Tänään oli ohjelmassa kaksi starttia Tsau:n areenalla Liedossa. Olin valinnut neljästä radasta kaksi Anne Viitasen tuomaroimaa rataa. Yhden agiradan ja toiseksi hyppärin.
Radat kilpailtiin ulkokentällä ja onneksi sattui ihan mukava sää, hyppärin aikana hieman ripeksi vettä, mutta se ei menoa haitannut.
Keskiviikon treenien jälkeen ei oltu tehty oikeastaan mitään ja se kyllä näkyi. Lämmittelyssä Luumu oli niin kuumana kuin tuommoinen hoffinpallero nyt vain voi olla. Radalle lähdinkin lähinnä tavoittelemaan hyvää aikaa ja iloista ja vauhdikasta tekemisen meininkiä. Varoiksi pyysin kaveria kellottamaan, jos vaikka sattuisi hylky tulemaan. Ja tulihan se. Ihan omaa tyhmyyttäni en ohjannut kunnolla ja urakoitiin oikein kunnolla kieltoja putkiin. Eka kielto radan puolivälissä ja loput noin neljä tai viisi radan viimeiseen putkeen. Muuten rata meni tosi hienosti, ainut miinus A:n kontaktit joilla Luumu ei kummallakaan pysähtynyt, virheettömiä kuitenkin. Puomilla taas ylösmeno meni just niin kuin ollaan nyt treenattu, jes! Aikakin olis ollut tosi hyvä jos oltaisiin saatu puhdas rata. Kaveri kellotti meille ajaksi ihanneajan 53s ja rapiat, ja tuo putkisähläys vei varmaan 10 sekuntia.. eli ihan voittajafiilis oli kyllä maalissa.
Hyppyradalle päätin tsempata niin että saataisiin se ihka eka nolla. Alku meni hienosti, muistin ohjata hyvin loppuun asti niin putket kuin esteet joilla tiesin olla tarkkana. Sitten herpaantui. Odotin Luumua edellisellä esteellä että jäisi hyvin tilaa ja vauhtia ohjata putkeen. Luumu oli jo menossa kun mokasin, en varmistanut riittävän lähelle asti vaan lähdin jo jatkamaan matkaa. Luumu huomasi, pysähtyi ja katsoi että "eiks tänne kuulunukkaan mennä?" Kokosin itseni ja jatkettiin sitten hienosti loppuun ilman virheitä. Olin kyllä niin onnellinen kun näin meidän ajan -7.28 etenemä huimat 3.74! ja vielä kun ottaa pois kieltoon hukatut sekunnit, niin aletaan olla jo ihan kelpo tuloksissa. Harmittaa kyllä vietävästi nuo omat töppäilyt, en tosin ole ensimmäinen ja viimeinen ohjaaja joka pilaa koiran hyvät suoritukset!
Nyt vaan täyttämään kisakalenteria, että ehditään mahdollisimman moneen mukaan ennen seuraavaa juoksua.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Reenailua
Koutsi lomaili, joten mekin lomailtiin Terviksen jälkeinen viikko. Vähän
pihatreeniä ja hauskanpitoa.
Tämän viikon maanantaina käväistiin kentällä ja oli taas neitiin niin intoa
piukkana! Heidi halusi nähdä missä mallissa noutokapulan pito on, kun noutokin
pitäisi jo avoluokkaa silmällä pitäen ottaa ohjelmistoon. Oli näemmä lehden
kanniskelu ja luovutus tuottanut tulosta, nätisti pysyi kapula suussa. Nyt vaan
kestoa treenaamaan.
Treenit oli aika lyhyet kun oli kiireitä, pientä seuraamispätkää, vasemmalle käännöksiä ja palkkaa. Liikkeestä maahan meno oli edelleen yhtä vaikeaa kuin kisoissa. Ensin jäi seisomaan, sitten nätisti maahan, kun tyhmyyksissäni tein lisää toistoja olikin vuorossa jo istuminen.. huoh. Mistä ihmeestä saisi viisasten kiven tätä pulmaa ratkomaan? Jotain pitää keksiä että saan noita sanallisia käskyjä vahvistettua. Mutta kiirekös tässä.
Voi olla että seuraava koe on vasta syyskuussa, paljon aikaa reenata.
Palattiin tänään ohjattuihin agitreeneihin. Viikko takaisin käytiin ottamassa kuukauden tauon jälkeen vähän tuntumaa esteisiin. Mutta rataharjoittelusta olikin taukoa yli kuukausi, ellei jopa kaksi. Kesäkuussa käytiin todella vähän ohjatuissa treeneissä, koska Luumun silloisella vauhdilla oli aivan turhaa yrittää mitään kuvioita hinkata.
Ne vähäiset treenit mitä agikentällä tehtiin, keskittyivät lähinnä vauhtiin ja irtoamiseen sekä ylösmenokontaktiin.
Tänään oli kuitenkin taas aika palata ihan oikeasti treenaamaan, ja niin kuin toko-treenien ja muiden touhujen perusteella olin uumoillut, niin olihan se vauhdikas ja innokas Luumu palannut takaisin!Vaikeuksia oli jo lähdössä pysymisessä, mikä ei ole ollut ongelma sitten alkeiskurssin. Tosin laiskana kautena harrastamani yhteislähdöt varmaan ovat taustalla.
Treeni meni mielestäni ihan kohtuullisen hyvin. Ylösmenokontaktit ei nyt ihan joka kerta menneet pysähdyksen kautta ja alasmenoissakin välillä varasti, mutta laitetaan innokkuuden piikkiin :D kontaktivirheitä ei kuitenkaan tullut. Kepitkin meni tosi vauhdikkaasti, tosin en uskaltanut irrota siitä juurikaan vaan vahdin loppuun asti.
