Kankaanpäässä ja Paneliassa

Sain Luumulle ihan nopsaan ajan Ventelälle, maanantaina soitin ja keskiviikkona ajeltiin Kankaanpäähän kolmeksi.

Ventelä taivutteli koko etujalan nivelet läpi ja katsottiin saadaanko kipureaktiota ja ontumaa näkyviin. Muuten ei juurikaan reaktioita, ihan ääriasennoissa kun olkapäätä väänneltiin niin pientä pillitystä esiintyi, mutta ihmekös tuo kun käytti kunnolla voimaa.

Varpaat olikin sitten toinen juttu.. Mikäli käsialasta oikein selvää saan "Aristaa oikean etujalan 1. varpaan välikämmen-veneluu niveltä -> lievä ontuma, 5. varvas lievempi vastaava." Kovasti neitiä itketti kun varpaita väänneltiin, ihan kunnon parku pääsi. Ja olisittepa nähneet sen sydäntäraastavan surkean ilmeen! Luumuhan osaa varsin hyvin esittää pientä ja piestyä ja kyllä neidissä asuu oikein kunnon draamakuningatar. Kyllä tuo silti varmasti oikeasti kipeää teki, ja ontumaakin nähtiin, vaikka haasteelliseksi vähän meni. Ventelä kun päästi irti, Luumu suorastaan syöksyi eteenpäin, jarruttaa en voinut kun pään liike piti näkyä vapaasti. Ovelle päästyään Luumu pysähtyi eikä olisi millään suostunut palaamaan "pahoinpideltäväksi".

Nivelet tuntuivat onneksi siisteiltä, että rikki ei ole vielä mikään. Vasemmassa jalassa oli myös uloimmat varpaat vähän aremmat, mutta ei niin paljon kuin oikeassa. Ventelä taivutteli vielä koko koiran läpi, polvetkin pyynnöstäni. Kaikki toimi juuri niin kuin pitikin :) Kuvantaminen olisi siis ollut ihan turhaa, joten sai tällä kertaa jäädä. Nenuun vielä truikkastiin kennelyskärokote, kun sen aika olisi ollut muuten heti tammikuussa.

Mitenkäs tästä sitten jatketaan. Mikään ei tosiaan ole suoranaisesti rikki, mutta itse ajattelisin että menee kyllä jos ei yhtään tuohon asiaan nyt paneudu. Glukosaaminin lisäämistä Ventelä suositteli ja sen varmasti teenkin. Haittaa siitä ei ainakaan ole ja huoltaa sitten kaikkia niveliä jotta iloisia liikkuvia päiviä riittäisi koko koiran eliniän. Kovin ruippanaksi Luumua etupäästä sanoi ja heikot lihakset tietysti vaikuttavat siihen miten tassut maahan tulee. Vaikka mielestäni Luumulla on rakenteensa puolesta varpaat aika suoraan eteen päin, niin helposti ne kuitenkin eksyvät vähän sivuille harottamaan. Parempaa lihaskuntoa pitäisi erityisesti etupäähän jostain taikoa, keinoiksi esitti painavien esim. keppien kanniskelun ja vetohommat kunnon valjailla. Jos tuo ei viitsi mitään painavaa suuhunsa ottaa, niin sitten olisi tuo vetäminen ja tietysti monipuolista liikuntaa vaihtelevissa maastoissa. Agilityä ei kieltänyt, selväähän on että vähän kannattaa miettiä kontaktiesteiden tarpeellisuutta jokaisessa treenissä ja hyppykorkeuksiakin voi ihan hyvin madaltaa. Tietysti korkeitakin täytyy välillä ottaa ettei tekniikka unohdu.
Näillä mennään, toivottavasti vielä pitkälle!

Perjantaina kurvailtiin korkkaamaan seuran talveksi vuokraama halli Paneliassa. Talkoissa olin siellä käynyt tekonurmea asentamassa, mutta nyt pääsi Luumu ensimmäistä kertaa mukaan.

500m2 lämmintä baanaa

Luumu sai aloittaa kun oltiin ekana tultu paikalle. 15 esteen radanpätkä, jossa siinäkin päästiin näitä meidän perusvirheitä esittämään.. Luumulla oli kivasti virtaa ja intoa ja ihan hyvin alustakin sopi. Ollaan koko tähänastinen taival kuljettu saman koutsin opissa, mutta nyt vaihtui ryhmä talveksi. Ja yhtään ketään väheksymättä ja arvostelematta, niin kyllä eri ihmiset eri asioihin huomionsa kiinnittää ja eri tavalla opettaa. Anne puuttui heti mun ohjaamiseen, kuulemma epämääräistä huiskimista ja viuhtomista :D ja kyllä vaan neuvot toimi, heti kun vähän ryhdistäydyin ja jämäkästi osoitin seuraavaa estettä, niin johan Luumukin alkoi paremmin ymmärtää. Jatkuvasti vaan pitää keskittyä, että rytmitän oman liikkumiseni paremmin, en unohda koiraa ja tosiaan, ohjaan jämäkästi ja tarkasti. Hyvä mieli jäi treenistä vaikka tauon jälkeen vähän haparoivaa olikin.

Fyssarilla

Olin varannut Luumulle ajan fyssarin käsittelyyn, kun edellisillä hierojakäynneillä oli vähän jumeja siellä sun täällä ja nyt oli vielä lisähuolena ajoittainen oikean etujalan ontuminen joka tietysti vaati tutkimusta.

Ennen hieroja oli käynyt kotona, mutta nyt olin varannut ajan Eläinlääkäripalvelu Know-Hau:n tiloissa vastaanoton avanneelle Tanja Pitkäselle.

Olihan niitä jumeja taas.. Kaularangassa parin nikaman kohtaa kunnon jumi, selässä siellä sun täällä (pitkään selkään mahtuu monta), lantiossakin taas vaihteeksi.. Ihan normaalia kuitenkin kun on harrastuskoira ja Luumu kun on vielä leikeissään aika raisu. Aina katollaan tai kyljellään, törmäilemässä mihin milloinkin. Kaikki kuitenkin hoidettavissa kuntoon.
Mutta mutta, se oikea etujalka. Tanja paikallisti vian kyynärpäähän. Ojentaa antoi hyvin ja nivel liikkui, mutta koukistaessa laittoi vastaan. Vasen puoli liikkui hyvin. Eli jotain siellä mättää. Kyynärpäät on koiruudella kuvattu terveiksi ja Tanjakin meinasi, että kulumaa ei todennäköisesti ole, koska ojentaa ihan hyvin. Joku siellä tuntui myös naksuvan, mutta kaikki jänteet tuntuivat ehjiltä, mikään ei ollut poikki. Joskus voi kuulemma olla liian ahdasta jänteille ja ne naksuvat pois paikoiltaan, pitkään jatkuessa menevät kyllä sitten poikki??

Eli nyt sitten vaan kuvantamaan, ei auta muu :( Kankaanpäähän Ventelälle yritän saada ajan mahdollisimman pian, toivottavasti ei kauhean pitkälle mene. Täytyy nyt vaan yrittää olla turhaan surematta etukäteen ettei koko loppuvuosi mene pilalle. Vähän säästellen tehdä treenit ja lämmittää koiruus aina kunnolla. Selkeispä tämä nyt vaan mahdollisimman pian.

Tottista ja manikyyri

Tulihan se talvi sitten tännekin! Mittarissa -16 ja rapiat, on vielä kiristynyt aamuisesta.
Luumu nauttii silmin nähden, ei olisi millään malttanut tulla aamulenkiltä tupaan. Leikkiä olisi vielä pihalla pitänyt. Oma liikkuminen on vaan näillä keleillä vähän rajoittunutta, noin kylmässä ei oikein tunnu hyvältä hengästyä ja nytkin olin vähän ylipukeunut ja meno sitten sen mukaista vaappumista :)

Muuten olenkin sitten taas löytänyt oikein kunnon motivaation liikuntaan. RKS:n agijaos järjesti ohjaajille fysiikkatreeniä syksystä alkaen. Vetäjinä entiset SM-tason urheilijat. On kyllä ollut ihan huippua! Itse en ole koskaan harrastanut mitään urheilua tosissani, joten tuon kaltainen fysiikkatreeni olikin aivan uutta. Koville meidät on laitettu ja kevään mittaan tahdin on luvattu vain kiristyvän. Alkuun jäi itseltä muutama kerta väliin, mutta nyt ollaan parin muun naisen kanssa käyty myös omalla ajalla treenamassa. On se vaan ryhmässä niin paljon mukavamapaa ja tehokkaampaa, itsekseen kun antaa niin helpolla periksi kun joku ei niin hyvältä tunnukaan. Toivottavasti nyt saisi pysyä talven suhteellisen terveenä ja jaksaisi treenata. Olisihan se mukava sitten korjata työn hedelmät kesällä!

Luumun kanssa ajeltiin lauantaina Euraan tottistelemaan. Pikatreeni meidän osalta, kun isäntä piti ehtiä hakemaan töistä. Seuraamista häiriössä ja henkilöryhmän alkeita, eipä juuri muuta. Matias vähän leikitti Luumua ja onkin siinä paljon parempi kuin allekirjoittanut :) Toivottavasti porukka kokoontuu jatkossa niin, että päästäisiin vaikka kerran viikossa mukaan.

Luumu pääsi eilen myös manikyyriin, Pippe otti onneksi vastaan erittäin lyhyellä varoitusajalla. Olinkin jo pidemmän aikaa tuskaillut tuon varpaita, aivan karseat turvakset. Mun saksimiset oli jo nähty, joten kysäisin josko Pippe ehtisi auttaa. Ja saman päivänä onnistui!

Tältä näytti ennen manikyyriä..

 

 

Pippe leikkasi myös Luumun kynnet samalla. Kovasti olen niitä yrittänyt lyhentää, useamman kerran viikossa, mutta en sitten vaan ole uskaltanut leikata tarpeeksi. Nyt sain samalla vinkkejä leikkaamiseen jatkossa. Aika klaniksi tassut vedettiin, mutta kasvaahan karva takas :) ja on ne nyt siistit!

..ja jälkeen!

Nätisti Luumu antoi homman hoitaa, vähän taisi kutittaa välillä, mutta ihan hienosti jaksoi olla, äiskän tukemana tietysti :)
Vaikka karva on nyt minimissä, niin silti vähän jää lunta varpaisiin. Pitäisi keksiä jokin hyvä ja toimiva tassurasva, vaseliiniä? Tai sitten koira hetkeksi terassille napottamaan ennen lenkkiä niin ehtii tassut jäähtyä ennen lumessa tepastelua.

Koira on kääpiö ja ohjaaja älykääpiö

Otsikon ensimmäinen toteamus sisältää masentavan totuuden johon törmäsimme jälleen, tällä kertaa valjaiden ostosreissulla. Olen jo pentuajoista alkaen etsiskellyt Luumulle sopivaa valjasta. Aluksi kotiin kannettiin kahdet perinteistä mallia olevat valjaat joissa suora rintaremmi. Ensimmäinen oli valtava L-kokoinen valjas, kun kyllähän hovawartista iso koira kasvaa, myyjän mukaan ainakin :)
Säätövara ei riittänyt millään, joten seuraavaksi kokeiltiin numeroa pienempää. Muuten ihan hyvät, mutta tulivat vähän turhan nätisti pään yli kun Luumu laittoi pakin päälle.
Seuraavaksi liikkeeseen sovittamaan Jokken Pallas-valjasta. Y-valjas jossa hihnat risteävät sään kohdalla. Kyllähän tuo nyt päällä pysyy, mutta eipä kyllä kovin hyvin istuvaksi sovi tituleerata. Kaikkineen valjas on liian pieni ja on aivan liian edessä. Suurempi koko taas olisi ollut liian löysä.

Viime lauantaina raahasin koiran jälleen lemmikkitarvikeliikkeeseen, tällä kertaa vuorossa Mustin ja Mirrin valikoimaan tutustuminen. Olin vakaasti päättänyt, että ilman istuvia ja sopivia valjaita en kotiin lähde... heh, niinpäs juu.
Montaa y-valjasta koiralle soviteltiin ja kaikissa sama vika! Rintalastan päästä kainaloon ulottuva remmi oli järjestään liian pitkä ja säätövaraa ei tietenkään. Ainoa istuva koko oli S.. pieni, mini, rimpula... jäivät kauppaan kun olivat ohkaista nirunarua.
Eipä kai auta kuin alkaa kartoittaa mittatilausvaljasta.

Luumulle hankkimani loimet ovat myös joko liian lyhyitä tai valtavia telttoja.. Viimeksi investoin BOT-verkkoloimeen. Selän pituus 67 cm, hieman liian lyhyt, mutta muuten valtava teltta jolle pitäisi kai näyttää hieman saksia ja ompelukonetta. Puuh. Hieman massakkaammaksi ja muhevammaksi pitäisi kai koiruus saada, mutta valtava projekti se on.

Sitten otsikon toisen toteamuksen pariin. Että olenkin ollut tyhmä, ääliö, idiootti!!
Nouto on homman nimi ja erityisesti kapulan luovutus.

