Koira on kääpiö ja ohjaaja älykääpiö

Otsikon ensimmäinen toteamus sisältää masentavan totuuden johon törmäsimme jälleen, tällä kertaa valjaiden ostosreissulla. Olen jo pentuajoista alkaen etsiskellyt Luumulle sopivaa valjasta. Aluksi kotiin kannettiin kahdet perinteistä mallia olevat valjaat joissa suora rintaremmi. Ensimmäinen oli valtava L-kokoinen valjas, kun kyllähän hovawartista iso koira kasvaa, myyjän mukaan ainakin :)
Säätövara ei riittänyt millään, joten seuraavaksi kokeiltiin numeroa pienempää. Muuten ihan hyvät, mutta tulivat vähän turhan nätisti pään yli kun Luumu laittoi pakin päälle.
Seuraavaksi liikkeeseen sovittamaan Jokken Pallas-valjasta. Y-valjas jossa hihnat risteävät sään kohdalla. Kyllähän tuo nyt päällä pysyy, mutta eipä kyllä kovin hyvin istuvaksi sovi tituleerata. Kaikkineen valjas on liian pieni ja on aivan liian edessä. Suurempi koko taas olisi ollut liian löysä.

Viime lauantaina raahasin koiran jälleen lemmikkitarvikeliikkeeseen, tällä kertaa vuorossa Mustin ja Mirrin valikoimaan tutustuminen. Olin vakaasti päättänyt, että ilman istuvia ja sopivia valjaita en kotiin lähde... heh, niinpäs juu.
Montaa y-valjasta koiralle soviteltiin ja kaikissa sama vika! Rintalastan päästä kainaloon ulottuva remmi oli järjestään liian pitkä ja säätövaraa ei tietenkään. Ainoa istuva koko oli S.. pieni, mini, rimpula... jäivät kauppaan kun olivat ohkaista nirunarua.
Eipä kai auta kuin alkaa kartoittaa mittatilausvaljasta.

Luumulle hankkimani loimet ovat myös joko liian lyhyitä tai valtavia telttoja.. Viimeksi investoin BOT-verkkoloimeen. Selän pituus 67 cm, hieman liian lyhyt, mutta muuten valtava teltta jolle pitäisi kai näyttää hieman saksia ja ompelukonetta. Puuh. Hieman massakkaammaksi ja muhevammaksi pitäisi kai koiruus saada, mutta valtava projekti se on.

Sitten otsikon toisen toteamuksen pariin. Että olenkin ollut tyhmä, ääliö, idiootti!!
Nouto on homman nimi ja erityisesti kapulan luovutus.

Luumun kanssa ollaan treenattu kunnolla noutoa vasta kesästä. Olinhan tietysti heitellyt sille kaikenlaista tavaraa pennusta asti ja antanut kantaa esimerkiksi aina lehdet ja muut postit. Kesällä kuitenkin otettiin vasta ohjelmaan kapulan/esineen luovutus oikeaoppisesti eteen.
Mielestäni homma on ollut ihan hyvällä mallilla. Luumu noutaa mielellään ja hyvällä vauhdilla. Luovuttaa yleensä melko suoraan ja lähelle. Viime aikoina on jopa itse korjannut lähemmäs jos olen vain hiljaa odottanut.

Kunnes eilen kentällä.. treenattiin merkkiä (ihan jees parin treenin jälkeen, vähän jää vinoon tai välillä merkin päälle) ja ohjattua noutoa. Tällä kertaa olin paljon lähempänä koiraa kuin ennen, joten se tuli luokseni kapulan kanssa suoraan sivusta.
Luumulla ei ollut HARMAINTA HAJUAKAAN mihin kapula olisi pitänyt luovuttaa!! Pyöri vaan ympärillä kuin ryssä Anttilassa, yritti tulla sivulle, vinoon eteen, oikealle puolelle.. Tietysti paineistui vielä kun vaan pönötin paikallani enkä auttanut yhtään. Paiskoi ja pureskeli kapulaa, niin että säleet lenteli. Mainiota!

Kuinka voi oikeesti olla niin tyhmä? Tietysti olisi pitänyt treenata jo aikaisemmin noutoa eri suunnista. No parempi myöhään kuin ei silloinkaan, nyt vaan täytyy "kiusata" koiraa systemaattisesti tällä asialla. Paljon on puuhaa että saan vahvistettua tuota luovutusasentoa, niin ettei siinä pitäisi olla koiran mielestä mitään epäselvää.

Eilen illalla heitin vielä pari kertaa sisällä rukkasta koiralle ja seisoin tarkoituksella selkä pöytää vasten. Aikansa se siinä kettuuntuneena rukkasta paiskoi kun seisoin paikallani. Sivulla istuen vierähti tovi ja viimein tyyppi tajusi ettei palkkaa tipu. Jos tuo puhua osaisi, niin murahduksesta päätellen olisi päässyt litania perisuomalaisia ärräpäitä ja VIIMEIN otus ymmärsi hilata itsensä ja rukkasensa eteeni! Erävoitto!

Nyt taas tietää että treenata pitää, ja paljon. Onneksi seuraavat kokeet ovat joskus hamassa tulevaisuudessa ja aikaa on. Perjantaina pitäisi korkata uusi halli agilityn merkeissä, ihan hauskaa vaihtelua sekin.