaan, mutta ihan oli pala pois polkuanturasta. Vieressä oli myös toinen kolo, mutta toisesta vain vuosi verta. Kaipa tuommoiset ihan putsaamalla paranee, ei ainakaan koira sitä arista.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu kun päättömästi kohnottaa, mutta on se sen arvoista! :) ´
Seuraavaa kertaa odotellen.

Saanko esitellä...

TK1 Karoonan Gianna!

 

Tänään tokoiltiin Raumalla seura- ja piirinmestaruuksista. Vähän jänskätti että päästäänkö ollenkaan tavoittelemaan sitä koularista puuttuvaa ykköstulosta, vai siirtyisivätkö tavoitteet ensi vuodelle juoksun myötä. Onni oli matkassa ja osallistumaan päästiin. Pisteitä kertyi hienot 187,5 seuraavin osasuorituspistein:

 

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 9

Seuraaminen kytkettynä 8,5

Seuraaminen taluttimetta 10

Liikkeestä maahanmeno 9

Luoksetulo 9

Liikkeestä seisominen 10

Estehyppy 9,5

Kokonaisvaikutus 9,5

 

 

Syvempää analyysiä en nyt ala suorituksesta tekemään, videotallenne julkistettaneen myöhemmin ja jokainen voi ihan itse analysoida..

Mutta todettakoon että taidolla ja tuurilla oli molemmilla roolinsa! ;)

 

Paikalla makuussa en meinannut saada Luumua edes alkuun perusasentoon kun MAA OLI MÄRKÄÄ! hohhoijaa.. alkoi kyllä vähän paniikki siinä iskeä. Johtuiko sitten ohjaajan kipsistä tai koiran haahuilutuulesta, että maahan annoin kaksi käskyä ja perusasentoon paluusta varmaan kolme :D ..tuomari onneksi kuuli vain yhden ylimääräisen käskyn.

Hihnassa seuraamisessa koira jätti viimeisen täyskäännöksen tekemättä, liikkeestä maahanmenosta alkoi haistella ympärilleen, liikkeestä seisomisessa kuulemma liikkui, mutta onneksi silloin oli tuomarin katse jossain muualla.. Pisteet on annettu ja pulinat pois, mutta on meillä paremminkin mennyt. Luumu oli vähän muissa maailmoissa ja itsellä kauhea jännitys päällä. Nyt kyllä tarvitaan sitä henkistä valmentautumista!

 

Mutta tähän päivään ja kokeeseen! Eli kolmas ykköstulos saatiin ja Luumulle sitä myöden nimen eteen TK1. Jipii jee! Pisteillämme heltisi myös luokkavoitto ja kunniapalkinto. Alempia luokkia suosivan pistelaskusysteemin ansiosta voitimme myös RKS:n seuramestaruuden!!

 

Nyt pienelle reenipaussille, agi laitetaan tauolle lähes kokonaan. Jälkeä pitäisi taas alkaa ottaa ohjelmistoon ja pikku hiljaa ihmetellä uusia tokoliikkeitä. Mutta nyt köllötellään ja ihmetellään kuinka huippu hauva tässä taloudessa oikein asuukaan! :)



 

 

 

Vastaus haasteeseen

Tuossa jokin aika sitten Lili heitti mukavan haasteen. Tekeekin hyvä joskus vähän pohdiskella asioita.

1. Millä perusteella valitsit koirasi kasvattajan?
Käytiin tutustumassa koiriin Mervin luona, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta ottaa vielä pentua. Mervi vinkkasi että Suskin Siirille olisi pennut suunnitteilla. Halusin pennun kasvattajalta, jolle kasvatustyössä tärkeintä on koiran terveys ja luonne rodunomaisuutta unohtamatta.

2. Mitä koiraharrastuslajia et missään nimessä haluaisi harrastaa?
Eipäs oikein tule mieleen. Ihan hirveästi ei Raumalla mahdollisuuksia ole, varsinkin kun on aloittelija vähän kaikessa. Kaikkea voi kokeilla jos koiralla on sopivat ominaisuudet. Metsästykseen liittyvät lajit nyt ei kovinkaan kiinnosta, tosin rotuvalintakaan ei näitä tue.