Luumun kanssa ollaan treenattu kunnolla noutoa vasta kesästä. Olinhan tietysti heitellyt sille kaikenlaista tavaraa pennusta asti ja antanut kantaa esimerkiksi aina lehdet ja muut postit. Kesällä kuitenkin otettiin vasta ohjelmaan kapulan/esineen luovutus oikeaoppisesti eteen.
Mielestäni homma on ollut ihan hyvällä mallilla. Luumu noutaa mielellään ja hyvällä vauhdilla. Luovuttaa yleensä melko suoraan ja lähelle. Viime aikoina on jopa itse korjannut lähemmäs jos olen vain hiljaa odottanut.

Kunnes eilen kentällä.. treenattiin merkkiä (ihan jees parin treenin jälkeen, vähän jää vinoon tai välillä merkin päälle) ja ohjattua noutoa. Tällä kertaa olin paljon lähempänä koiraa kuin ennen, joten se tuli luokseni kapulan kanssa suoraan sivusta.
Luumulla ei ollut HARMAINTA HAJUAKAAN mihin kapula olisi pitänyt luovuttaa!! Pyöri vaan ympärillä kuin ryssä Anttilassa, yritti tulla sivulle, vinoon eteen, oikealle puolelle.. Tietysti paineistui vielä kun vaan pönötin paikallani enkä auttanut yhtään. Paiskoi ja pureskeli kapulaa, niin että säleet lenteli. Mainiota!

Kuinka voi oikeesti olla niin tyhmä? Tietysti olisi pitänyt treenata jo aikaisemmin noutoa eri suunnista. No parempi myöhään kuin ei silloinkaan, nyt vaan täytyy "kiusata" koiraa systemaattisesti tällä asialla. Paljon on puuhaa että saan vahvistettua tuota luovutusasentoa, niin ettei siinä pitäisi olla koiran mielestä mitään epäselvää.

Eilen illalla heitin vielä pari kertaa sisällä rukkasta koiralle ja seisoin tarkoituksella selkä pöytää vasten. Aikansa se siinä kettuuntuneena rukkasta paiskoi kun seisoin paikallani. Sivulla istuen vierähti tovi ja viimein tyyppi tajusi ettei palkkaa tipu. Jos tuo puhua osaisi, niin murahduksesta päätellen olisi päässyt litania perisuomalaisia ärräpäitä ja VIIMEIN otus ymmärsi hilata itsensä ja rukkasensa eteeni! Erävoitto!

Nyt taas tietää että treenata pitää, ja paljon. Onneksi seuraavat kokeet ovat joskus hamassa tulevaisuudessa ja aikaa on. Perjantaina pitäisi korkata uusi halli agilityn merkeissä, ihan hauskaa vaihtelua sekin.

Hiljaiseloa

Taas on emäntää laiskottanut ja blogi on saanut lomailla. Tosin eipä nuo touhuilut Luumun kanssakaan mitään ihmeellistä ole olleet.

Rottishovissa leireiltiin kasvattajan johdolla 2.-4.11. Koiria reenailtiin mitä valoisaan aikaan ehdittiin, lisäksi saunottiin, herkuteltiin, rentouduttiin ja viettiin aikaa yhdessä, parhaassa seurassa. Kiitos vielä kaikille mukana olleille! Harmillisen nopeasti vain viikonloppu hujahti, ja kun itse jouduin poistumaan jo puolelta päivin sunnuntaina, niin kovasti jo odotan seuraavaa tapaamista.
Oman kysymysmerkkinsä viikonlopulle asetti Luumun juoksu, jota oli vasta kolmisen viikkoa kulunut. Hienosti kuitenkin kaikki sujui ja urokset pysyivät housuissaan vaikka Luumuneiti mukana pyöri.

Reenailut oli aika pientä meidän osalta, mutta ihan hienoja onnistumisia viikonloppuun saatiin. Otin Luumun kanssa ensimmäistä kertaa paikalla makuuta ryhmässä niin että menen piiloon. En ole kyllä yksinkään pitkiä aikoja piilossa ollut, lähinnä käväissyt sisällä tai nurkan takana ja kuljeskellut siellä täällä. Nytkään en koko aikaa heti kylmiltään piilossa ollut, vaan kävin pari kertaa välillä palkkaamassa. Treenissä oli meille erityinen lisähäiriö, sillä Suski teki Pihkan kanssa myös alokasluokan treenin paikallamakuussa. Tarkoituksella valitsin Luumulle paikan yhden koiran päästä Pihkasta ettei ihan niin kovaksi kävisi houkutus hilpaista :)
Hienosti Luumu paikallaan pysyi, ja rauhallinenkin oli siihen saakka kunnes Suski haki Pihkan pois. Sitten alkoi piippaus ja hännän vispaaminen. Ilmeisesti kuitenkin paikalla makuu on sen verran vahva, että koira kykenee hillitsemään itsensä ettei lähde. Haastavampaa häiriötä täytyy treeneihin aina välillä näköjään saada.

Maastossa treenattiin esineruutua jota ei oltu tehtykään sitten kuin viimeksi isäni kanssa. Luumu sai etsiä kaksi esinettä, jotain mukavia villatöppösiä. Eka esine vietiin Luumun katsoessa, mutta ilman mitään sen kummempia sirkustemppuja ja hetsauksia. Ensin ajattelin että menikös tämä nyt taas sellaiseksi pehvailuksi ja parin metrin päässä pyörimiseksi kun Luumu vähän aluksi arpoi ja katseli minua. Ilman sen suurempia patisteluja irtosi kuitenkin päättäväisesti kauemmas ja hyvin pian sai hajun ja toi vauhdilla esineen. Esineen luovutuksessa vaan vähän mokasin, en muista tarjosinko lelua vai leikkimistä esineen kanssa, mutta Luumu vaatikin namin. Toinen esine samaan tyyliin ja kyllä teki koira kivasti töitä. Esineet oli kumpikin noin puolivälissä ruutua, mutta eiköhän tyyppi kauempaakin innostu etsimään, kun nyt tuntuu että näinkin paljon ollaan edistytty.

Kotipuolessa on reenien suhteen ollut vähän verkkaisempaa. Luumu on juoksun jälkeen ollut taas vähän löysä, ruokaa uppoaisi vaikka kuinka ja lenkkeily ei oikein maistu. Naminpiilotus leikit saa kyllä vipinää tossuihin, siinä koiruus onkin petrannut työskentelyään. Hienosti käyttää nenää ja osaa jo melko järjestelmällisesti etsiä. Reeneissäkin kyllä intoa piisaa, että toivottavasti haaveilut suoritetaankin vastedes vain oman pedin uumenissa. Kentällä ollaan käyty pari kertaa höntsäämässä, viimeksi tänään. Lähinnä tottista ja tokoa ja lisäksi hiukan keppejä ja kontakteja. Tänään treenattiin peruskaman lisäksi eteen menoa ja merkille lähetystä. Merkkiä olin kerran tehnyt pihalla ja eteenlähetystä pentuajan jälkeen kerran, eli viimeksi kentällä käydessä.
Merkille ohjasin ensin pari kertaa namilla ja sanoin "merkki" Vähän touhuttiin muuta välillä ja sitten noin neljän metrin päästä lähetys merkille. Luumu juoksi sinne vauhdilla ja pysähtyi merkin taakse suoraan minuun päin :)
Eteen menoa treenattiin kerran niin että Luumu odotti kun vein pallon ja sitten lähetys eteen. Toisella kertaa seuraamista viitisen metriä, heitin pallon noin kymmenen metrin päähän, seuraamispätkä takaisin ja sitten lähetys. Hienosti meni kumpikin.

Ehkäpä mun metodit ei mistään oppikirjasta ole, ei todellakaan, mutta nopeasti koira tuntuu hoksaavan. Ongelma onkin sitten nuo toistot ja suoritusvarmuus. Pitäisi varmaan joka päivä treenata useampaa juttua yhdellä toistolla, kun niin monta kertaa olen jo joutunut karusti toteamaan, että joskus kaksikin toistoa on aivan liikaa! Luumu tarjoaa heti jotain muuta jos se ei usko ekalla tehneensä oikein ja liike itsessään ei ole kovin palkkaava. Tyhmästä ohjaajasta kärsii koko koirakko :(

Talveksi saatiin lämmin halli agitreenejä varten. Halli tosin on Paneliassa, noin puolen tunnin ajomatkan takana. Pari kertaa ajettuani olen jo aika kypsä, ja vielä ei ole edes liukasta! No hienoa että tämmöinen mahdollisuus kuitenkin saatiin. Vielä ei olla Luumun kanssa käyty paikkaa testaamassa, mutta ihan mukavalta vaikuttaa. Saapi nyt nähdä mitä treenailut muuten talvikaudella on, hallissa voin tietysti omalla ajallani vaikka tokoilla, mutta toiveissa olisi päästä Porin TVA:lle treenaamaan vuoden alussa. Eurassa varmaan käydään aina mahdollisuuksien mukaan, mukavalta vaikutti porukka.
Eiköhän tämä taas tästä!

Retkeilyä

Syksyn viimeisten kisailujen jälkeen ollaan otettu rennosti. Treenit on olleet satunnaisia kentällä käväisyjä. Hiukan liikkeitä ja paljon leikkiä. Agility on unohdettu toistaiseksi kokonaan. Juoksua ei ole vielä näkynyt, harmi kyllä. Alkaisipa nyt hyvissä ajoin, ettei mene Karoonan henkisen valmentautumisen leiri ihan plörinäksi.

Kahtena viikonloppuna ollaan käyty metsässä puolukalla ja muutenkin virkistäytymässä. Puolukkaa on mättäät punaisenaan, mutta olen poiminut vain viitisen litraa omiksi tarpeiksi. Myös suppilovahveroita on runsain mitoin, harmi kun en ole vielä oppinut ymmärtämään niiden päälle.. Ohjelmassa on tietysti ollut myös makkaran käristystä ja muuta mukavaa.

Kipinämikko vahtii ettei nuotio ole jäänyt kytemään

...tai ettei makkaraa vaan olisi unohtunut!

Luumu on ollut ihan intoa piukkana. Pillitys on alkanut heti metsätielle käännyttäessä ja autosta päästyään on kaahaillut sinne tänne kuviteltujen oravien, lintujen ja muiden öttiäisten perässä. Harmi kun en oikein uskalla koiraa juoksuttaa muualla kuin omassa metsässä ja sinne ei viikolla ehdi. Eipä taida mikään liikunta vetää vertoja metsässä juoksentelulle. Itsekin pääsee helpolla kun omaa kilometriä kohden koira juoksee varmaan kolme :)

Huomioliivi päällä ettei mene vipeltäjä hukkaan

Viikko sitten tein isäni avustuksella Luumulle pienen esineruudun n. 40 x 10 metriä. Esineinä isäni rukkanen ja lakki. Kovin tiuhaan ei tallattu ja maastossa oli todennäköisesti marjastajien jälkiä, mutta ihan hyvin Luumu ruudussa pysyi. Ensimmäinen esine oikeaan takakulmaan koiran katsoessa. Toi nopeasti ja luovutti eteen. Toinen esine vietiin suunnilleen keskelle. Luumu teki saman tempun kuin kesällä, jäi pyörimään parin metrin päähän ja lähti jopa ruudusta reppuani tutkimaan. Vähän kovistelua ja hienosti sai heti hajun kun viitsi kymmenisen metriä edetä ruutuun. Pitänee vähän alkaa helpottaa treeniä, esimerkiksi viedä esineitä yhdessä koiran kanssa ja kauas. Jospa siitä sitä nopeutta tuohon ruutuun irtoamiseen.

Luumu on myös päässyt puolukan makuun. Ensin piti varovasti maistella ämpäristä, mutta nyt parkkeeraa itsensä aina parhaille paikoille.

Paussin paikka parin tunnin sinkoilun jälkeen

 

Tänään metsästä palatessa oli vähän tullut verta filtille autoon. Tuulettelin jo siinä että juoksu alko, mutta tarkempi tutkailu osoittikin, että neiti oli saanut haavan takatassuunsa. Suihkuun putsailemaan ja sitten tarkempaan syyniin. Tiedä mihin oli osunut, kiveen tai oksaan, mutta ihan oli pala pois polkuanturasta. Vieressä oli myös toinen kolo, mutta toisesta vain vuosi verta. Kaipa tuommoiset ihan putsaamalla paranee, ei ainakaan koira sitä arista.

Kaikkea sattuu ja tapahtuu kun päättömästi kohnottaa, mutta on se sen arvoista! :) ´
Seuraavaa kertaa odotellen.

Saanko esitellä...

TK1 Karoonan Gianna!