Oma ohjaus olikin sitten totaalisesti hukassa. En ollut harjoitellut ohjaamista oikeastaan kuin talvella viimeksi kun Luumussa oli vauhtia. Kevät ja alkukesä on vaan ollut koiran kanssa yhdessä juoksemista ja tsemppaamista. Nyt kun vauhtia taas oli, en osannut yhtään rytmittää omaa vauhtiani. Milloin olin jäljessä ja milloin jo liikaa edessä unohtaen kunnolla katsoa ja ohjata koiraa. Ihan hienosti saatiin kyllä yksi vaikeampi kohta onnistumaan kun minäkin tein oikein. Kyseessä oli joku ihme "saksalainen/persjättö-puolenvaihto-putkeenohjaus" ja ihan ykkösten kisaradalta. Joop.. ehkä keksin vastaavassa kohdassa jotain vähän yksinkertaisempaa (=hitaampaa ja kömpelömpää).
Hyvä mieli jäi ja toivottavasti tämmöinen meno jatkuu myös sunnuntain starteissa. Olisi NIIN mahtavaa päästä reilusti ihanneaikoihin, mitä pidän tämän päivän esityksellä ihan mahdollisena. Mieluummin ottaisin vaikka kontaktilta vitosen kuin taas yhden kämäisen yliaikanolla!
Nyt en sitten tiedä, että treenata vai ei ennen kisoja. Hieman tekisi mieli ottaa ihan lähdössä odottamista, vähän kontakteja ja vaikka putkeen lähetyksiä, mutta saapi nähdä. Soitellen sotaan, niin kuin Terviksen tokoon! Siellä ainakin taktiikka toimi ;)
Treenit oli aika lyhyet kun oli kiireitä, pientä seuraamispätkää, vasemmalle käännöksiä ja palkkaa. Liikkeestä maahan meno oli edelleen yhtä vaikeaa kuin kisoissa. Ensin jäi seisomaan, sitten nätisti maahan, kun tyhmyyksissäni tein lisää toistoja olikin vuorossa jo istuminen.. huoh. Mistä ihmeestä saisi viisasten kiven tätä pulmaa ratkomaan? Jotain pitää keksiä että saan noita sanallisia käskyjä vahvistettua. Mutta kiirekös tässä.
Voi olla että seuraava koe on vasta syyskuussa, paljon aikaa reenata.
Palattiin tänään ohjattuihin agitreeneihin. Viikko takaisin käytiin ottamassa kuukauden tauon jälkeen vähän tuntumaa esteisiin. Mutta rataharjoittelusta olikin taukoa yli kuukausi, ellei jopa kaksi. Kesäkuussa käytiin todella vähän ohjatuissa treeneissä, koska Luumun silloisella vauhdilla oli aivan turhaa yrittää mitään kuvioita hinkata.
Ne vähäiset treenit mitä agikentällä tehtiin, keskittyivät lähinnä vauhtiin ja irtoamiseen sekä ylösmenokontaktiin.
Tänään oli kuitenkin taas aika palata ihan oikeasti treenaamaan, ja niin kuin toko-treenien ja muiden touhujen perusteella olin uumoillut, niin olihan se vauhdikas ja innokas Luumu palannut takaisin!Vaikeuksia oli jo lähdössä pysymisessä, mikä ei ole ollut ongelma sitten alkeiskurssin. Tosin laiskana kautena harrastamani yhteislähdöt varmaan ovat taustalla.
Treeni meni mielestäni ihan kohtuullisen hyvin. Ylösmenokontaktit ei nyt ihan joka kerta menneet pysähdyksen kautta ja alasmenoissakin välillä varasti, mutta laitetaan innokkuuden piikkiin :D kontaktivirheitä ei kuitenkaan tullut. Kepitkin meni tosi vauhdikkaasti, tosin en uskaltanut irrota siitä juurikaan vaan vahdin loppuun asti.
Oma ohjaus olikin sitten totaalisesti hukassa. En ollut harjoitellut ohjaamista oikeastaan kuin talvella viimeksi kun Luumussa oli vauhtia. Kevät ja alkukesä on vaan ollut koiran kanssa yhdessä juoksemista ja tsemppaamista. Nyt kun vauhtia taas oli, en osannut yhtään rytmittää omaa vauhtiani. Milloin olin jäljessä ja milloin jo liikaa edessä unohtaen kunnolla katsoa ja ohjata koiraa. Ihan hienosti saatiin kyllä yksi vaikeampi kohta onnistumaan kun minäkin tein oikein. Kyseessä oli joku ihme "saksalainen/persjättö-puolenvaihto-putkeenohjaus" ja ihan ykkösten kisaradalta. Joop.. ehkä keksin vastaavassa kohdassa jotain vähän yksinkertaisempaa (=hitaampaa ja kömpelömpää).
Hyvä mieli jäi ja toivottavasti tämmöinen meno jatkuu myös sunnuntain starteissa. Olisi NIIN mahtavaa päästä reilusti ihanneaikoihin, mitä pidän tämän päivän esityksellä ihan mahdollisena. Mieluummin ottaisin vaikka kontaktilta vitosen kuin taas yhden kämäisen yliaikanolla!