3. Kuinka usein viikossa reenaat?
Kerran viikossa agia ohjatusti ja tokoa treeniporukassa. Omat höntsäilyt vaihtelee viikottain. Lähes päivittäin edes jotain pientä omalla pihalla, 1-2 kertaa viikossa kentällä.

4. Harrastatko koirailua vielä eläkeläisenäkin?
Toivottavasti :) Rotu kyllä todennäköisesti vaihtuu sitten kun oma vauhti ja voimat hiipuu.

5. Koiraharrastus-urasi pohjanoteeraus?
Jaa niin mikä?
Säännöllisesti on itsensä agiradalla tullut munattua.

6. Miten toimit reeneissä jos kaikki menee pieleen?
Turhaudun. Teen yleensä jotain kivaa ja helppoa mikä onnistuu varmasti, kunnon leikit ja palkat ja äkkiä koira autoon. Joskus annan varmaan liiankin helpolla periksi..

7. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
Ehdottomasti kyllä!

8. Mikä on koirasi heikkous?
Pehmeys ja Suski ;)

9. Mikä on koirasi vahvuus?
Innokkuus ja leikkisyys.

10. Oletko ajatellut ryhtyä tuomariksi?
Enpä ole. Ei taida olla riittävää varmuutta ja uskoa omiin kykyihin.. tosin tuomarihan on aina oikeassa ja tuomiot hänen mielipiteitään, ei absoluuttisia totuuksia ;)

11. Tavoitteesi nykyisen koiran kanssa? Vai onko ne jo saavutettu?
Agissa tavoitteena tietysti kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista, tuloksellisesti tavoitteet ihan vaan rodun sisällä menestyminen. Tokossa katsotaan miten rahkeet riittää, nyt on vasta raapaistu pintaa ja todellinen treeni ei ole edes alkanut. Pk-lajeista mahdolliset tavoitteet jäljellä, siitä en osaa kyllä sanoa vielä yhtään enempää.

Luonnetesti ja agimestikset

Paljon on viime viikkoina puuhasteltu, blogipäivitykset vaan laahaavat hieman perässä.

8.-9.9 leireiltiin agilityn merkeissä Kuralan kartanotilalla Yläneellä. Leirille saavuttiin jo perjantaina jolloin ohjelmassa oli iltasella grillailua ja zillailua hyvässä seurassa. Aikaisemmin iltapäivällä käytiin koirien kanssa yhteislenkillä ja voi sitä riemua ja remuamista! Luumukin osasi ihan hienosti leikkiä kun sai kunnon juoksukaverin bortsuista. Kyllä vaan neidissä vauhtia piisaa kun pääsivät oikein kunnolla pellolle revittelemään. Ja mikä hienointa, iloisesti juoksi luokseni aina kun kutsuin. Harmi vaan kun moisia tilaisuuksia on kovin harvoin. Pitää kai hankkia Luumulle ihan oma leikkikaveri kotiin ;)
Lauantaina meitä kouluttamassa kävi Oreniuksen Jouni. Ihan hyviä neuvoja saatiin, tosin olen jo itsekin tajunnut, että ihan perustreeniä tarvitaan jotta vauhti ja rytmi saadaan pysymään. Uudet ohjauskuviotkin kannattaa hinkata alusta asti ilman rimoja. Kovasti Luumu yrittää, mutta aina ei yhteistä kieltä ohjauksessa ole. Mutta kaikkiaan ohjaajahan sitä treeniä enemmän tarvii kuin koira! On se vaan niin pahuksen vaikeaa! Niin, ja vauhtia kyllä oli! Muutaman kerran jäin tumput suorina toljottamaan, että oho, se meni jo!
Hyvä mieli jäi ja toivottavasti jotain hyvää mieleenkin :)

Sunnuntai aamuna aikaisin pakkasin koiran ja kamat autoon ja suunnattiin kohti Tuusulaa SHW ry:n järjestämään luonnetestiin. Ikävästi jäi agileiriltä Oreniuksen Juhan koulutus väliin, mutta luonnetesti olisi varmaankin muuten siirtynyt vuodella eteenpäin. Tosin näin jälkeen päin ajateltuna, tuskin siitä ainakaan haittaa olisi ollut.