 

Tänään tokoiltiin Raumalla seura- ja piirinmestaruuksista. Vähän jänskätti että päästäänkö ollenkaan tavoittelemaan sitä koularista puuttuvaa ykköstulosta, vai siirtyisivätkö tavoitteet ensi vuodelle juoksun myötä. Onni oli matkassa ja osallistumaan päästiin. Pisteitä kertyi hienot 187,5 seuraavin osasuorituspistein:

 

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 9

Seuraaminen kytkettynä 8,5

Seuraaminen taluttimetta 10

Liikkeestä maahanmeno 9

Luoksetulo 9

Liikkeestä seisominen 10

Estehyppy 9,5

Kokonaisvaikutus 9,5

 

 

Syvempää analyysiä en nyt ala suorituksesta tekemään, videotallenne julkistettaneen myöhemmin ja jokainen voi ihan itse analysoida..

Mutta todettakoon että taidolla ja tuurilla oli molemmilla roolinsa! ;)

 

Paikalla makuussa en meinannut saada Luumua edes alkuun perusasentoon kun MAA OLI MÄRKÄÄ! hohhoijaa.. alkoi kyllä vähän paniikki siinä iskeä. Johtuiko sitten ohjaajan kipsistä tai koiran haahuilutuulesta, että maahan annoin kaksi käskyä ja perusasentoon paluusta varmaan kolme :D ..tuomari onneksi kuuli vain yhden ylimääräisen käskyn.

Hihnassa seuraamisessa koira jätti viimeisen täyskäännöksen tekemättä, liikkeestä maahanmenosta alkoi haistella ympärilleen, liikkeestä seisomisessa kuulemma liikkui, mutta onneksi silloin oli tuomarin katse jossain muualla.. Pisteet on annettu ja pulinat pois, mutta on meillä paremminkin mennyt. Luumu oli vähän muissa maailmoissa ja itsellä kauhea jännitys päällä. Nyt kyllä tarvitaan sitä henkistä valmentautumista!

 

Mutta tähän päivään ja kokeeseen! Eli kolmas ykköstulos saatiin ja Luumulle sitä myöden nimen eteen TK1. Jipii jee! Pisteillämme heltisi myös luokkavoitto ja kunniapalkinto. Alempia luokkia suosivan pistelaskusysteemin ansiosta voitimme myös RKS:n seuramestaruuden!!

 

Nyt pienelle reenipaussille, agi laitetaan tauolle lähes kokonaan. Jälkeä pitäisi taas alkaa ottaa ohjelmistoon ja pikku hiljaa ihmetellä uusia tokoliikkeitä. Mutta nyt köllötellään ja ihmetellään kuinka huippu hauva tässä taloudessa oikein asuukaan! :)



 

 

 

Vastaus haasteeseen

Tuossa jokin aika sitten Lili heitti mukavan haasteen. Tekeekin hyvä joskus vähän pohdiskella asioita.

1. Millä perusteella valitsit koirasi kasvattajan?
Käytiin tutustumassa koiriin Mervin luona, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta ottaa vielä pentua. Mervi vinkkasi että Suskin Siirille olisi pennut suunnitteilla. Halusin pennun kasvattajalta, jolle kasvatustyössä tärkeintä on koiran terveys ja luonne rodunomaisuutta unohtamatta.

2. Mitä koiraharrastuslajia et missään nimessä haluaisi harrastaa?
Eipäs oikein tule mieleen. Ihan hirveästi ei Raumalla mahdollisuuksia ole, varsinkin kun on aloittelija vähän kaikessa. Kaikkea voi kokeilla jos koiralla on sopivat ominaisuudet. Metsästykseen liittyvät lajit nyt ei kovinkaan kiinnosta, tosin rotuvalintakaan ei näitä tue.

3. Kuinka usein viikossa reenaat?
Kerran viikossa agia ohjatusti ja tokoa treeniporukassa. Omat höntsäilyt vaihtelee viikottain. Lähes päivittäin edes jotain pientä omalla pihalla, 1-2 kertaa viikossa kentällä.

4. Harrastatko koirailua vielä eläkeläisenäkin?
Toivottavasti :) Rotu kyllä todennäköisesti vaihtuu sitten kun oma vauhti ja voimat hiipuu.

5. Koiraharrastus-urasi pohjanoteeraus?
Jaa niin mikä?
Säännöllisesti on itsensä agiradalla tullut munattua.

6. Miten toimit reeneissä jos kaikki menee pieleen?
Turhaudun. Teen yleensä jotain kivaa ja helppoa mikä onnistuu varmasti, kunnon leikit ja palkat ja äkkiä koira autoon. Joskus annan varmaan liiankin helpolla periksi..

7. Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?
Ehdottomasti kyllä!

8. Mikä on koirasi heikkous?
Pehmeys ja Suski ;)

9. Mikä on koirasi vahvuus?
Innokkuus ja leikkisyys.

10. Oletko ajatellut ryhtyä tuomariksi?
Enpä ole. Ei taida olla riittävää varmuutta ja uskoa omiin kykyihin.. tosin tuomarihan on aina oikeassa ja tuomiot hänen mielipiteitään, ei absoluuttisia totuuksia ;)

11. Tavoitteesi nykyisen koiran kanssa? Vai onko ne jo saavutettu?
Agissa tavoitteena tietysti kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista, tuloksellisesti tavoitteet ihan vaan rodun sisällä menestyminen. Tokossa katsotaan miten rahkeet riittää, nyt on vasta raapaistu pintaa ja todellinen treeni ei ole edes alkanut. Pk-lajeista mahdolliset tavoitteet jäljellä, siitä en osaa kyllä sanoa vielä yhtään enempää.

Luonnetesti ja agimestikset

Paljon on viime viikkoina puuhasteltu, blogipäivitykset vaan laahaavat hieman perässä.

8.-9.9 leireiltiin agilityn merkeissä Kuralan kartanotilalla Yläneellä. Leirille saavuttiin jo perjantaina jolloin ohjelmassa oli iltasella grillailua ja zillailua hyvässä seurassa. Aikaisemmin iltapäivällä käytiin koirien kanssa yhteislenkillä ja voi sitä riemua ja remuamista! Luumukin osasi ihan hienosti leikkiä kun sai kunnon juoksukaverin bortsuista. Kyllä vaan neidissä vauhtia piisaa kun pääsivät oikein kunnolla pellolle revittelemään. Ja mikä hienointa, iloisesti juoksi luokseni aina kun kutsuin. Harmi vaan kun moisia tilaisuuksia on kovin harvoin. Pitää kai hankkia Luumulle ihan oma leikkikaveri kotiin ;)
Lauantaina meitä kouluttamassa kävi Oreniuksen Jouni. Ihan hyviä neuvoja saatiin, tosin olen jo itsekin tajunnut, että ihan perustreeniä tarvitaan jotta vauhti ja rytmi saadaan pysymään. Uudet ohjauskuviotkin kannattaa hinkata alusta asti ilman rimoja. Kovasti Luumu yrittää, mutta aina ei yhteistä kieltä ohjauksessa ole. Mutta kaikkiaan ohjaajahan sitä treeniä enemmän tarvii kuin koira! On se vaan niin pahuksen vaikeaa! Niin, ja vauhtia kyllä oli! Muutaman kerran jäin tumput suorina toljottamaan, että oho, se meni jo!
Hyvä mieli jäi ja toivottavasti jotain hyvää mieleenkin :)

Sunnuntai aamuna aikaisin pakkasin koiran ja kamat autoon ja suunnattiin kohti Tuusulaa SHW ry:n järjestämään luonnetestiin. Ikävästi jäi agileiriltä Oreniuksen Juhan koulutus väliin, mutta luonnetesti olisi varmaankin muuten siirtynyt vuodella eteenpäin. Tosin näin jälkeen päin ajateltuna, tuskin siitä ainakaan haittaa olisi ollut.

Testin tuomaroivat Tapio Eerola ja Anu Hatunpää ja tuomariharjoittelijana avusti Tuija Juselius. Pisteitä testissä kertyi seuraavanlaisesti:

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Temperamentti +3 vilkas

Kovuus -2 pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteensä 146

 

Suuria yllätyksiä ei testissä tullut, en vain ollut oikein tajunnut kuinka pehmeä Luumu oikeastaan on, mutta onhan se :) Kun rassukka jotain pelästyy, niin aika lailla saa rohkaista ja patistaa kohtaamaan pelotuksen aihe.

Muuten olen ihan samaa mieltä pisteistä, mutta ehkäpä joku tuomari olisi voinut toimintakyvyn arvioida hyväksikin +2. Luumu toimi mielestäni kelkalla rohkeasti ja pimeässä huoneessa etsi tarmokkaasti minua. Itse en antanut mitään apuja, mutta tuomari kehotti kerran koiraa jatkamaan. Tovi siinä etsimisessä meni, pari kertaa kävi ihan edessäni nuuskimassa, mutta koko ajan teki töitä. Tyytyväinen saa pentuun olla :)

Lueskelin tuossa vielä luonnetestin sääntöjä, ja tulkitsin että haalarilla ja tynnyrillä esiintynyt pehmeys sitten "mitätöi" hienon toiminnan noissa osioissa.

 

Ihan hyvän kuvan testi koirasta antaa. Luumulla kun oli vielä jo valmiiksi vähän kuormaa, kun oli kaksi yötä nukkunut vieraassa paikassa häkkiin tungettuna ja oli ollut menoa ja toimintaa, ja varmaan stressiäkin kun oli vieraita koiria ympärillä ja häkkiäkin piti tarmokkaasti taas puolustaa.

Puolustushalu ja terävyys.. no, vieras ympäristö ja minä passiivisena narun päässä. Näyttihän se pientä puolustushalua ja tiedän että omalla reviirillä puolustaa, ainakin jos lukee minusta että tarvetta on. Pari tilannetta on ollut kun meidät on yllätetty ja olen itsekin säikähtänyt. Silloin on pontevasti tullut väliin ilmoittamaan, että äläpäs liian liki tule!

 

Puhki oltiin kumpikin viikonlopun jäljiltä. Viikolla käytiin pari kertaa agikentällä höntsäilemässä ja leikkimässä. Pihallekin virittelin taas kepit, tavoitteena saada niille sama vauhti kuin talvellakin. Lauantai oli oikein luksusta, en muista koska olisin saanut olla päivän tekemättä mitään ja ajamatta mihinkään! Oi autuutta..

 

Sunnuntaina jatkui taas ralli. Määränpäänä Tampere ja kaksi starttia ykkösluokassa. Ja mikäli olisi onni myötä, myös epävirallinen koetus kolmosluokan hyppyradalla.

Tavoitteena reissussa oli tietysti, ei enempää eikä vähempää, kuin kaksi nollaa ja nousu kakkosiin :) ja tietysti samalla mahdollisuus mitellä hoffien agimestaruudesta.

 

Olin onnistuneen talven treenikauden jälkeen elätellyt toiveita kakkosluokkaan noususta tämän kesän aikana, mutta eipäs se niin helppoa ollutkaan. Kisoja tuli ja meni ja paineet vaan kasvoi.. ja sitä myöden tietysti ohjaajan suoritusten taso laski.

Ei vaan kuuppa kestä. Tälläkin kertaa pilasin molemmat radat ihan itse. Agiradalla jännitin keinua niin, että sen jälkeiseen putkeen tuli mikäs muukaan kuin kielto, vaikka linja oli ihan suora. Radalta tulos 8,09.

Hyppyradalla taas keskityin täysin putkeen lähetykseen, ettei vaan tulisi kieltoa.. kikkelis kokkelis, myöhästyin seuraavasta valssista niin, että kielto napsahtikin putken jälkeiselle hypylle, tulos 7,65.

Palkinnoille päästiin kuitenkin molemmilla radoilla sijoitukset 3. ja 2. :)

 

Agiradalta saatu tulos oikeutti osallistumaan mestaruusmittelöön, joten tottahan toki jäimme paikalle notkumaan ja seuraamaan muiden suorituksia. Vähän väsy ja vilu vaivasi, mutta hyvässä seurassa aika kului mukavasti.

 

Kolmosluokan hyppyrata oli todella helppo, onneksi :)

Parhaamme tehtiin ja se riitti! Tuloksena PUHDAS NOLLA av -1,81!!! Wuhuu! Jeeee!

Yhtään ei harmita että paremmillemme hävittiin 0,48 sekuntia. Luumu tosin olisi pystynyt tuostakin nipistämään, mutta ohjaaja yritti vain selvitä kunnialla maaliin ;)

Eli Luumu on nyt sitten saavuttanut ensimmäisenä kisakautenaan hoffien agimestaruus hopeaa. Vaatimattomasti. On se vaan mahtava hauva.

 

Puuhakas päivä

Tänään ohjelmistossa oli kaksi agistarttia Raumalla ja sen perään tokoilua Säkylässä.
Raumalla tuomaroi Anders Virtanen ja radat olivat vähän kinkkisemmästä päästä. Ensimmäisellä radalla joka oli agirata, sai tehdä valssia valssin perään. Yhdessä kohdassa valui hieman pitkälle ja estettä seuraavalle putkelle tuli huono linja ja sitä myöden kielto. Puomin ylösmenossa tuli myös vitonen, kun nollan mentyä en alkanut pysähdystä vaatia. Aika kuitenkin oli meille ihan mukava ja päästiin jopa palkinnoille. Laiha lohtu kuitenkin..
Toinen rata oli hyppyrata. Meno oli ihan sujuvaa ja lennokasta kunnes pussilta kielto. Syyllistyin ihan tähän meidän helmasyntiin.. joku tuossa ohjauksessa on vaan totaalisen pielessä kun putkiinkin aina noita kieltoja urakoidaan. Taasen nollan mentyä, en keskittynyt kunnolla loppuun asti ja epäonnistuneen persjätön jälkeen kaksi viimeistä estettä juostiin ohi.