Nyt en sitten tiedä, että treenata vai ei ennen kisoja. Hieman tekisi mieli ottaa ihan lähdössä odottamista, vähän kontakteja ja vaikka putkeen lähetyksiä, mutta saapi nähdä. Soitellen sotaan, niin kuin Terviksen tokoon! Siellä ainakin taktiikka toimi ;)
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Tervakoski TOKO
Sunnuntai aamuna kello 5.00 pakkasin Luumun autoon ja suuntasin kohti Tervakoskea. Päivästä oli lupailtu kesän helteisintä ja ikävästi auton ilmastointi oli epäkunnossa.. Menomatkalla oli jo vähän tukalaa ja kauhulla odotin kotimatkaa saunailmastossa. Perillä oltiin jo enne kahdeksaa sateen saattelemana. Hetken oli vielä pilvisempää, mutta alokasluokan alkaessa klo 10 oli jo varsin kuumaa. Luokan aluksi oli paikalla makuut ja luoksepäästävyyden arviointi. Luoksepäästävyydestä Luumu sai täydet 10 pistettä.
Paikalla makaaminen 8,5
Luumu jäi aivan vinoon makaamaan, mutta korjasi asentoaan suorituksen aikana ja muutenkin siirteli takatassujaan. Kerran hyppäsi sydän kurkkuun, kun näin jonkun pörriäisen lähestyvän koiraa. Luumukin huomasi sen ja yritti napata kiinni, mutta ONNEKSI malttoi olla paikallaan. Vieruskaveri hieman tepasteli, mutta Luumu ei mennyt tähänkään lankaan.
Itse kuitenkin hölmöilin kokonaisen pisteen pois kun jännitin niin, etten tajunnut katsoa koiraa kun käskin sen takaisin perusasentoon. Uusi käsky ja nousihan se sieltä.
Paikalla makuun jälkeen olin luovuttamassa koko touhusta. Luumu tuntui olevan ihan pihalla, perusasennot oli ihan vinoja, eikä Luumu jaksanut olla vieressä hetkeäkään. Seuraamisesta ei tietoakaan, joten kuten koira raahusti perässä. Ajattelin että tämä oli nyt tässä, liian kuuma keli ja koira matkasta väsynyt ja stressaantunut. Oma jännitys, mikä todennäköisesti vaikutti Luumun enemmän kuin sää, laukesi siinä kun ajattelin että ei tästä kuitenkaan kummoista tulosta tule, ihan turha pingottaa! Vielä kun hetsasin koiraa patukalla ennen kehää, alkoi sitä oikeaa Luumuakin taas näkyä. Ei tämä varmaan ihan kauhean nolosti päättyisikään!
Seuraaminen kytkettynä 9
Luumu teki hienosti töitä hyvässä kontaktissa, täyskäännöksessä taisi irrota hieman, mutta suurin moka tuli kaavion lopussa jossa käännös vasemmalle. Luumu ilmeisesti luuli kyseessä olevan liikkeestä seisominen (yllättäen) koska käännyin koiraa kohti.
Seuraaminen taluttimetta 8
Tämä oli melkeinpä kopio edellisestä, tosin tuossa vasemmalle kääntyessä Luumu jäi totaalisesti seisoskelemaan kun ei ollut hihnassa. Itsekin vähän jäädyin enkä tajunnut käskyttää enempää.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Jep. Täyden kympin liike jos kyseessä olisi ollut liikkeestä seisominen. Näin heti sivusilmällä että seisomaan jäi, mutta oli semmoinen TOKOpönötys päällä että en tajunnut antaa toista käskyä.
Luoksetulo 10
Mitäpä tuohon lisäämään. Neiti tuli niin vauhdilla, että pyyhälsi metrin verran ohi ja sieltä nätisti perusasentoon.
Tämän jälkeen olikin vuorossa yleisön hauskuutusosio.. Kannustusjoukkoja oli ihan pakko käydä morjenstamassa.. kehän ulkopuolella tietysti. Palasi kyllä ruotuun heti kun käskin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Meni ihan ohi itseltä miksi puolikas lähti, mutta tyytyväinen olen. Ilmeisesti ei pysähtynyt kuin seinään tai ennakoi aavistuksen perusasentoa.
Estehyppy 8,5
Tätä vähän jännitin kun Luumu niin herkästi ennakoi. Nytkin oli todella hilkulla. Ihan ei pomppu ehtinyt tassuihin asti ja ehdin murahtamalla estää vahingot. Hypyn jälkeen Luumu taisi hieman tepastella lähemmäksi ja perusasennon ennakoi.
Kokonaisvaikutus 9
Tuomari tykkäsi kun Luumu tekee innokkaasti töitä. Piste lähti varmaankin karkureissusta yleisön luo tai sitten hetkittäinen vallattomuus liikkeiden välillä vei. Meni ihan ohi kun olin vaan niin onnellinen kunnialla loppuun asti selviämisestä.
Näin oli siis meidän TOKO ura korkattu. Mainiot 160,5 pistettä ja YKKÖSTULOS!!!
On tuo Luumu vaan niin mahtava tyyppi :)
Kotimatkalle livahdettiin ennen luokan loppumista ja olihan se aika tuskainen matka. "Parhaimmillaan" bongasin auton mittarista lukemaksi 29,5 C.. vähempikin riittäis. Mutta kotiin päästiin ja hetkeen ei kyllä huvita minnekään ajella.
Nyt vuorossa pieni tokoilutauko ja vaikka vähän agihyppelyitä seuraavaksi!
Paikalla makaaminen 8,5
Luumu jäi aivan vinoon makaamaan, mutta korjasi asentoaan suorituksen aikana ja muutenkin siirteli takatassujaan. Kerran hyppäsi sydän kurkkuun, kun näin jonkun pörriäisen lähestyvän koiraa. Luumukin huomasi sen ja yritti napata kiinni, mutta ONNEKSI malttoi olla paikallaan. Vieruskaveri hieman tepasteli, mutta Luumu ei mennyt tähänkään lankaan.