Testin tuomaroivat Tapio Eerola ja Anu Hatunpää ja tuomariharjoittelijana avusti Tuija Juselius. Pisteitä testissä kertyi seuraavanlaisesti:

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Temperamentti +3 vilkas

Kovuus -2 pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteensä 146

 

Suuria yllätyksiä ei testissä tullut, en vain ollut oikein tajunnut kuinka pehmeä Luumu oikeastaan on, mutta onhan se :) Kun rassukka jotain pelästyy, niin aika lailla saa rohkaista ja patistaa kohtaamaan pelotuksen aihe.

Muuten olen ihan samaa mieltä pisteistä, mutta ehkäpä joku tuomari olisi voinut toimintakyvyn arvioida hyväksikin +2. Luumu toimi mielestäni kelkalla rohkeasti ja pimeässä huoneessa etsi tarmokkaasti minua. Itse en antanut mitään apuja, mutta tuomari kehotti kerran koiraa jatkamaan. Tovi siinä etsimisessä meni, pari kertaa kävi ihan edessäni nuuskimassa, mutta koko ajan teki töitä. Tyytyväinen saa pentuun olla :)

Lueskelin tuossa vielä luonnetestin sääntöjä, ja tulkitsin että haalarilla ja tynnyrillä esiintynyt pehmeys sitten "mitätöi" hienon toiminnan noissa osioissa.

 

Ihan hyvän kuvan testi koirasta antaa. Luumulla kun oli vielä jo valmiiksi vähän kuormaa, kun oli kaksi yötä nukkunut vieraassa paikassa häkkiin tungettuna ja oli ollut menoa ja toimintaa, ja varmaan stressiäkin kun oli vieraita koiria ympärillä ja häkkiäkin piti tarmokkaasti taas puolustaa.

Puolustushalu ja terävyys.. no, vieras ympäristö ja minä passiivisena narun päässä. Näyttihän se pientä puolustushalua ja tiedän että omalla reviirillä puolustaa, ainakin jos lukee minusta että tarvetta on. Pari tilannetta on ollut kun meidät on yllätetty ja olen itsekin säikähtänyt. Silloin on pontevasti tullut väliin ilmoittamaan, että äläpäs liian liki tule!

 

Puhki oltiin kumpikin viikonlopun jäljiltä. Viikolla käytiin pari kertaa agikentällä höntsäilemässä ja leikkimässä. Pihallekin virittelin taas kepit, tavoitteena saada niille sama vauhti kuin talvellakin. Lauantai oli oikein luksusta, en muista koska olisin saanut olla päivän tekemättä mitään ja ajamatta mihinkään! Oi autuutta..

 

Sunnuntaina jatkui taas ralli. Määränpäänä Tampere ja kaksi starttia ykkösluokassa. Ja mikäli olisi onni myötä, myös epävirallinen koetus kolmosluokan hyppyradalla.

Tavoitteena reissussa oli tietysti, ei enempää eikä vähempää, kuin kaksi nollaa ja nousu kakkosiin :) ja tietysti samalla mahdollisuus mitellä hoffien agimestaruudesta.

 

Olin onnistuneen talven treenikauden jälkeen elätellyt toiveita kakkosluokkaan noususta tämän kesän aikana, mutta eipäs se niin helppoa ollutkaan. Kisoja tuli ja meni ja paineet vaan kasvoi.. ja sitä myöden tietysti ohjaajan suoritusten taso laski.

Ei vaan kuuppa kestä. Tälläkin kertaa pilasin molemmat radat ihan itse. Agiradalla jännitin keinua niin, että sen jälkeiseen putkeen tuli mikäs muukaan kuin kielto, vaikka linja oli ihan suora. Radalta tulos 8,09.

Hyppyradalla taas keskityin täysin putkeen lähetykseen, ettei vaan tulisi kieltoa.. kikkelis kokkelis, myöhästyin seuraavasta valssista niin, että kielto napsahtikin putken jälkeiselle hypylle, tulos 7,65.

Palkinnoille päästiin kuitenkin molemmilla radoilla sijoitukset 3. ja 2. :)

 

Agiradalta saatu tulos oikeutti osallistumaan mestaruusmittelöön, joten tottahan toki jäimme paikalle notkumaan ja seuraamaan muiden suorituksia. Vähän väsy ja vilu vaivasi, mutta hyvässä seurassa aika kului mukavasti.