Sitten otus autoon ja Säkylään!
Olin vähän jännittänyt miten virta koiralla riittää, mutta kyllä oli sen päivästä hyppimistä, pomppimista ja uunoilua ettei paremmasta väliä! Ilmeisesti jonkin asteista pääkopan väsymistä oli kuitenkin, kun intoa piisas mutta keskittyminen oli jokseenkin hukassa. Tuomarina hääräsi Ilkka Sten ja aika helpolla pisteitä tuli. Mutta kun mokaa niin mokaa ja silloin on ihan sama kuka pisteitä on jakamassa.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Luumu ryömi, mutta piste lähti koska ei jäänyt ekalla käskyllä makaamaan.
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Koira ei keskittynyt, oli ihan luokatonta.
Seuraaminen taluttimetta 9
Pysähdyksessä ei ottanut perusasentoa, parissa kohtaa taisi jäädä vähän jälkeen.
Maahanmeno 7
Jäävät liikkeet olivat ihan toisintoa Paimion kokeesta. Tässä jäi ensin istumaan ja toisella käskyllä maahan.
Luoksetulo 10
Ainut liike kun onnistui totutusti, tällä kertaa loppuasentoon suoraan, viimeksi kiersi.
Seisominen 8
Tämäkin siis samoin kuin Paimiossa.. koira kääntyi kohti ja liikkeen lopetus oli ihan kuraa.
Estehyppy 0
Hyppäsi viiveellä, mutta yhdellä käskyllä kuitenkin. Pysähtyi hyvin seisomaan. Kun palasin luo, lähti jostain syystä haistelemaan kehän ulkopuolelle. Se siitä.
Kokonaisvaikutus 8

Tulos 158 pistettä, II-tulos ja sijoitus 5/9.

Jos nyt väkisin jotain positiivista haluaa nähdä, niin virta ja into riitti. Agiradat olivat ihan vauhdikkaita ja Luumulla oli tokokehässä selvästi hauskaa.
Niin, ja saadaanpahan osallistua seura/piirinmestaruuskokeeseen alokasluokassa.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ..taisi meidän tokoura alkaakin vähän liian ruusuisesti.

Loppukevennykseksi esitämme todisteita menneistä onnistumisenoikuista.

Tampereen nollarata kasvattajan kuvaamana.

Pari kuvaa Paimion kokeesta.

Reeniressiä

Kauden viimeiset tai ainakin toiseksi viimeiset toko-kokeet lähestyvät uhkaavasti. Agikisailutkin alkavat olla lopuillaan. Mihin nyt vielä ennen juoksua ehditään, katsotaan sitten talvella hallikisoja jos intoa piisaa. Harkinnassa on jopa hoffien agimestiksien passaaminen. Bongasin SPKL:n sivuilta BH-kokeen 15.9.. ilmo olisi huomenna ja ajattelin yrittää mukaan. Eiköhän tuo seuraaminen ole sillä mallilla että voisi jopa toivoa kokeen läpäisyä. Jos paikka saadaan, niin agiliidot saavat odottaa, ei oikein hotsita ajella kahtena peräkkäisenä päivänä Tampereelle.
Juoksukin on ennen pitkää tuloillaan, joten voi olla että kaikki syksyn suunnitelmat suunnitelmiksi jäävätkin. Sormet ristiin kuitenkin että ehditään kaikkeen mukaan!

Niin ne kokeet.. Lauantain suorituksesta jäi oikein aika kikkare hampaankoloon. Jotenkin ei ollut semmoista rentoutta ja hyvää fiilistä, tuntui että mikään ei mennyt yhtä hyvin kuin Terviksellä, ei ainakaan paremmin. Kehään mennessä oli jo valmiiksi semmoinen olo että tuomari ei helpolla pisteitä anna, ja ensimmäisestä seuraamisesta saadut moitteet saivat fiiliksen laskemaan entisestään. Pisteet toki olivat ihan OK, mutta suurin puute oli taas kerran jäävät liikkeet. Nyt ei edes seisominen mennyt hyvin. Tai saattoi kaikki olla täydellistä siihen saakka kun palasin koiran luo, mutta sitten sössittiinkin loppu täydellisesti.

Nyt onkin ihan jumi päällä noiden jäävien suhteen ja myöskin hypyn jälkeisen seisomaan jäämisen.
Jäävissä Luumu ei kuuntele käskyä ollenkaan, arpoo ihan täysin asennon. Olen yrittänyt saada äänenpainoihin selvän eron, "maa" on matala, "seis" terävä ja "istu" iloinen, mutta ei niin ei! Kai se sitten oppii ajan kanssa kun olen sinnikäs, mutta nyt kyllä masentaa.
Toinen murheenkryyni on tuo kaikenlainen ennakointi. Monet liikkeet teen jo treeneissä niin, etten koskaan lopeta kisanomaisesti perusasentoon vaan vapautan koiran ennen, tai estehypylle vaan mennään yhdessä, mutta hyppyä ei tehdäkään. Tänäänkin otin luoksetulon ilman luoksetuloa :) Vapautin ja heitin vaan pallon kun Luumu pinkeänä odotti käskyä. Yksi ajatus tuossa tuli, mutta tänään en enää kokeile, katsotaan josko huomenna taiat auttais.

Paimion tokoilut

Varasijalta päästiin osallistumaan SCY Turun järjestämään kokeeseen. Tuomarina toimi Kari Kielo ja liikkurina tuttu Minna Toivonen. Osallistujia alokasluokassa taisi olla kolmisentoista ja meille oli arvottu toiseksi viimeinen suoritusvuoro. Alkuun suoritettiin kaikki paikalla makuut.
Seuraavassa pisteet osa-alueittain:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 9
Luumu siirteli taas takatassujaan, ja mielestäni jopa ryömi.. Piste meni kuitenkin ilmeisesti vain takareiden kirputtamisesta. Naapuri nousi ja oli jo melkein saamassa Luumusta kaverin, mutta pisteet tästä!

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Tuomari ei tykännyt siitä miten pidän vasenta kättä. Ei ollut kuulemma ennen nähnyt vastaavaa... joopa joo. Koira teki hyvin töitä.

Seuraaminen taluttimetta 9
Nyt ei käsi kuulemma häirinnyt, lohduttikin että ei tämä haittaa kuin tämän alokasluokan. Ihan tyytyväinen olen tähänkin.

Maahanmeno 7
Luumu jäi istumaan ja annoin toisen käskyn. Käsky vaan tuli vähän myöhään, mutta tuomari oli armollinen.

Luoksetulo 9
Ei lähtenyt salamana käskyn saatuaan, tuli kuitenkin vauhdikkaasti. Tällä kertaa koira kuitenkin arpoi perusasentoon kiertämällä minut, viimeksi tuli suoraan. Mistähän näitäkin tulee...

Seisominen 7
Harmittaa kun en kysynyt perusteluja. Luumu kyllä alkoi liikkua ja meni istumaan kun olin noin metrin päässä, mutta varmaan meni jotain muutakin pieleen.

Estehyppy 8
Tähänkään en kuullut perusteluja. Nytkään koira ei malttanut odottaa paikallaan vaan kääntyi kohti ja ennakoi.

Kokonaisvaikutus 9
Tuomari ilmeisesti tykkäsi, vaikka Luumu jonkun verran haahuili. Lopussa erityisesti touhusi omiaan liikkeiden välissä.

Pisteitä saatiin yhteensä kaavittua kasaan mukavat 170. Tämä tiesi toista ykköstulosta ja päästiinpä vielä palkinnoillekin! Kolmas sija oli ihan mukava bonus autossa istumisesta!

Summa summarum, tulos pisteiden valossa on parempi kuin viimeksi, mutta paljon jäi parannettavaa. Itse olen paljon tyytyväisempi Terviksen suoritukseen ja menihän se toki silloin paremmin jos jättää huomiotta tuon nollille menneen maahanmenon. Tällä kertaa selvittiin tuurilla siinä osiossa pisteille, mutta ilman näitä (sääli)pisteitä olisi tulos ollut vain 156 pistettä.

Sunnuntaina touhutaan taas, tällä kertaa vuorossa agia Porissa. Tänään ykkösiä, huomenna toivottavasti nollia!

Tampere 19.8

Sunnuntaina käytiin Tampereella kisailemassa kahden startin verran. Tuomari Henri Luomala oli värkännyt ensimmäiseksi tosi helpon näköisen, mutta meille haastavan agiradan. Koko ajan sai olla tarkkana että oma liike pysyy sopivana koiraan nähden, ettei tulisi niitä harmillisia kieltoja kun koira hämmentyy ohjaajan vauhdin pysähtyessä.

Kontakteilla on nyt alkanut tulla pientä lipsumista ja Luumu usein irtoaa siitä ennen aikojaan. Puomilta tultiinkin niin vauhdilla alas että luulin jo vitosen napsahtavan, mutta onneksi ei. Rata oli juuri niin ikävä kuin olin ajatellutkin, meno oli mielestäni tosi kömpelöä ja töksähtelevää, mutta niin vain virheettää päästiin maaliin ja aikakin kaikesta huolimatta -4,14 alle ihanneajan. Vihdoinkin saatiin siis se ihka eka OIKEA NOLLA! ja LUVA! Etenemäkin oli oikein mukava, jos nyt oikein muistan niin 3,5 ja rapiat :) Palkinnoillekin päästiin, sijoitus kolmas. Suoritus päätyi myös videolle ja sensorin tarkastettua sen se päätyy varmasti nähtäville tuonnempana.

Toisena koitoksena oli samaisen tuomarin hyppyrata. Keskittyminen ei oikein enää riittänyt kun kasvattajakin oli eksynyt paikalle kannustamaan. Huulet ymmyrkäisenä sain todistaa kuinka Luumu töpeksi pujottelun, mitä ihmettä!?? Yksi ratahenkilökin piti käydä moikkaamassa ja muutenkin koira vain tähyili ympärilleen, että missäs se Suski oikein on :) Omakin keskittyminen hajosi ihan totaalisesti, unohdin sitten radankin ja kieltoja ropisi.. eli tuloksena HYL, eikä edes hyvä sellainen.

Ensimmäinen merkintä siis saatiin vihdoin kilpailukirjaan ja muutenkin reissu oli ihan mukava, kiitos mainiolle seuralle. Tyytyväisempi olin kyllä Liedon suorituksiin, vauhti ja meininki oli parempaa, mutta nollat lasketaan ja se siitä, jäipähän jotain parannettavaa ;)

Nyt onkin alkamassa oikein härkäviikot, yritän tunkea tähän juoksuja edeltävään hetkeen kaiken mahdollisen. Viikon kuluttua lauantaina Turussa tokoa ja sunnuntaina Porissa agia. Viikko siitä ja vuorossa Raumalla agia ja Säkylässä tokoa. Sitten onkin vuorossa vähän agileiriä, luonnetestiä, agia, tokoa... pitää vaan jaksaa, kun juoksun myötä tulee pari kuukautta paussia.

Lieto 12.8

Tänään oli ohjelmassa kaksi starttia Tsau:n areenalla Liedossa. Olin valinnut neljästä radasta kaksi Anne Viitasen tuomaroimaa rataa. Yhden agiradan ja toiseksi hyppärin.
Radat kilpailtiin ulkokentällä ja onneksi sattui ihan mukava sää, hyppärin aikana hieman ripeksi vettä, mutta se ei menoa haitannut.

Keskiviikon treenien jälkeen ei oltu tehty oikeastaan mitään ja se kyllä näkyi. Lämmittelyssä Luumu oli niin kuumana kuin tuommoinen hoffinpallero nyt vain voi olla. Radalle lähdinkin lähinnä tavoittelemaan hyvää aikaa ja iloista ja vauhdikasta tekemisen meininkiä. Varoiksi pyysin kaveria kellottamaan, jos vaikka sattuisi hylky tulemaan. Ja tulihan se. Ihan omaa tyhmyyttäni en ohjannut kunnolla ja urakoitiin oikein kunnolla kieltoja putkiin. Eka kielto radan puolivälissä ja loput noin neljä tai viisi radan viimeiseen putkeen. Muuten rata meni tosi hienosti, ainut miinus A:n kontaktit joilla Luumu ei kummallakaan pysähtynyt, virheettömiä kuitenkin. Puomilla taas ylösmeno meni just niin kuin ollaan nyt treenattu, jes! Aikakin olis ollut tosi hyvä jos oltaisiin saatu puhdas rata. Kaveri kellotti meille ajaksi ihanneajan 53s ja rapiat, ja tuo putkisähläys vei varmaan 10 sekuntia.. eli ihan voittajafiilis oli kyllä maalissa.