Itse kuitenkin hölmöilin kokonaisen pisteen pois kun jännitin niin, etten tajunnut katsoa koiraa kun käskin sen takaisin perusasentoon. Uusi käsky ja nousihan se sieltä.
Paikalla makuun jälkeen olin luovuttamassa koko touhusta. Luumu tuntui olevan ihan pihalla, perusasennot oli ihan vinoja, eikä Luumu jaksanut olla vieressä hetkeäkään. Seuraamisesta ei tietoakaan, joten kuten koira raahusti perässä. Ajattelin että tämä oli nyt tässä, liian kuuma keli ja koira matkasta väsynyt ja stressaantunut. Oma jännitys, mikä todennäköisesti vaikutti Luumun enemmän kuin sää, laukesi siinä kun ajattelin että ei tästä kuitenkaan kummoista tulosta tule, ihan turha pingottaa! Vielä kun hetsasin koiraa patukalla ennen kehää, alkoi sitä oikeaa Luumuakin taas näkyä. Ei tämä varmaan ihan kauhean nolosti päättyisikään!
Seuraaminen kytkettynä 9
Luumu teki hienosti töitä hyvässä kontaktissa, täyskäännöksessä taisi irrota hieman, mutta suurin moka tuli kaavion lopussa jossa käännös vasemmalle. Luumu ilmeisesti luuli kyseessä olevan liikkeestä seisominen (yllättäen) koska käännyin koiraa kohti.
Seuraaminen taluttimetta 8
Tämä oli melkeinpä kopio edellisestä, tosin tuossa vasemmalle kääntyessä Luumu jäi totaalisesti seisoskelemaan kun ei ollut hihnassa. Itsekin vähän jäädyin enkä tajunnut käskyttää enempää.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Jep. Täyden kympin liike jos kyseessä olisi ollut liikkeestä seisominen. Näin heti sivusilmällä että seisomaan jäi, mutta oli semmoinen TOKOpönötys päällä että en tajunnut antaa toista käskyä.
Luoksetulo 10
Mitäpä tuohon lisäämään. Neiti tuli niin vauhdilla, että pyyhälsi metrin verran ohi ja sieltä nätisti perusasentoon.
Tämän jälkeen olikin vuorossa yleisön hauskuutusosio.. Kannustusjoukkoja oli ihan pakko käydä morjenstamassa.. kehän ulkopuolella tietysti. Palasi kyllä ruotuun heti kun käskin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Meni ihan ohi itseltä miksi puolikas lähti, mutta tyytyväinen olen. Ilmeisesti ei pysähtynyt kuin seinään tai ennakoi aavistuksen perusasentoa.
Estehyppy 8,5
Tätä vähän jännitin kun Luumu niin herkästi ennakoi. Nytkin oli todella hilkulla. Ihan ei pomppu ehtinyt tassuihin asti ja ehdin murahtamalla estää vahingot. Hypyn jälkeen Luumu taisi hieman tepastella lähemmäksi ja perusasennon ennakoi.
Kokonaisvaikutus 9
Tuomari tykkäsi kun Luumu tekee innokkaasti töitä. Piste lähti varmaankin karkureissusta yleisön luo tai sitten hetkittäinen vallattomuus liikkeiden välillä vei. Meni ihan ohi kun olin vaan niin onnellinen kunnialla loppuun asti selviämisestä.
Näin oli siis meidän TOKO ura korkattu. Mainiot 160,5 pistettä ja YKKÖSTULOS!!!
On tuo Luumu vaan niin mahtava tyyppi :)
Kotimatkalle livahdettiin ennen luokan loppumista ja olihan se aika tuskainen matka. "Parhaimmillaan" bongasin auton mittarista lukemaksi 29,5 C.. vähempikin riittäis. Mutta kotiin päästiin ja hetkeen ei kyllä huvita minnekään ajella.
Nyt vuorossa pieni tokoilutauko ja vaikka vähän agihyppelyitä seuraavaksi!
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Kertaus opintojen äiti - tankkaus opitun tuho
Hoffien TOKO mestiksien lähtölaukausta edeltävä aika mitataan kohta päivien sijaan tunneissa ja ahdistus alkaa hiipiä puseroon. Olisikohan vaikkapa kannattanut alkaa treenata hieman aikaisemmin?!
No, päätös osallistumisesta syntyi kuitenkin vasta pari viikkoa sitten ja tätä ennen en ollut edes vakavasti harkinnut mihinkään kokeisiin osallistumista. Tätäkään en tosin harkinnut, jos tarkkoja ollaan...
Leirin jälkeen Heidi piti pienen katselmuksen taitotasostamme ja oli positiivisesti yllättynyt. Seuraaminen meni hienosti, niin hihnassa kuin taluttimettakin. Liikkeestä maahan meno onnistui myös. Luoksetulokin näytti kympin arvoiselta. Hyppy osataan ja muutenkin näytti paketti olevan kohtuullisen hyvin kasassa. Ainut mitä ei oltu käytännössä ollenkaan treenattu, oli liikkeestä seisominen ja samoin hypyn jälkeinen seisomaan jääminen. Siispä treenaamaan.
Kuluneiden viikkojen aikana treenattiin vaihtelevissa ympäristöissä puolenkymmentä kertaa, lisäksi kotipihalla leikkien lomassa treenasin yksittäisiä liikkeitä, siis lähinnä tuota seisomista.
Niinpä niin. Nyt koira vain seisoo. Tuijottaa hölmönä ja seisoo.