 

Kolmosluokan hyppyrata oli todella helppo, onneksi :)

Parhaamme tehtiin ja se riitti! Tuloksena PUHDAS NOLLA av -1,81!!! Wuhuu! Jeeee!

Yhtään ei harmita että paremmillemme hävittiin 0,48 sekuntia. Luumu tosin olisi pystynyt tuostakin nipistämään, mutta ohjaaja yritti vain selvitä kunnialla maaliin ;)

Eli Luumu on nyt sitten saavuttanut ensimmäisenä kisakautenaan hoffien agimestaruus hopeaa. Vaatimattomasti. On se vaan mahtava hauva.

 

Puuhakas päivä

Tänään ohjelmistossa oli kaksi agistarttia Raumalla ja sen perään tokoilua Säkylässä.
Raumalla tuomaroi Anders Virtanen ja radat olivat vähän kinkkisemmästä päästä. Ensimmäisellä radalla joka oli agirata, sai tehdä valssia valssin perään. Yhdessä kohdassa valui hieman pitkälle ja estettä seuraavalle putkelle tuli huono linja ja sitä myöden kielto. Puomin ylösmenossa tuli myös vitonen, kun nollan mentyä en alkanut pysähdystä vaatia. Aika kuitenkin oli meille ihan mukava ja päästiin jopa palkinnoille. Laiha lohtu kuitenkin..
Toinen rata oli hyppyrata. Meno oli ihan sujuvaa ja lennokasta kunnes pussilta kielto. Syyllistyin ihan tähän meidän helmasyntiin.. joku tuossa ohjauksessa on vaan totaalisen pielessä kun putkiinkin aina noita kieltoja urakoidaan. Taasen nollan mentyä, en keskittynyt kunnolla loppuun asti ja epäonnistuneen persjätön jälkeen kaksi viimeistä estettä juostiin ohi.

Sitten otus autoon ja Säkylään!
Olin vähän jännittänyt miten virta koiralla riittää, mutta kyllä oli sen päivästä hyppimistä, pomppimista ja uunoilua ettei paremmasta väliä! Ilmeisesti jonkin asteista pääkopan väsymistä oli kuitenkin, kun intoa piisas mutta keskittyminen oli jokseenkin hukassa. Tuomarina hääräsi Ilkka Sten ja aika helpolla pisteitä tuli. Mutta kun mokaa niin mokaa ja silloin on ihan sama kuka pisteitä on jakamassa.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Luumu ryömi, mutta piste lähti koska ei jäänyt ekalla käskyllä makaamaan.
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Koira ei keskittynyt, oli ihan luokatonta.
Seuraaminen taluttimetta 9
Pysähdyksessä ei ottanut perusasentoa, parissa kohtaa taisi jäädä vähän jälkeen.
Maahanmeno 7
Jäävät liikkeet olivat ihan toisintoa Paimion kokeesta. Tässä jäi ensin istumaan ja toisella käskyllä maahan.
Luoksetulo 10
Ainut liike kun onnistui totutusti, tällä kertaa loppuasentoon suoraan, viimeksi kiersi.
Seisominen 8
Tämäkin siis samoin kuin Paimiossa.. koira kääntyi kohti ja liikkeen lopetus oli ihan kuraa.
Estehyppy 0
Hyppäsi viiveellä, mutta yhdellä käskyllä kuitenkin. Pysähtyi hyvin seisomaan. Kun palasin luo, lähti jostain syystä haistelemaan kehän ulkopuolelle. Se siitä.
Kokonaisvaikutus 8

Tulos 158 pistettä, II-tulos ja sijoitus 5/9.

Jos nyt väkisin jotain positiivista haluaa nähdä, niin virta ja into riitti. Agiradat olivat ihan vauhdikkaita ja Luumulla oli tokokehässä selvästi hauskaa.
Niin, ja saadaanpahan osallistua seura/piirinmestaruuskokeeseen alokasluokassa.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ..taisi meidän tokoura alkaakin vähän liian ruusuisesti.

Loppukevennykseksi esitämme todisteita menneistä onnistumisenoikuista.

Tampereen nollarata kasvattajan kuvaamana.

Pari kuvaa Paimion kokeesta.