Hyppyradalle päätin tsempata niin että saataisiin se ihka eka nolla. Alku meni hienosti, muistin ohjata hyvin loppuun asti niin putket kuin esteet joilla tiesin olla tarkkana. Sitten herpaantui. Odotin Luumua edellisellä esteellä että jäisi hyvin tilaa ja vauhtia ohjata putkeen. Luumu oli jo menossa kun mokasin, en varmistanut riittävän lähelle asti vaan lähdin jo jatkamaan matkaa. Luumu huomasi, pysähtyi ja katsoi että "eiks tänne kuulunukkaan mennä?" Kokosin itseni ja jatkettiin sitten hienosti loppuun ilman virheitä. Olin kyllä niin onnellinen kun näin meidän ajan -7.28 etenemä huimat 3.74! ja vielä kun ottaa pois kieltoon hukatut sekunnit, niin aletaan olla jo ihan kelpo tuloksissa. Harmittaa kyllä vietävästi nuo omat töppäilyt, en tosin ole ensimmäinen ja viimeinen ohjaaja joka pilaa koiran hyvät suoritukset!

Nyt vaan täyttämään kisakalenteria, että ehditään mahdollisimman moneen mukaan ennen seuraavaa juoksua.

Reenailua

Koutsi lomaili, joten mekin lomailtiin Terviksen jälkeinen viikko. Vähän pihatreeniä ja hauskanpitoa. Tämän viikon maanantaina käväistiin kentällä ja oli taas neitiin niin intoa piukkana! Heidi halusi nähdä missä mallissa noutokapulan pito on, kun noutokin pitäisi jo avoluokkaa silmällä pitäen ottaa ohjelmistoon. Oli näemmä lehden kanniskelu ja luovutus tuottanut tulosta, nätisti pysyi kapula suussa. Nyt vaan kestoa treenaamaan.

Treenit oli aika lyhyet kun oli kiireitä, pientä seuraamispätkää, vasemmalle käännöksiä ja palkkaa. Liikkeestä maahan meno oli edelleen yhtä vaikeaa kuin kisoissa. Ensin jäi seisomaan, sitten nätisti maahan, kun tyhmyyksissäni tein lisää toistoja olikin vuorossa jo istuminen.. huoh. Mistä ihmeestä saisi viisasten kiven tätä pulmaa ratkomaan? Jotain pitää keksiä että saan noita sanallisia käskyjä vahvistettua. Mutta kiirekös tässä.
Voi olla että seuraava koe on vasta syyskuussa, paljon aikaa reenata.

Palattiin tänään ohjattuihin agitreeneihin. Viikko takaisin käytiin ottamassa kuukauden tauon jälkeen vähän tuntumaa esteisiin. Mutta rataharjoittelusta olikin taukoa yli kuukausi, ellei jopa kaksi. Kesäkuussa käytiin todella vähän ohjatuissa treeneissä, koska Luumun silloisella vauhdilla oli aivan turhaa yrittää mitään kuvioita hinkata.
Ne vähäiset treenit mitä agikentällä tehtiin, keskittyivät lähinnä vauhtiin ja irtoamiseen sekä ylösmenokontaktiin.

Tänään oli kuitenkin taas aika palata ihan oikeasti treenaamaan, ja niin kuin toko-treenien ja muiden touhujen perusteella olin uumoillut, niin olihan se vauhdikas ja innokas Luumu palannut takaisin!Vaikeuksia oli jo lähdössä pysymisessä, mikä ei ole ollut ongelma sitten alkeiskurssin. Tosin laiskana kautena harrastamani yhteislähdöt varmaan ovat taustalla.

Treeni meni mielestäni ihan kohtuullisen hyvin. Ylösmenokontaktit ei nyt ihan joka kerta menneet pysähdyksen kautta ja alasmenoissakin välillä varasti, mutta laitetaan innokkuuden piikkiin :D kontaktivirheitä ei kuitenkaan tullut. Kepitkin meni tosi vauhdikkaasti, tosin en uskaltanut irrota siitä juurikaan vaan vahdin loppuun asti.

Oma ohjaus olikin sitten totaalisesti hukassa. En ollut harjoitellut ohjaamista oikeastaan kuin talvella viimeksi kun Luumussa oli vauhtia. Kevät ja alkukesä on vaan ollut koiran kanssa yhdessä juoksemista ja tsemppaamista. Nyt kun vauhtia taas oli, en osannut yhtään rytmittää omaa vauhtiani. Milloin olin jäljessä ja milloin jo liikaa edessä unohtaen kunnolla katsoa ja ohjata koiraa. Ihan hienosti saatiin kyllä yksi vaikeampi kohta onnistumaan kun minäkin tein oikein. Kyseessä oli joku ihme "saksalainen/persjättö-puolenvaihto-putkeenohjaus" ja ihan ykkösten kisaradalta. Joop.. ehkä keksin vastaavassa kohdassa jotain vähän yksinkertaisempaa (=hitaampaa ja kömpelömpää).

Hyvä mieli jäi ja toivottavasti tämmöinen meno jatkuu myös sunnuntain starteissa. Olisi NIIN mahtavaa päästä reilusti ihanneaikoihin, mitä pidän tämän päivän esityksellä ihan mahdollisena. Mieluummin ottaisin vaikka kontaktilta vitosen kuin taas yhden kämäisen yliaikanolla!

Nyt en sitten tiedä, että treenata vai ei ennen kisoja. Hieman tekisi mieli ottaa ihan lähdössä odottamista, vähän kontakteja ja vaikka putkeen lähetyksiä, mutta saapi nähdä. Soitellen sotaan, niin kuin Terviksen tokoon! Siellä ainakin taktiikka toimi ;)

Tervakoski TOKO

Sunnuntai aamuna kello 5.00 pakkasin Luumun autoon ja suuntasin kohti Tervakoskea. Päivästä oli lupailtu kesän helteisintä ja ikävästi auton ilmastointi oli epäkunnossa.. Menomatkalla oli jo vähän tukalaa ja kauhulla odotin kotimatkaa saunailmastossa. Perillä oltiin jo enne kahdeksaa sateen saattelemana. Hetken oli vielä pilvisempää, mutta alokasluokan alkaessa klo 10 oli jo varsin kuumaa. Luokan aluksi oli paikalla makuut ja luoksepäästävyyden arviointi. Luoksepäästävyydestä Luumu sai täydet 10 pistettä.

Paikalla makaaminen 8,5

Luumu jäi aivan vinoon makaamaan, mutta korjasi asentoaan suorituksen aikana ja muutenkin siirteli takatassujaan. Kerran hyppäsi sydän kurkkuun, kun näin jonkun pörriäisen lähestyvän koiraa. Luumukin huomasi sen ja yritti napata kiinni, mutta ONNEKSI malttoi olla paikallaan. Vieruskaveri hieman tepasteli, mutta Luumu ei mennyt tähänkään lankaan.
Itse kuitenkin hölmöilin kokonaisen pisteen pois kun jännitin niin, etten tajunnut katsoa koiraa kun käskin sen takaisin perusasentoon. Uusi käsky ja nousihan se sieltä.

Paikalla makuun jälkeen olin luovuttamassa koko touhusta. Luumu tuntui olevan ihan pihalla, perusasennot oli ihan vinoja, eikä Luumu jaksanut olla vieressä hetkeäkään. Seuraamisesta ei tietoakaan, joten kuten koira raahusti perässä. Ajattelin että tämä oli nyt tässä, liian kuuma keli ja koira matkasta väsynyt ja stressaantunut. Oma jännitys, mikä todennäköisesti vaikutti Luumun enemmän kuin sää, laukesi siinä kun ajattelin että ei tästä kuitenkaan kummoista tulosta tule, ihan turha pingottaa! Vielä kun hetsasin koiraa patukalla ennen kehää, alkoi sitä oikeaa Luumuakin taas näkyä. Ei tämä varmaan ihan kauhean nolosti päättyisikään!

Seuraaminen kytkettynä 9

Luumu teki hienosti töitä hyvässä kontaktissa, täyskäännöksessä taisi irrota hieman, mutta suurin moka tuli kaavion lopussa jossa käännös vasemmalle. Luumu ilmeisesti luuli kyseessä olevan liikkeestä seisominen (yllättäen) koska käännyin koiraa kohti.

Seuraaminen taluttimetta 8

Tämä oli melkeinpä kopio edellisestä, tosin tuossa vasemmalle kääntyessä Luumu jäi totaalisesti seisoskelemaan kun ei ollut hihnassa. Itsekin vähän jäädyin enkä tajunnut käskyttää enempää.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Jep. Täyden kympin liike jos kyseessä olisi ollut liikkeestä seisominen. Näin heti sivusilmällä että seisomaan jäi, mutta oli semmoinen TOKOpönötys päällä että en tajunnut antaa toista käskyä.

Luoksetulo 10

Mitäpä tuohon lisäämään. Neiti tuli niin vauhdilla, että pyyhälsi metrin verran ohi ja sieltä nätisti perusasentoon.
Tämän jälkeen olikin vuorossa yleisön hauskuutusosio.. Kannustusjoukkoja oli ihan pakko käydä morjenstamassa.. kehän ulkopuolella tietysti. Palasi kyllä ruotuun heti kun käskin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5

Meni ihan ohi itseltä miksi puolikas lähti, mutta tyytyväinen olen. Ilmeisesti ei pysähtynyt kuin seinään tai ennakoi aavistuksen perusasentoa.

Estehyppy 8,5

Tätä vähän jännitin kun Luumu niin herkästi ennakoi. Nytkin oli todella hilkulla. Ihan ei pomppu ehtinyt tassuihin asti ja ehdin murahtamalla estää vahingot. Hypyn jälkeen Luumu taisi hieman tepastella lähemmäksi ja perusasennon ennakoi.

Kokonaisvaikutus 9

Tuomari tykkäsi kun Luumu tekee innokkaasti töitä. Piste lähti varmaankin karkureissusta yleisön luo tai sitten hetkittäinen vallattomuus liikkeiden välillä vei. Meni ihan ohi kun olin vaan niin onnellinen kunnialla loppuun asti selviämisestä.

Näin oli siis meidän TOKO ura korkattu. Mainiot 160,5 pistettä ja YKKÖSTULOS!!!
On tuo Luumu vaan niin mahtava tyyppi :)

Kotimatkalle livahdettiin ennen luokan loppumista ja olihan se aika tuskainen matka. "Parhaimmillaan" bongasin auton mittarista lukemaksi 29,5 C.. vähempikin riittäis. Mutta kotiin päästiin ja hetkeen ei kyllä huvita minnekään ajella.
Nyt vuorossa pieni tokoilutauko ja vaikka vähän agihyppelyitä seuraavaksi!

Kertaus opintojen äiti - tankkaus opitun tuho

Hoffien TOKO mestiksien lähtölaukausta edeltävä aika mitataan kohta päivien sijaan tunneissa ja ahdistus alkaa hiipiä puseroon. Olisikohan vaikkapa kannattanut alkaa treenata hieman aikaisemmin?!
No, päätös osallistumisesta syntyi kuitenkin vasta pari viikkoa sitten ja tätä ennen en ollut edes vakavasti harkinnut mihinkään kokeisiin osallistumista. Tätäkään en tosin harkinnut, jos tarkkoja ollaan...

Leirin jälkeen Heidi piti pienen katselmuksen taitotasostamme ja oli positiivisesti yllättynyt. Seuraaminen meni hienosti, niin hihnassa kuin taluttimettakin. Liikkeestä maahan meno onnistui myös. Luoksetulokin näytti kympin arvoiselta. Hyppy osataan ja muutenkin näytti paketti olevan kohtuullisen hyvin kasassa. Ainut mitä ei oltu käytännössä ollenkaan treenattu, oli liikkeestä seisominen ja samoin hypyn jälkeinen seisomaan jääminen. Siispä treenaamaan.

Kuluneiden viikkojen aikana treenattiin vaihtelevissa ympäristöissä puolenkymmentä kertaa, lisäksi kotipihalla leikkien lomassa treenasin yksittäisiä liikkeitä, siis lähinnä tuota seisomista.

Niinpä niin. Nyt koira vain seisoo. Tuijottaa hölmönä ja seisoo.

Tämän päiväisissä treeneissä olin ajatellut tehdä jotain muuta kuin liikkeestä seisomista. Liikkeestä maahanmenoakin pitäisi palauttaa mieleen, luoksetuloa ja hyppyäkin kerrata.. Ei kun menoksi. Ensimmäinen seuraamispätkä, koira alkaa jätättää, huomaan sen kun käsi alkaa kopsahdella sen takaraivoon. Vilkaisen koiraa ja se pysähtyy. Uusi yritys, varon katsomasta koiraa, taas sama juttu! Vauhti hiipuu ja koira pysähtyy. Nyt päätän skarpata, en varmasti anna mitään merkkiä tai elettä! Edelleen kuvio toistuu. Koira pysähtyy. Jatkan matkaa ja karjun "SEURAA". Hauva on niin pallo hukassa kuin vain olla ja voi. Lopputreeni meneekin siinä kun seurautan koiraa patukka kädessä ja palkkaan vähän väliä. Ja alkaahan se seuraamisen hauskuus taas lopuksi löytyä.