Tämän päiväisissä treeneissä olin ajatellut tehdä jotain muuta kuin liikkeestä seisomista. Liikkeestä maahanmenoakin pitäisi palauttaa mieleen, luoksetuloa ja hyppyäkin kerrata.. Ei kun menoksi. Ensimmäinen seuraamispätkä, koira alkaa jätättää, huomaan sen kun käsi alkaa kopsahdella sen takaraivoon. Vilkaisen koiraa ja se pysähtyy. Uusi yritys, varon katsomasta koiraa, taas sama juttu! Vauhti hiipuu ja koira pysähtyy. Nyt päätän skarpata, en varmasti anna mitään merkkiä tai elettä! Edelleen kuvio toistuu. Koira pysähtyy. Jatkan matkaa ja karjun "SEURAA". Hauva on niin pallo hukassa kuin vain olla ja voi. Lopputreeni meneekin siinä kun seurautan koiraa patukka kädessä ja palkkaan vähän väliä. Ja alkaahan se seuraamisen hauskuus taas lopuksi löytyä.
Itseäni nyt tässä vaan manailen. Tyhmä saa olla, mutta ei kai nyt montaa kertaa tarvitse samaa virhettä tehdä! Onhan minulla hyvin tiedossa tämä Luumun ominaisuus, että sille jää hirveän helposti päälle viimeksi opittu asia ja sitä se sitten tarjoaa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Tosin tämä seisominen nyt tuli ihan uutena asiana, joten pakkohan sitä oli toistella, mutta näköjään meni liian tehokkaaksi. Onneksi ne aikaisemmin opitut asiat kyllä löytyvät taas helposti, ainakin kevään seuraamisongelma korjaantui yhdellä treenillä.
Eiköhän tämä tästä. Ennen kisoja en enää tee liikkeestä seisomista, ainoastaan hypyn jälkeistä asentoa pitää vahvistaa. Muuten täytyy yrittää pitää nämä viimeiset treenit ennen kisoja mahdollisimman ennalta arvaamattomina liikkeiden, liikkeiden kestojen ja palkkaamisen suhteen. Näillä eväillä eteenpäin.
No, päätös osallistumisesta syntyi kuitenkin vasta pari viikkoa sitten ja tätä ennen en ollut edes vakavasti harkinnut mihinkään kokeisiin osallistumista. Tätäkään en tosin harkinnut, jos tarkkoja ollaan...
Leirin jälkeen Heidi piti pienen katselmuksen taitotasostamme ja oli positiivisesti yllättynyt. Seuraaminen meni hienosti, niin hihnassa kuin taluttimettakin. Liikkeestä maahan meno onnistui myös. Luoksetulokin näytti kympin arvoiselta. Hyppy osataan ja muutenkin näytti paketti olevan kohtuullisen hyvin kasassa. Ainut mitä ei oltu käytännössä ollenkaan treenattu, oli liikkeestä seisominen ja samoin hypyn jälkeinen seisomaan jääminen. Siispä treenaamaan.
Kuluneiden viikkojen aikana treenattiin vaihtelevissa ympäristöissä puolenkymmentä kertaa, lisäksi kotipihalla leikkien lomassa treenasin yksittäisiä liikkeitä, siis lähinnä tuota seisomista.
Niinpä niin. Nyt koira vain seisoo. Tuijottaa hölmönä ja seisoo.
Tämän päiväisissä treeneissä olin ajatellut tehdä jotain muuta kuin liikkeestä seisomista. Liikkeestä maahanmenoakin pitäisi palauttaa mieleen, luoksetuloa ja hyppyäkin kerrata.. Ei kun menoksi. Ensimmäinen seuraamispätkä, koira alkaa jätättää, huomaan sen kun käsi alkaa kopsahdella sen takaraivoon. Vilkaisen koiraa ja se pysähtyy. Uusi yritys, varon katsomasta koiraa, taas sama juttu! Vauhti hiipuu ja koira pysähtyy. Nyt päätän skarpata, en varmasti anna mitään merkkiä tai elettä! Edelleen kuvio toistuu. Koira pysähtyy. Jatkan matkaa ja karjun "SEURAA". Hauva on niin pallo hukassa kuin vain olla ja voi. Lopputreeni meneekin siinä kun seurautan koiraa patukka kädessä ja palkkaan vähän väliä. Ja alkaahan se seuraamisen hauskuus taas lopuksi löytyä.
Itseäni nyt tässä vaan manailen. Tyhmä saa olla, mutta ei kai nyt montaa kertaa tarvitse samaa virhettä tehdä! Onhan minulla hyvin tiedossa tämä Luumun ominaisuus, että sille jää hirveän helposti päälle viimeksi opittu asia ja sitä se sitten tarjoaa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Tosin tämä seisominen nyt tuli ihan uutena asiana, joten pakkohan sitä oli toistella, mutta näköjään meni liian tehokkaaksi. Onneksi ne aikaisemmin opitut asiat kyllä löytyvät taas helposti, ainakin kevään seuraamisongelma korjaantui yhdellä treenillä.
Eiköhän tämä tästä. Ennen kisoja en enää tee liikkeestä seisomista, ainoastaan hypyn jälkeistä asentoa pitää vahvistaa. Muuten täytyy yrittää pitää nämä viimeiset treenit ennen kisoja mahdollisimman ennalta arvaamattomina liikkeiden, liikkeiden kestojen ja palkkaamisen suhteen. Näillä eväillä eteenpäin.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Hoffileiri ja näytelmöintiä
Kun hoffien työleiriltä Laitilasta oli kotiuduttu, odotti emäntää toisenlainen työleiri pihan laatoituksen muodossa, joten blogi joutui hetken huilaamaan. Seuraavassa pientä tarinaa lomaviikkojen tapahtumista.
