Koutsi lomaili, joten mekin lomailtiin Terviksen jälkeinen viikko. Vähän
pihatreeniä ja hauskanpitoa.
Tämän viikon maanantaina käväistiin kentällä ja oli taas neitiin niin intoa
piukkana! Heidi halusi nähdä missä mallissa noutokapulan pito on, kun noutokin
pitäisi jo avoluokkaa silmällä pitäen ottaa ohjelmistoon. Oli näemmä lehden
kanniskelu ja luovutus tuottanut tulosta, nätisti pysyi kapula suussa. Nyt vaan
kestoa treenaamaan.
Treenit oli aika lyhyet kun oli kiireitä, pientä seuraamispätkää, vasemmalle
käännöksiä ja palkkaa. Liikkeestä maahan meno oli edelleen yhtä vaikeaa kuin
kisoissa. Ensin jäi seisomaan, sitten nätisti maahan, kun tyhmyyksissäni tein
lisää toistoja olikin vuorossa jo istuminen.. huoh. Mistä ihmeestä saisi
viisasten kiven tätä pulmaa ratkomaan? Jotain pitää keksiä että saan noita
sanallisia käskyjä vahvistettua. Mutta kiirekös tässä.
Voi olla että seuraava koe on vasta syyskuussa, paljon aikaa reenata.
Palattiin tänään ohjattuihin agitreeneihin. Viikko takaisin käytiin
ottamassa kuukauden tauon jälkeen vähän tuntumaa esteisiin. Mutta
rataharjoittelusta olikin taukoa yli kuukausi, ellei jopa kaksi. Kesäkuussa
käytiin todella vähän ohjatuissa treeneissä, koska Luumun silloisella vauhdilla
oli aivan turhaa yrittää mitään kuvioita hinkata.
Ne vähäiset treenit mitä agikentällä tehtiin, keskittyivät lähinnä vauhtiin
ja irtoamiseen sekä ylösmenokontaktiin.
Tänään oli kuitenkin taas aika palata ihan oikeasti treenaamaan, ja niin
kuin toko-treenien ja muiden touhujen perusteella olin uumoillut, niin olihan
se vauhdikas ja innokas Luumu palannut takaisin!Vaikeuksia oli jo lähdössä
pysymisessä, mikä ei ole ollut ongelma sitten alkeiskurssin. Tosin laiskana
kautena harrastamani yhteislähdöt varmaan ovat taustalla.
Treeni meni mielestäni ihan kohtuullisen hyvin. Ylösmenokontaktit ei nyt
ihan joka kerta menneet pysähdyksen kautta ja alasmenoissakin välillä varasti,
mutta laitetaan innokkuuden piikkiin :D kontaktivirheitä ei kuitenkaan tullut.
Kepitkin meni tosi vauhdikkaasti, tosin en uskaltanut irrota siitä juurikaan
vaan vahdin loppuun asti.
Oma ohjaus olikin sitten totaalisesti hukassa. En ollut harjoitellut
ohjaamista oikeastaan kuin talvella viimeksi kun Luumussa oli vauhtia. Kevät ja
alkukesä on vaan ollut koiran kanssa yhdessä juoksemista ja tsemppaamista. Nyt
kun vauhtia taas oli, en osannut yhtään rytmittää omaa vauhtiani. Milloin olin
jäljessä ja milloin jo liikaa edessä unohtaen kunnolla katsoa ja ohjata koiraa.
Ihan hienosti saatiin kyllä yksi vaikeampi kohta onnistumaan kun minäkin tein
oikein. Kyseessä oli joku ihme
"saksalainen/persjättö-puolenvaihto-putkeenohjaus" ja ihan ykkösten
kisaradalta. Joop.. ehkä keksin vastaavassa kohdassa jotain vähän
yksinkertaisempaa (=hitaampaa ja kömpelömpää).
Hyvä mieli jäi ja toivottavasti tämmöinen meno jatkuu myös
sunnuntain starteissa. Olisi NIIN mahtavaa päästä reilusti ihanneaikoihin, mitä
pidän tämän päivän esityksellä ihan mahdollisena. Mieluummin ottaisin vaikka
kontaktilta vitosen kuin taas yhden kämäisen yliaikanolla!
Nyt en sitten tiedä, että treenata vai ei ennen kisoja. Hieman tekisi mieli
ottaa ihan lähdössä odottamista, vähän kontakteja ja vaikka putkeen lähetyksiä,
mutta saapi nähdä. Soitellen sotaan, niin kuin Terviksen tokoon! Siellä ainakin
taktiikka toimi ;)
Tämän päivän treeneistä viisastuneena voisin todeta viimeiseen pohdintaasi, että treenaa. Mutta jotain muuta. Vaikka temppuja, kohta sulla on koiratanssin taitava koira starttivalmiina ;D
VastaaPoistaHauskaahan tuolle on opettaa vaikka mitä, mutta propleema onkin sitten toteuttaa opittua käytännössä :D
VastaaPoistaMalttia pitäis treenata ihan kaikkeen. Mutta mieluummin tuommoinen innokas kohno, kuin perässä vedettävä lahna!