Itseäni nyt tässä vaan manailen. Tyhmä saa olla, mutta ei kai nyt montaa kertaa tarvitse samaa virhettä tehdä! Onhan minulla hyvin tiedossa tämä Luumun ominaisuus, että sille jää hirveän helposti päälle viimeksi opittu asia ja sitä se sitten tarjoaa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Tosin tämä seisominen nyt tuli ihan uutena asiana, joten pakkohan sitä oli toistella, mutta näköjään meni liian tehokkaaksi. Onneksi ne aikaisemmin opitut asiat kyllä löytyvät taas helposti, ainakin kevään seuraamisongelma korjaantui yhdellä treenillä.

Eiköhän tämä tästä. Ennen kisoja en enää tee liikkeestä seisomista, ainoastaan hypyn jälkeistä asentoa pitää vahvistaa. Muuten täytyy yrittää pitää nämä viimeiset treenit ennen kisoja mahdollisimman ennalta arvaamattomina liikkeiden, liikkeiden kestojen ja palkkaamisen suhteen. Näillä eväillä eteenpäin.

Hoffileiri ja näytelmöintiä

Kun hoffien työleiriltä Laitilasta oli kotiuduttu, odotti emäntää toisenlainen työleiri pihan laatoituksen muodossa, joten blogi joutui hetken huilaamaan. Seuraavassa pientä tarinaa lomaviikkojen tapahtumista.

Hoffileiri

Kesälomani alkajaisiksi suuntasimme Luumun kanssa Laitilan Tulejärvelle muun hoffi-kansan kera koiria kouluttamaan ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. Alkuviikon ohjelmassa oli metsäjälkeä Niina Ojansivun opissa, ja hyvää oppia saatiinkin!
Kolmen päivän saldona mm.

Luumun ensimmäiset janat, jotka neiti alun ihmettelyn jälkeen hoksasi hienosti (olin siis niillä muutamalla ajamallani jäljellä vienyt koiruuden aina suoraan jäljelle).
Muutama jyrkempikin mutka jäljille sattui kun maasto oli aika ryteikköistä, mutta ihan hienosti Luumu niistä selviää kun ohjaaja vaan malttaa säädellä vauhtia. Yhdellä jäljellä oli myös peuran jälkiä ristiin rastiin ja aikansa Luumu siinä pyöri ja tarkisteli, mutta hienosti jatkoi oikeaa jälkeä kun odotin hiljaa ja annoin sen tehdä työnsä.

Tottiskin meni ihan kivasti, vaikka sitä ei ollakaan vuoteen kovin kurinalaisesti harjoiteltu. Tehtiin hiukan hyppyjä säädettävällä pressuesteellä, ei ihan täyskorkeaa kylläkään. Alun epäröinnin jälkeen onnistui sekin hienosti. Luumulle on usein nuo uudet jutut ihan "voi kauhistus ja en kyllä ihan varmana tee!" mutta kerran kun uskaltaa, niin heti ollaan polleana "ihan helppo nakki, kyllähän mä nyt tämän osaan!"

Esineruutuakin tehtiin pari kertaa ja siinä oli ohjaajalla hauskaa, Luumulla ei ehkä niinkään ;)
Olin aina tehnyt vain lyhyttä, helppoa ja kivaa treeniä, vähän lajissa kuin lajissa, kun olin ajatellut että koira ei opi eikä tee jos on kurjaa ja tylsää ja vaaditaan... no kuulemma saa ja pitää vaatia jos koira jo osaa. Siispä vaadimme.
Eka esine koiran katsoessa, toi hienosti. Toinen esine vietiin ensimmäisellä leikkiessä ja sitten alkoi hauskuus. Luumu hyörii, pyörii, menee maate, istuu. Käsken uudestaan, Luumu etsii hetken parin metrin päässä, katsoo hölmönä "ei täällä mitään oo" istuu, kieruttelee maassa, esittää kakkahätää.. tämä toistuu monta kertaa, etenemme ruudussa lähemmäs esinettä. Viimein hermostun todella koiran uunoiluun! Luumukin huomaa, että "Hups, mamma on tosissaan" ja lähtee äkkiä kauemmas etsimään. Eikä mene kuin hetki kun lelu löytyy :) No, neitipä yrittää vielä erävoittoa ja jää mättäille hypistelemään aarrettaan. Tulee onneksi kun karjaisen ja vähän läiskin patukalla. Toisella kertaa toistettiin harjoitus ja nyt riitti hieman vähempi hiillostaminen ennen kuin toinen esine nousi.

Loppuviikoksi olin ilmoittautunut hakuun. Ajatuksena lähinnä lajiin tutustuminen ja vaihtelu koiralle. Viikko vieraassa ympäristössä on tottumattomalle aika stressaava ja raskas, joten ajattelin ettei koira välttämättä jaksa yhtä ja samaa koko viikkoa. Hakuun osallistuivat myös huonekaverit Heini ja Rita, jotka olivat alkuviikon puurtaneet peltojäljen parissa.

Heini myös huhki kameran kanssa treeneissä ja ihan pätevältä Luumu-neiti oransseissa rintsikoissaan näyttää.

Hakuporukassa oli ihan rentoa ja hauskaa ja Luumu tykkäsi kun sai juosta metsässä ja kaikki ihanat tyypit oli siellä vaan leikkimässä sen kanssa ja kehumassa ja rapsuttelemassa..  Mutta tuskinpa tästä meidän lajiksi on. Onhan meillä ohjelmassa jo agi ja TOKO ja pk-lajeista todennäköisimmin intoa ja taitoa enemmän jälkimetsään, että ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Jossain olisi kiva myös menestyäkin ja silloin ei kannata joka lajia ahnehtia.

Virallisen osuuden lisäksi leiriin sisältyi uintia, saunomista, grillaamista ja mukavaa iltaohjelmaa, joista Luumun kanssa osallistuimme temppurataan jossa hieno viides sija. Torstaina kasvattaja Suski tuli kylään ja Luumu pääsi esiintymään viettitestiin. Leikittäjänä oli kokenut maalimies Esa Tapio joka kehui Luumulla olevan rotunsa edustajaksi erittäin hyvä saalisvietti. Taisteluleikkiä vaan lisää niin hyvä tulee :)

Suski otti esityksestä myös kuvia, joita lisää täällä.

Torstain iltamissa syntyi myös mainio ajatus hoffien TOKO-mestiksiin osallistumisesta, mutta siitä tarinaa tuonnempana ;)

Forssan näyttely

Tänään lauantaina kävimme pyörähtämässä Forssan Mustialassa kaikkien rotujen koiranäyttelyssä. Vettä tuli kuin saavista koko ajan ja tämä ei ainakaan Luumun esitystä parantanut. Tuloksena EH, kylläkin ihan mukavalla arvostelulla. Tuomarina Hannele Jokisilta, joka nähtävästi on mieltynyt hieman massiivisempiin yksilöihin.

"Erittäin narttumainen kokonaisuus. Vielä hieman kevyt oikealinjainen pää, jonka tulee vahvistua. Riittävät kulmaukset, vielä hieman kapea edestä. Sopiva luusto. Oikeanmallinen runko, joka vielä hieman kevyt. Hyvä karva. Taka-askel saisi olla pidempi, voimakkaampi ja suorempi. Hieman keveä/leveä?? edestä"

Näyttelyyn olin saanut puijattua matkaseuraksi äitini, jolta löytyi kyllä riittävästi urheiluhenkeä seistä kaatosateessa kameran kanssa :D
Kuva kertoo kaiken oleellisen..

Todennäköisesti tämä oli vuoden viimeinen näyttely johon Luumun vien. Tampereen ryhmis 1.9 on kyllä harkinnassa, mutta onneksi on aikaa päättää. Katsotaan. Seuraavaksi ohjelmistossa on kuitenkin ihan muita esityksiä... ;)

Back to basics - paluu pohjalle

Juhannuksen agistartit jäivät kuin jäivätkin sitten väliin. Hain Luumulle kuurin korvatippoja ja nekin kun luokitellaan douppinkiksi, niin eipä auttanut kuin möllöttää kotona. Onneksi kuuri ehtii loppua ja varoaikakin mennä ennen Forssan näyttelyä! Vaikka eipä silti, neiti on alkanut vaihtaa kesäasuun, joten menestystä tuskin on odotettavissa. Onnistunut reissu toivottavasti kuitenkin.

Kuten otsikkokin kertoo, perusasioihin on ollut pakko palata niin agilityssä kuin muissakin touhuissa.
Agissa muuta vaihtoehtoa ei oikein ollutkaan, kun vauhti, varmuus ja irtoaminen ovat meidän kompastuskivinä olleetkin. Ihan alkeiskurssin treeniä ollaan siis vedetty. Pitkää suoraa, putkessa käännös ja toista suoraa takas. Putkeen lähetystä vauhdissa eri kulmista ja kaiken kruununa ylösmenokontaktia. Eilen aloitin kaverin avustaman myös keppitreenit uudelleen. Kuudella kepillä vauhtia ja irtoamista eri kulmista.

Hirveästi ei viitsi kehuskella edistymisellä, kun radalla tilanne on kuitenkin ihan toinen, mutta kyllä hauvalla jo jotain hajua tuosta ylösmenon pysähdyksestä alkaa olla. Yritin keksiä stop-käskyyn jonkun selkeän viittoman, kun Luumulla nyt on pieniä ongelmia puheen ymmärtämisessä, ja päädyin läiskimään käsivarttani :D no, aika näyttää miten toimii. Ahkerasti ainakin siitä päätelleen treenattiin, että käsivarsi oli ihan punainen..

Tokoilussakin on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ihan tosissaan taas treenata. Tottista ollaan tehty oikeastaan vaan lämmittelynä ennen aksaa, ja sen kyllä huomaa!
Huh mitä sähellystä eilen nähtiin, koira jätättää, irtoaa sivulle, menee maate tai istuu kun annan uuden käskyn tempon vaihdoksessa (ehkä jätän nämä käskyt kokonaan pois)... ihan kamalaa! Kai se nyt jotain osaa, mutta kyllä näkee että ollaan löysäilty!!

Viikko sitten poikettiin Harjavallassa kasvattaja Suskia moikkaamassa. Halusin Luumun kanssa käydä hakemassa vähän lisätuntumaa vieraisiin kontaktiesteisiin, ne kun ovat viime kisoissa olleet vähän jännittäviä. Luumusta tuli taas ihan pentu kun se näki Suskin ja Pihkan. Pötköhuutoa, hyppimistä, pomppimista, pillitystä.. huoh. Eipä taida ikinä niin aikuistua että tuossa suhteessa muuttuisi :)
Ilma oli aika lämmin ja hauva tunnekuohun jälkeen muutenkin väsynyt, että mitään ihmeitä ei esitetty, ja eipä ne kontaktitkaan sitten niin jänniä olleet. Kiva reissu kuitenkin!
Suski otti Luumusta myös pari kuvaa ja kyllä neidistä on ihan hoffin näköinen otus kasvanut!

Kuva: Susann Laaksonen

Viikon rutistus vielä töissä. Sitten yhdet (nolot) agitreenit ja kirsut kohti hoffileiriä!

Kisatarinoita

LUVA:ttoman kehnosti on viikon startit menneet. Tyytyväinen olen kyllä koiraan, mutta niitä nousunollia saadaan vielä odottaa. Toivoa on, ei ne kauaksi ole jääneet :)

Tiistaina Raumalla ekalta radalta yliaikanolla tuloksella 5,28. Oli kyllä vähän onneakin matkassa. Neiti päätti todeta taas tuomarin kelpoisuuden.. Puomilta tultiin sivusta alas, mutta onneksi joku karva ehti kontaktiakin hipaista. Lopussa tuli myös "melkeinkielto" putkeen, varmaan ylemmissä luokissa olisi kielto tuomittukin. Putken takan oli taas jotain kivoja tyyppejä ja putken suu oli vähän hankalassa kulmassa, todennäköisesti ohjaajakin yritti sitä peittää.. Eli koira pysähtyi putken suulle mutta niiltä tassunsijoiltaan meni kuitenkin kun kehotin. Luulisin että kielto olisi tuomittu jos Luumu olisi peruuttanut tai väistänyt.

Toinenkaan rata ei yllätyksiä tarjonnut, varmuudeksi pyysin yhtä ratatyöntekijää siirtymään kun meidän vuoro tulisi ;) ..onneksi, sillä ainakin yksi koira meitä ennen hänet bongasi. Rata meni ihan mukavasti kunnes mokasin ihan itse. Radalla oli A-este joka mentiin kahteen kertaan, niin että välillä käytiin vaan putkessa kääntymässä. Putkesta sai vieläpä valita kumman pään tahansa. No, sama vanha virsi, eli en odottanut koiraa. Olin jo putken suulla viuhtomassa kun vasta vapautin Luumun kontaktilta. Mitäpä muutakaan tästä seurasi kuin kielto. Maalissa yliaikaa 3,67.