Hoffileiri
Kesälomani alkajaisiksi suuntasimme Luumun kanssa Laitilan Tulejärvelle muun hoffi-kansan kera koiria kouluttamaan ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. Alkuviikon ohjelmassa oli metsäjälkeä Niina Ojansivun opissa, ja hyvää oppia saatiinkin!
Kolmen päivän saldona mm.
Luumun ensimmäiset janat, jotka neiti alun ihmettelyn jälkeen hoksasi hienosti (olin siis niillä muutamalla ajamallani jäljellä vienyt koiruuden aina suoraan jäljelle).
Muutama jyrkempikin mutka jäljille sattui kun maasto oli aika ryteikköistä, mutta ihan hienosti Luumu niistä selviää kun ohjaaja vaan malttaa säädellä vauhtia. Yhdellä jäljellä oli myös peuran jälkiä ristiin rastiin ja aikansa Luumu siinä pyöri ja tarkisteli, mutta hienosti jatkoi oikeaa jälkeä kun odotin hiljaa ja annoin sen tehdä työnsä.
Tottiskin meni ihan kivasti, vaikka sitä ei ollakaan vuoteen kovin kurinalaisesti harjoiteltu. Tehtiin hiukan hyppyjä säädettävällä pressuesteellä, ei ihan täyskorkeaa kylläkään. Alun epäröinnin jälkeen onnistui sekin hienosti. Luumulle on usein nuo uudet jutut ihan "voi kauhistus ja en kyllä ihan varmana tee!" mutta kerran kun uskaltaa, niin heti ollaan polleana "ihan helppo nakki, kyllähän mä nyt tämän osaan!"
Esineruutuakin tehtiin pari kertaa ja siinä oli ohjaajalla hauskaa, Luumulla ei ehkä niinkään ;)
Olin aina tehnyt vain lyhyttä, helppoa ja kivaa treeniä, vähän lajissa kuin lajissa, kun olin ajatellut että koira ei opi eikä tee jos on kurjaa ja tylsää ja vaaditaan... no kuulemma saa ja pitää vaatia jos koira jo osaa. Siispä vaadimme.
Eka esine koiran katsoessa, toi hienosti. Toinen esine vietiin ensimmäisellä leikkiessä ja sitten alkoi hauskuus. Luumu hyörii, pyörii, menee maate, istuu. Käsken uudestaan, Luumu etsii hetken parin metrin päässä, katsoo hölmönä "ei täällä mitään oo" istuu, kieruttelee maassa, esittää kakkahätää.. tämä toistuu monta kertaa, etenemme ruudussa lähemmäs esinettä. Viimein hermostun todella koiran uunoiluun! Luumukin huomaa, että "Hups, mamma on tosissaan" ja lähtee äkkiä kauemmas etsimään. Eikä mene kuin hetki kun lelu löytyy :) No, neitipä yrittää vielä erävoittoa ja jää mättäille hypistelemään aarrettaan. Tulee onneksi kun karjaisen ja vähän läiskin patukalla. Toisella kertaa toistettiin harjoitus ja nyt riitti hieman vähempi hiillostaminen ennen kuin toinen esine nousi.
Loppuviikoksi olin ilmoittautunut hakuun. Ajatuksena lähinnä lajiin tutustuminen ja vaihtelu koiralle. Viikko vieraassa ympäristössä on tottumattomalle aika stressaava ja raskas, joten ajattelin ettei koira välttämättä jaksa yhtä ja samaa koko viikkoa. Hakuun osallistuivat myös huonekaverit Heini ja Rita, jotka olivat alkuviikon puurtaneet peltojäljen parissa.
Heini myös huhki kameran kanssa treeneissä ja ihan pätevältä Luumu-neiti oransseissa rintsikoissaan näyttää.
Hakuporukassa oli ihan rentoa ja hauskaa ja Luumu tykkäsi kun sai juosta metsässä ja kaikki ihanat tyypit oli siellä vaan leikkimässä sen kanssa ja kehumassa ja rapsuttelemassa.. Mutta tuskinpa tästä meidän lajiksi on. Onhan meillä ohjelmassa jo agi ja TOKO ja pk-lajeista todennäköisimmin intoa ja taitoa enemmän jälkimetsään, että ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Jossain olisi kiva myös menestyäkin ja silloin ei kannata joka lajia ahnehtia.
Virallisen osuuden lisäksi leiriin sisältyi uintia, saunomista, grillaamista ja mukavaa iltaohjelmaa, joista Luumun kanssa osallistuimme temppurataan jossa hieno viides sija. Torstaina kasvattaja Suski tuli kylään ja Luumu pääsi esiintymään viettitestiin. Leikittäjänä oli kokenut maalimies Esa Tapio joka kehui Luumulla olevan rotunsa edustajaksi erittäin hyvä saalisvietti. Taisteluleikkiä vaan lisää niin hyvä tulee :)
Suski otti esityksestä myös kuvia, joita lisää täällä.
Torstain iltamissa syntyi myös mainio ajatus hoffien TOKO-mestiksiin osallistumisesta, mutta siitä tarinaa tuonnempana ;)
Forssan näyttely
Tänään lauantaina kävimme pyörähtämässä Forssan Mustialassa kaikkien rotujen koiranäyttelyssä. Vettä tuli kuin saavista koko ajan ja tämä ei ainakaan Luumun esitystä parantanut. Tuloksena EH, kylläkin ihan mukavalla arvostelulla. Tuomarina Hannele Jokisilta, joka nähtävästi on mieltynyt hieman massiivisempiin yksilöihin.