Lohdullista on se, että ilman ekan radan haahuilua ja tokan radan kieltoa olisi aikakin saattanut nipin napin riittää. Tosin juuri tuon nopeuden ja varmuuden kanssa on eniten työsarkaakin. Jos kakkosiin noustaan nopeuksilla jotka riittävät vain nipin napin, ei meillä ole siellä mitään jakoa. Ei tosin tarvitsekaan olla, kun kolmosiin en missään nimessä halua :)

Lauantaina oli vuorossa kaksi starttia Porissa WeCa:n kisoissa.
A-radan tuomaroi Vesa Sivonen ja kuulemma, tavoilleen uskollisena, oli tempaissut radalla pöydän. Kanssakilpailijat sitä manailivat, mutta itse olin aika luottavainen. Koskaan sitä ei ole radalla treenattu, mutta kentänlaidalla kulkiessa Luumu mielellään hyppää sen päällä istuskelemaan. Oltiin lähtövuorossa loppupäässä ja ehdin hyvin seurata toisten ratoja. Kepit olivat monelle koiralle todella haasteelliset kun olivat saman väriset kentän pohjan kanssa. Myös keppejä seuraava hyppy oli hankalassa kulmassa ja rima tippui aika monelta. Rata ei todellakaan ollut mikään helppo ykkösluokan rata, rimatkin kaiken huippuna kuudessakympissä. Paljon kertoo sekin, että ainoastaan mineissä jaettiin yksi LUVA makseissa ei tullut edes yhtään yliaikanollaa.. Raumalla vastaavasti ensimmäiseltä radalta jaettiin yhteensä peräti 11 LUVA/SERT:iä.

Niin se meidän suoritus. Kaikki meni ihan hienosti, otin kyllä kaikki ohjaukset ja linjat aika varman päälle. Mutta sitten tuli keinu. Ja kielto. Luumulla on nyt joku ihme älli päässään, että vieras ramppi on paha. Sama juttu tapahtui Ylöjärvellä. Ekalla radalla puomilla kielto ja sen jälkeen se hiippailtiin ihan kakat lahkeessa. Keinulla ei enää mitään. Nyt siis sama juttu, keinu vain sattui olemaan vuorossa ensin. Puomi mentiinkin sitten ihan sujuvasti. Tulos 12,62 sijoitus 3. Että eipä se aika olisi ilman kieltoakaan riittänyt.

Toiselle radalle lähdin asenteelle, että täysillä vaan, ihan sama mitä tapahtuu. Otettiin vauhdikas yhteislähtö. Alussa oli suora joka loppui puomiin. Luumu oli vissiin niin innoissaan vauhtilähdöstä että kontakti unohtui ja siitä vitonen. Ajattelin vaan että nolla meni, eikun TÄYSILLÄ eteenpäin! Tietysti kun aloin hosua, ohjauksesta tuli vähän löperöä ja keinun jälkeen muurille kielto. Vielä tuli toinen kielto, mutta kaikkiaan Luumu seurasi hyvin ohjausta ja vauhdista huolimatta A virheittä, samoin kepit löytyi hyvin. Rata virheitä kertyi 15, mutta mikä makeinta aika vaan kolme sekkaa yli vaikka noihin kieltoihin tuhraantui varmasti enemmän! Onneksi tämä lähtö saatiin videolle ja siitähän sen näkee kuinka paljon aikaa virheet vei.

Hyvä mieli jäi, nyt vaan treenaamaan vauhtia ja varmuutta. Valssit ja varmistelut hiiteen! Tokihan nuo kontaktit pitää varmistaa ja kepeille irtoamista harjoitella lisää, mutta hyvältä tuntuu. Niin ne tunteet ja mieli vaan vaihtuu, olin jo aika kypsä omien kisojen jälkeen kun ajattelin ettei vauhti ikinä riitä.
Seuraavia kisoja odotellessa, mahdollisesti juhannuksena pari starttia.

Ylöjärvi 27.5

Pari videopätkää Ylöjärven toukokuisista starteista.

A-agilityrata sujui Luumulta ihan mukavasti, ainoastaan puomia epäiltiin ilmeisesti keinuksi. Ohjaajan kohdalla pyydän ottamaan huomioon, että kyseessä myös hänen uransa kolmas startti ;) Tulos 20.05 sija 5.

C-hyppyrata oli jälleen koiralta ihan kelpo suoritus, "jäniskevennyksen" jälkeen meni pasmat vähän sekaisin.. Tulos 19.03 sija 4.

Kiitos kamerahenkilöille ja editoijalle.

Maanantai...

Eipä ole paljoa sanottavaa Nooran treenistä.. Olen ihan käsi.. vasen käsi..
Rata oli suunniteltu harjoitukseksi SM-kisoihin lähtijöille, ei sunnuntaina uran kolmanteen starttiin aikoville :P
Pätkissä tietysti tehtiin, mutta eipä ne fiilikset kovin korkealla ole kun kompastuttiin jo kolmannen esteen twistiin puhumattakaan jostain "saksalaisesta" mikä odotti mörkönä seitsemännellä esteellä. Lisänä vielä kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä ja muutenkin puhditon hauva..
Luumu lähti ihan innokkaasti ensimmäiseen yritykseen, mutta ohjaajan haparointi ja suoranainen töpeksintä vei vauhdin ja lannisti molemmat. Noora kyllä kannusti ja kertoi valmentavansa erästä hoffineitiä josta parissa kuukaudessa oli kuoriutunut ihan tykki agihauva, kun oikeat tavat motivoida löydettiin.
Paljon täytyy pallolla palkata ja treenata uudet kuviot pienissä osissa. Tämmöisinä laiskempina kausina taidan kuitenkin keskittyä enemmän vauhtiin ja iloon, kuin uusiin kieputuksiin. Ei me kummiskaan vielä tänä kesänä paljon valssia ihmeempiä tarvita, ja kuivaharjoittelua täytyy harrastaa todella paljon ennen kuin alkaa koiran päätä sekoittaa uusilla kuvioilla.

Vielä enemmän kuin omasta osaamattomuudestani, joka ei tietenkään tullut yllätyksenä, järkytyin kentälle luikerrelleesta pienestä kyystä. Hui kamalaa! Talutin Luumun ihan niljakkeen päältä!! Eipä tullut mieleenkään että leikatulla ruohokentällä mokoma otus paistattelisi päivää, enkä juurikaan katsellut missä koira nuohosi. Luumu oli siis ihan parimetrisessä hihnassa vierelläni. Sattumalta katsoin maahan ja sain Luumun nyppäistyä viime hetkellä pois! Käärmekin tajusi vasta sen jälkeen mitä ympärillä tapahtuu. Hyi ja yök ja iik!

Nooran treeniä olisi taas tarjolla 30. päivä, en kyllä yhtään tiedä kehdataanko osallistua tämän päiväisen esityksen jälkeen. Omaa liikehdintää ja ajoitusta on pakko harjoitella ainakin ennen :D
Tällä viikolla vielä yhdet treenit ja sitten kirsut kohti Ylöjärveä! Perjantain epikset on varmaan viisainta jättää väliin.

Hyviä uutisia

Kaikenmoista on kulunut viikko pitänyt sisällään..

Alkuviikolla olin aivan hermona Luumun takia. Sain onneksi treenikaverin suosittelemalle fyssarille ajan perjantaiksi, joskus käy näköjään tuurikin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt rauhoittamaan mieltäni, vaan eläinlääkärillekin oli pakko varata aika. Olin nimittäin keksinyt, että Luumulla on pakko olla kilppari!! Oireet on hämäriä, mutta niinhän ne voivat ollakin.. Koira on puhditon, korvatulehduksia on ollut ja turkkikaan ei kovin hyvin kasva. ILMISELVÄ kilppari.
Ehdin jo heittää hyvästit niin näyttelyille, agilitylle, hoffileirille.. Yksi piinaavan pitkä päivä töissä, itkua, parkua ja hermoilua. Kaikki arvot olivat onneksi kunnossa :) Ell lupasi laittaa tulokset vielä sähköpostilla minulle, mutta ilmeisesti loppuviikko oli liian kiireinen. Olisi vaan ollut mukava tietää missä kohtaa rajojen sisällä arvot on.
Jospa ensi kerralla malttaisin mieleni enkä panikoisi niin paljon etukäteen ;) turha toivo varmaan..

Keskiviikkona päästiin siis kuitenkin treenaamaan. Tänään ei onneksi vuorossa ollut mitään kolmosluokan kieputusta, vaan ihan mukava ykkösten rata. Muut maksikoirien ohjaajat haluavat vetää nykyään kaikki treenit 60 cm korkeilla hypyillä. Viimeviikkoinen rata Luumun nykyisellä vauhdilla oli kuitenkin noilla korkeuksilla aivan liikaa, joten tästä lähin aion pitää pääni ja laskea rimat meille sopiviksi. Ainakaan yhtään tekniikkatreeniä en aio 55 cm korkeammilla tehdä. Vauhtisuorilla voisi tietysti ottaa jo vähän 65 cm korkuisiakin hyppyjä. Treenit meni ihan kivasti ottaen huomioon Luumun viimeaikaisen innon ja vauhdin. Ei montaa toistoa ja lopussa pallon perässä juoksentelua.

Torstaina annoin periksi ja ilmoitin kuin ilmoitinkin meidät Ylöjärven kisoihin. Yhtenä syynä oli se, että onnistuin järjestämään meille kimppakyydin hyvällä seuralla. Nyt pitää vain tylsistyttää hauva ennen viikonloppua. Perjantaina olisi omalla kentällä epikset, mutta ne on varmaan pakko jättää väliin :(
Maanantaina ja keskiviikkona treeniä, perjantaina EHKÄ kontakteja kera vauhdikkaiden leikkien, mutta sitten lepoa, hihnalenkkiä ja tylsyys.

Perjantaina kolmen jälkeen fyssari Heidi tuli Luumua moikkaamaan. Aluksi koiruus oli vähän ihmeissään, mutta käsittely tuntui niiiiin hyvältä, että melkein tuli uni simmuun. Muutamassa kohtaa vähän nosti päätään, että äläpäs niin kovasti möyhi. Takapää oli hieman jumi minkä tiesinkin. Ilmeisesti kaikki johtuu lantiosta jonka asento ei ihan optimaalinen ole, se taas vetää etureidet jumiin ja askel jää vähän lyhyeksi. Heidi meinasi että Luumun kehitys on vielä kesken, sen tyyppistä löysyyttä havaitsi. Tämäkin vahvistaa päätöstäni madaltaa treenien rimoja.
Takapäässä oli todella muhkeat lihakset, mutta etupäässä ei juuri mitään. Milläs ihmeellä niitä sitten treenataan? Opetan Luumun punnertamaan?! Kaipa tuo etumuskin tuosta sitten kehittyy kun pitää treenin monipuolisena ja kokonaisvaltaisena. Paljon liikuntaa metsässä.
Jumppa- ja venytysohjeita saatiin ja seuraava aika sovittiin heinäkuulle. Kokonaisuutena kaikki ihan hyvin ja koiruus on kehittynyt mukavasti. Pari juttua vaan mitkä pitää ottaa touhuissa huomioon ja pitää kunnossa.

Perjantaina noudin tilaamani kevythäkin. Treenikaverilta oli lainassa tuo suurin koko, mutta sinnehän olisi mahtunut vaikka minkälainen mammutti! Valitsinkin sitten numeroa pienemmän. Vähän ottaa selkä kattoon kiinni, mutta makuupaikaksihan tuo onkin tarkoitettu. Hyvä että olin saanut häkin pystytettyä niin tyyppi oli jo tunkemassa itseään luukusta sisään, kelpasi :)

Lauantaina palattiin yhteislenkille. Pari kertaa muistutin Luumulle että pienempiä ei sitten kiusata ja nyt neiti käyttäytyikin oikein mallikkaasti. Luumu kyllä aiheutti pientä kärhämää.. Rehvakas russeli-poju iski silmänsä neitiin ja ajoi sitten muut urokset tehokkaasti pois. Pari huutokonserttiakin siitä syntyi, onneksi ei pahempaa. Harmillisesti seuraava lauantai jääkin taas väliin, mutta yritetään päästä aina mukaan kun se vain on mahdollista. Tekee koiralle niin hyvää.

Huomenna vuorossa Keskievarin koulutus, saapi nähdä joudunko häpeämään silmät päästäni kun Luumu vain kävelee :D ..tai sitten vaan pokkana ilmoitan että me tehdään tekniikkatreenit medi-rimoilla! Tästä raporttia ja toivottavasti myös kuvia blogiin huomenna.