"Erittäin narttumainen kokonaisuus. Vielä hieman kevyt oikealinjainen pää, jonka tulee vahvistua. Riittävät kulmaukset, vielä hieman kapea edestä. Sopiva luusto. Oikeanmallinen runko, joka vielä hieman kevyt. Hyvä karva. Taka-askel saisi olla pidempi, voimakkaampi ja suorempi. Hieman keveä/leveä?? edestä"
Näyttelyyn olin saanut puijattua matkaseuraksi äitini, jolta löytyi kyllä riittävästi urheiluhenkeä seistä kaatosateessa kameran kanssa :D
Kuva kertoo kaiken oleellisen..
Todennäköisesti tämä oli vuoden viimeinen näyttely johon Luumun vien. Tampereen ryhmis 1.9 on kyllä harkinnassa, mutta onneksi on aikaa päättää. Katsotaan. Seuraavaksi ohjelmistossa on kuitenkin ihan muita esityksiä... ;)
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Back to basics - paluu pohjalle
Juhannuksen agistartit jäivät kuin jäivätkin sitten väliin. Hain Luumulle kuurin korvatippoja ja nekin kun luokitellaan douppinkiksi, niin eipä auttanut kuin möllöttää kotona. Onneksi kuuri ehtii loppua ja varoaikakin mennä ennen Forssan näyttelyä! Vaikka eipä silti, neiti on alkanut vaihtaa kesäasuun, joten menestystä tuskin on odotettavissa. Onnistunut reissu toivottavasti kuitenkin.
Kuten otsikkokin kertoo, perusasioihin on ollut pakko palata niin agilityssä kuin muissakin touhuissa.
Agissa muuta vaihtoehtoa ei oikein ollutkaan, kun vauhti, varmuus ja irtoaminen ovat meidän kompastuskivinä olleetkin. Ihan alkeiskurssin treeniä ollaan siis vedetty. Pitkää suoraa, putkessa käännös ja toista suoraa takas. Putkeen lähetystä vauhdissa eri kulmista ja kaiken kruununa ylösmenokontaktia. Eilen aloitin kaverin avustaman myös keppitreenit uudelleen. Kuudella kepillä vauhtia ja irtoamista eri kulmista.
Hirveästi ei viitsi kehuskella edistymisellä, kun radalla tilanne on kuitenkin ihan toinen, mutta kyllä hauvalla jo jotain hajua tuosta ylösmenon pysähdyksestä alkaa olla. Yritin keksiä stop-käskyyn jonkun selkeän viittoman, kun Luumulla nyt on pieniä ongelmia puheen ymmärtämisessä, ja päädyin läiskimään käsivarttani :D no, aika näyttää miten toimii. Ahkerasti ainakin siitä päätelleen treenattiin, että käsivarsi oli ihan punainen..
Tokoilussakin on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ihan tosissaan taas treenata. Tottista ollaan tehty oikeastaan vaan lämmittelynä ennen aksaa, ja sen kyllä huomaa!
Huh mitä sähellystä eilen nähtiin, koira jätättää, irtoaa sivulle, menee maate tai istuu kun annan uuden käskyn tempon vaihdoksessa (ehkä jätän nämä käskyt kokonaan pois)... ihan kamalaa! Kai se nyt jotain osaa, mutta kyllä näkee että ollaan löysäilty!!
Viikko sitten poikettiin Harjavallassa kasvattaja Suskia moikkaamassa. Halusin Luumun kanssa käydä hakemassa vähän lisätuntumaa vieraisiin kontaktiesteisiin, ne kun ovat viime kisoissa olleet vähän jännittäviä. Luumusta tuli taas ihan pentu kun se näki Suskin ja Pihkan. Pötköhuutoa, hyppimistä, pomppimista, pillitystä.. huoh. Eipä taida ikinä niin aikuistua että tuossa suhteessa muuttuisi :)
Ilma oli aika lämmin ja hauva tunnekuohun jälkeen muutenkin väsynyt, että mitään ihmeitä ei esitetty, ja eipä ne kontaktitkaan sitten niin jänniä olleet. Kiva reissu kuitenkin!
Suski otti Luumusta myös pari kuvaa ja kyllä neidistä on ihan hoffin näköinen otus kasvanut!
.JPG)
Kuva: Susann Laaksonen
Viikon rutistus vielä töissä. Sitten yhdet (nolot) agitreenit ja kirsut kohti hoffileiriä!
Kuten otsikkokin kertoo, perusasioihin on ollut pakko palata niin agilityssä kuin muissakin touhuissa.
Agissa muuta vaihtoehtoa ei oikein ollutkaan, kun vauhti, varmuus ja irtoaminen ovat meidän kompastuskivinä olleetkin. Ihan alkeiskurssin treeniä ollaan siis vedetty. Pitkää suoraa, putkessa käännös ja toista suoraa takas. Putkeen lähetystä vauhdissa eri kulmista ja kaiken kruununa ylösmenokontaktia. Eilen aloitin kaverin avustaman myös keppitreenit uudelleen. Kuudella kepillä vauhtia ja irtoamista eri kulmista.
Hirveästi ei viitsi kehuskella edistymisellä, kun radalla tilanne on kuitenkin ihan toinen, mutta kyllä hauvalla jo jotain hajua tuosta ylösmenon pysähdyksestä alkaa olla. Yritin keksiä stop-käskyyn jonkun selkeän viittoman, kun Luumulla nyt on pieniä ongelmia puheen ymmärtämisessä, ja päädyin läiskimään käsivarttani :D no, aika näyttää miten toimii. Ahkerasti ainakin siitä päätelleen treenattiin, että käsivarsi oli ihan punainen..