Lieto 13.5

Vihdoin sunnuntaina päästiin starttaamaan ensimmäiset kisat Luumun kanssa, olinkin jo malttamattoman odottanut, vaikka talven paras terävyys olikin juoksun jälkeen ehtinyt kadota. Olin ilmoittanut meidät kahteen starttiin Tsau:n kisoihin Lietoon.
Ensimmäisen vuorossa oli B agilityrata. Rata oli ihan mukavan oloinen ja helppo muistaa. Ei kummoisia kuvioita, vain yksi puolen vaihto (onnistuu koiran ollessa kontaktilla) ja pari terävää haltuunottoa (riittää kun karjuu täysillä). Jännitti silti pahuksesti vaikka ajattelinkin että selvitään ihan kunnialla. Maksit aloittivat ja meille oli arvottu viides lähtövuoro. Melko sujuvasti ja virheettömästi rata meni, puomi oli aika hidas, A:n ylösmenossa tuli kunnon pomppu ja keinukin oli lentokeinu.. virheiltä kuitenkin vältyttiin. Kepeille tultiin vauhdilla renkaalta, mutta kunnon karjaisu ja niillekin osuttiin ihan oikein. Ehdin siinä jo iloita nollasta, mutta tuomari Tienhaara olikin laittanut niin kovan ihanneajan, että ei meidän vauhdilla päästy lähellekään :(
Tuloksena 7,83 ja kolmas sija. Luumun nopeus oli 3,06 kun olisi vaadittu 3,6 m/s. Katsoin edellisten kisojen etenemää ja silloin olisi riittänyt 2,9. Ratavirheitä ei kuitenkaan tullut, oltiinkin ainoita, mutta kieltämättä harmitti. Palkinnostakin annoin puolet eteenpäin. Eipä hirveästi tule Luumulle nappuloita syötettyä. Toinen lahjakortti oikeutti alennukseen starttimaksusta.

Toiseksi radaksi olin valinnut hyppiksen. Olin jo ehtinyt katua valintaani, kun ajattelin etten millään pysy Luumun vauhdissa pitkillä suorilla. Joopa joo. Kyllä se oli tällä kertaa Luumu joka ei pysynyt kyydissä, huoh. Kolmannelta hypyltä kielto, toiselta putkelta kielto ja vielä kolmas kielto loppusuoran ensimmäiseltä hypyltä. Luumu oli todella väsynyt seisoi vaan ja katsoi sen näköisenä että "emmää jaksa, onko pakko?" Olisi varmaan selvitty kahdella kiellolla jos olisin alun räpellyksen jälkeen ymmärtänyt että Luumu ei todellakaan mene itekseen putkeen vaan se olisi pitänyt käydä oikein tassusta pitäen tunkemassa sinne. Jos nyt jotain positiivista haluaa nähdä, niin rimat ei tippuneet, Luumu suoritti kaikki esteet ja kepitkään ei menneet kävelyksi vaikka muuten ei vauhdista ollut tietoakaan.

Pitäisi varmaan iloita näinkin onnistuneesta avauksesta, mutta huoli hauvasta painaa.. Enää ei selitykseksi kelpaa anaalirauhaset - leikattu pois tai kipeä vatsa - ruokavalio vaihdettu. Voiko muka kolmisen viikkoa sitten loppunut juoksu vaikuttaa noin voimakkaasti, tai ehtikö koiran kunto tosiaan romahtaa niin totaalisesti alkuvuoden flunssakierteeni aikana ja juoksun tuoman tauon myötä??
Fyssarin sain onneksi perjantaille, onkin ollut ajatuksena jo kauan ja nyt on korkea aika tutkia se puoli. Jospa jokin jumi aiheuttaisi haluttomuuden liikkua? Jos hänkään ei osaa auttaa pitänee käväistä eläinlääkärillä.. Eipä paljon hymyilytä.

OTA=OdoTA?

Tuossa taannoin kerroinkin että agitreeneissä erityistreeniä tarvitaan vauhdin lisäämiseksi kontaktiesteille. Luumu on hienosti osannut jo pitkän aikaa pysähtyä "2 on 2 off" kontaktille, mutta jostain syystä vauhti on hidastunut puomilla jo rampin alussa ja joskus pysähdyspaikka on arvottu kaikki tassut kontaktilla. Koskaan en ole antanut koiran jäädä siihen vaan vaatinut etutassut maahan. En myöskään ole antanut juosta läpi, vaikka A:lla se onkin vaatinut välillä kädellä pysäyttämistä. Ongelman ei siis olisi pitänyt olla se, että Luumu ei tiedä mihin ja miten kuuluu pysähtyä, palkka on tullut vain oikeasta suorituksesta.

Minä ja monet alkeisryhmäläiset aloimme kontakteja harjoitellessamme käyttää käskyä "ota". Ohjaajamme Terhi käyttää toimivasti samaa sanaa ja siitä se sitten tarttui. Harjoitus toimi ja koira oppi, joskus vauhtia oli enemmän, joskus vähemmän. Laitoin tietysti kaiken epävarmuuden ja virheet kokemattomuuden piikkiin. Vauhtia saataisiin sitten aikanaan lisää.
Talvella treenikaverini kertoi että hän on vaihtanut käskyä, sillä hänestä tuntui että koira luuli sanaa käskyksi "odota". Ajattelin että, no joo, eihän nuo koirat yleensä muutenkaan ole kiinnostuneita mitä sanoja huutelee, eleitä ja kroppaa ne seuraa. Luumukaan ei edes tiedä mikä on "istu" ja mikä "maahan" arpoo aina liikkeestäkin vaan jomman kumman :D Me jatkettaisiin niin kuin ennenkin.

Keskiviikkoisten treenien jälkeen olin niin tympääntynyt koiran hidasteluun, että aloin tosissani miettiä olisiko kaverin oivalluksessa kuitenkin jotain ideaa. "Odota" käskyä tulee kuitenkin todella paljon käytettyä eri tilanteissa ja jostain olen lukenut että koira tajuaa sanasta yleensä vain alun ja lopun. Ei kun uutta sanaa kokeilemaan. Ylösmenoille olen ottanut käskyn "paina" ja alastuloihin yritän nyt opetella käyttämään käskyä "pinta". Muutos onkin ohjaajalle aina huomattavasti vaikeampi kuin otukselle :) Suusta kun tulee radalla aina mitä milloinkin...

Ensin kokeiltiin omalla pihalla laatikon päällä, mutta alusta on niin pieni että siinä nyt ei edes ehdi paljon matkalla hidastella. Ei muuta kuin lelut ja namit mukaan ja sunnuntai ehtoolla kentälle. Pari vesikoiraa oli siellä mesoamassa, mutta onneksi saatiin seuralle hieno toinen kenttä käyttöön ja tilaa on nyt samalla useammalle treenaajalle. Tehtiin Luumun kanssa pelkkiä kontakteja ja riehuttiin pallon kanssa. Heti tuntui että vauhtia oli paljon enemmän. Pikatreenin jälkeen vielä majalle juomaan ja sitten käpsyteltiin kotiin. Luumu kyllä löi liinat lähtiessä kiinni, että "mä en ainakaan lähe vielä mihinkään kun vastahan me tultiin!" Kivaa että intoa piisaa.

Tänään käytiin "pikaisesti" kentällä Kaisan ja Haltin kanssa. Meidän pikainen on aina parituntinen, kun asiaa on niin paljon. :)
Muutaman esteen rata värkättiin, sillä pääpaino olikin noissa kontakteissa. Halusin mukaan myös pari kohtaa joissa treenata toista ongelmakohtaamme takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Nyt oli hauvalla vauhtia ja intoa, kaikki onnistui! Kontakteja pitää tietysti hinkata ja hinkata, mutta ihan positiivinen olo niistä tällä hetkellä on. Kisoissa otan kyllä kontatktit varman päälle ja pysäytän Luumun molemmissa päissä ja omat linjat pyrin valitsemaan niin, että takaaleikkauksia ei tarvitse tehdä.
Näillä eväillä ja ajatuksilla parit treenit vielä ja sitten Lietoon ihmettelemään ensimmäistä starttia!

Rauma show 5.5.2012

Olin ilmoittanut Luumun ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Tuomarina kehässä Venäläinen Elena Kuleshova peruneen Lessi Tchistyakovan tilalla. Harjavallan ilmoittautumisen missasin, joten tämä olisi ainut esiintyminen Luumulla tänä vuonna. Odotukset ei kovin korkealla olleet, EH oli tavoitteena, H olisi ollut pettymys. Luumu ei mikään karvamörkö ole ja siitä ainakin viimekesänä rokotettiin kovasti. Vähän on ulkoinen olemus jämäköitynyt ja liikkeisiin on tullut ehkä agin myötä lisää tasapainoa ja potkua. EH oli siis mielestäni ihan realistinen tavoite, tosin kaikkihan riippuu tuomarin päivästä ja mieltymyksistä.

Urosten kehiä seurasin ja selväksi tuli että tämä tuomari oli tykästynyt vain merkkivärisiin koiriin, taisi tuomarimuutos olla oikea onnenpotku!
Kehässä Luumu käyttäytyi hyvin. Monet koirat olivat väistäneet tuomaria tämän hieman erikoisen lähestymistyylin takia, mutta Luumu oli oikein kauniisti. Seisomista ei oltu treenattu ja koira saikin seistä just niin kuin tassut sattui pysähtymään. Pari kertaa Luumu istahti ja raviin pyydettiin lisää vauhtia, mutta kokonaisuutena meni ihan hyvin. Tuomarikin tykkäsi siinä määrin että punaista nauhaa tarjottiin!
Meidän jälkeen kehään astuivat Luumun sisko Rita (K.Gilthoniel) ja Heini. Ritakin oli talven aikana kehittynyt rimpulasta kaunottareksi ja myös tämä neiti sai laatuarvosanan AVO-ERI.

Sitten ravattiin kilpailuluokka muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa, ja mitä ihmettä! Luumu pokkasi itselleen avoimen luokan 1. pallin ja SA:n! En olisi ikinä voinu kuvitellakaan! Ensimmäistä kertaa avoimessa nuorella koiralla, joka ennen on saanut aina huomautuksia vaatimattomista liikkeistään. Turkin väri tietysti oli oikea tuomarin mielestä, mutta olihan noita muitakin :)
Parhaaksi nartuksi ei enää yltänyt, mutta eikös AVO ERI1 SA PN2 VASERT kuulosta kans ihan kivalta?
Komea ruusuke hampaissa hyvän arvostelun kera saatiin lähteä kotimatkalle! On mulla vaan hieno koira!

Tässä vielä kirjallinen arvostelu:
(Yhdestä sanasta en saanut tolkkua)

"Good size female with feminine head. A little bit flat (???) Dark eyes, good pigment. Good filled body, good bone. Correct coat and colour. Balanced movement. Good temperament."

Kuvat: Marjukka Vähä-Ettala

Wapputouhuja

Tepasteltiin taas aamusella Luumun kanssa treenaamaan. Isona yllätyksenä ei tullut, että yksikseen saatiin touhuta. Ilmeisesti ihmisillä pruukkaa olla parempaakin tekemistä vapunpäivän aamuna.. :)
Vähän oli vilpoinen tuuli, mutta muuten ilma mitä mainioin. Tehtiin pientä pätkää jossa kontaktit, kepit, putki ja muutama hyppy. Ennen putkea olevalle esteelle takaaleikkaus, meidän murheenkryyni, onnistui aivan nappiin ekalla kierroksella! Palkkasinkin heti putken jälkeen ja sitten vasta jatkettiin. Muutaman toiston tein pätkissä ja kontakteja vielä päälle. Pieni tauko välissä ja pari juttua lisää. Ihan kiva motivaatio Luumulla tuntuu olevan, ei minkäänlaista haahuilua ja haistelua. Jotta ehkäpä me ihan tosissaan voitaisiin Lietoon lähteä.
Laitoinkin tuohon vasemmalle vähän alkukesän suunnitelmia. Muutamat epikset on varmaan lisäksi ohjelmassa ja Tampereen suunnalta olen kisoja myös katsellut.

Kameran kanssa lopussa ähersin ja tuon kummempaa kuvaa ei tullut.
Mikä ihme siinä on, että muuten neiti on kiltisti käskystä paikallaan ja kontakteilla napottaa (yleensä) niin kauan kuin käsken, mutta annas kun otan kameran! Pakko aina tunkea linssiin kiinni nuuskimaan :)

Muuten vapunpäivä kului pihahommissa, haravointia ja ryytimaan pöyhimistä. Tylsää kun ei ole vielä kokonaan aidattua pihaa, Luumu saa osallistua vain narun päässä päivystäen. Pihatreeniä tehdään kyllä vapaana, mutta silloin mielenkiinto onkin kokonaan leluissa ja palloissa. Käytiin myös kävelyllä koko perheen voimin ja matkalla törmättiin Luumun "poikaystävään" komeaan hoffiherra Upiin (Amix Desmond). Luumu osaa kyllä oikein mainiosti esittää vaikeasti tavoiteltavaa kainoa neitoa. Mieli tekisi tutustumaan, mutta heti kun Upi on tulossa tervehtimään, Luumu räpistelee parkuen pakoon. Hölmö otus.

Viimein saatiin selvyys kesän treenikuvioihin. Päästiin onneksi koko ryhmä jatkamaan Terhin pätevässä ohjauksessa. Kaksi uutta tuttavuutta saatiin myös ryhmään, joten kymmenen meitä on kaikkiaan. Onneksi yleensä aina joku on pois.
Ihanaa kun kesäkausi on vihdoin alkanut!