Tokoilussakin on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ihan tosissaan taas treenata. Tottista ollaan tehty oikeastaan vaan lämmittelynä ennen aksaa, ja sen kyllä huomaa!
Huh mitä sähellystä eilen nähtiin, koira jätättää, irtoaa sivulle, menee maate tai istuu kun annan uuden käskyn tempon vaihdoksessa (ehkä jätän nämä käskyt kokonaan pois)... ihan kamalaa! Kai se nyt jotain osaa, mutta kyllä näkee että ollaan löysäilty!!
Viikko sitten poikettiin Harjavallassa kasvattaja Suskia moikkaamassa. Halusin Luumun kanssa käydä hakemassa vähän lisätuntumaa vieraisiin kontaktiesteisiin, ne kun ovat viime kisoissa olleet vähän jännittäviä. Luumusta tuli taas ihan pentu kun se näki Suskin ja Pihkan. Pötköhuutoa, hyppimistä, pomppimista, pillitystä.. huoh. Eipä taida ikinä niin aikuistua että tuossa suhteessa muuttuisi :)
Ilma oli aika lämmin ja hauva tunnekuohun jälkeen muutenkin väsynyt, että mitään ihmeitä ei esitetty, ja eipä ne kontaktitkaan sitten niin jänniä olleet. Kiva reissu kuitenkin!
Suski otti Luumusta myös pari kuvaa ja kyllä neidistä on ihan hoffin näköinen otus kasvanut!
.JPG)
Kuva: Susann Laaksonen
Viikon rutistus vielä töissä. Sitten yhdet (nolot) agitreenit ja kirsut kohti hoffileiriä!
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Kisatarinoita
LUVA:ttoman kehnosti on viikon startit menneet. Tyytyväinen olen kyllä koiraan, mutta niitä nousunollia saadaan vielä odottaa. Toivoa on, ei ne kauaksi ole jääneet :)
Tiistaina Raumalla ekalta radalta yliaikanolla tuloksella 5,28. Oli kyllä vähän onneakin matkassa. Neiti päätti todeta taas tuomarin kelpoisuuden.. Puomilta tultiin sivusta alas, mutta onneksi joku karva ehti kontaktiakin hipaista. Lopussa tuli myös "melkeinkielto" putkeen, varmaan ylemmissä luokissa olisi kielto tuomittukin. Putken takan oli taas jotain kivoja tyyppejä ja putken suu oli vähän hankalassa kulmassa, todennäköisesti ohjaajakin yritti sitä peittää.. Eli koira pysähtyi putken suulle mutta niiltä tassunsijoiltaan meni kuitenkin kun kehotin. Luulisin että kielto olisi tuomittu jos Luumu olisi peruuttanut tai väistänyt.
Toinenkaan rata ei yllätyksiä tarjonnut, varmuudeksi pyysin yhtä ratatyöntekijää siirtymään kun meidän vuoro tulisi ;) ..onneksi, sillä ainakin yksi koira meitä ennen hänet bongasi. Rata meni ihan mukavasti kunnes mokasin ihan itse. Radalla oli A-este joka mentiin kahteen kertaan, niin että välillä käytiin vaan putkessa kääntymässä. Putkesta sai vieläpä valita kumman pään tahansa. No, sama vanha virsi, eli en odottanut koiraa. Olin jo putken suulla viuhtomassa kun vasta vapautin Luumun kontaktilta. Mitäpä muutakaan tästä seurasi kuin kielto. Maalissa yliaikaa 3,67.
Lohdullista on se, että ilman ekan radan haahuilua ja tokan radan kieltoa olisi aikakin saattanut nipin napin riittää. Tosin juuri tuon nopeuden ja varmuuden kanssa on eniten työsarkaakin. Jos kakkosiin noustaan nopeuksilla jotka riittävät vain nipin napin, ei meillä ole siellä mitään jakoa. Ei tosin tarvitsekaan olla, kun kolmosiin en missään nimessä halua :)
Lauantaina oli vuorossa kaksi starttia Porissa WeCa:n kisoissa.
A-radan tuomaroi Vesa Sivonen ja kuulemma, tavoilleen uskollisena, oli tempaissut radalla pöydän. Kanssakilpailijat sitä manailivat, mutta itse olin aika luottavainen. Koskaan sitä ei ole radalla treenattu, mutta kentänlaidalla kulkiessa Luumu mielellään hyppää sen päällä istuskelemaan. Oltiin lähtövuorossa loppupäässä ja ehdin hyvin seurata toisten ratoja. Kepit olivat monelle koiralle todella haasteelliset kun olivat saman väriset kentän pohjan kanssa. Myös keppejä seuraava hyppy oli hankalassa kulmassa ja rima tippui aika monelta. Rata ei todellakaan ollut mikään helppo ykkösluokan rata, rimatkin kaiken huippuna kuudessakympissä. Paljon kertoo sekin, että ainoastaan mineissä jaettiin yksi LUVA makseissa ei tullut edes yhtään yliaikanollaa.. Raumalla vastaavasti ensimmäiseltä radalta jaettiin yhteensä peräti 11 LUVA/SERT:iä.
Niin se meidän suoritus. Kaikki meni ihan hienosti, otin kyllä kaikki ohjaukset ja linjat aika varman päälle. Mutta sitten tuli keinu. Ja kielto. Luumulla on nyt joku ihme älli päässään, että vieras ramppi on paha. Sama juttu tapahtui Ylöjärvellä. Ekalla radalla puomilla kielto ja sen jälkeen se hiippailtiin ihan kakat lahkeessa. Keinulla ei enää mitään. Nyt siis sama juttu, keinu vain sattui olemaan vuorossa ensin. Puomi mentiinkin sitten ihan sujuvasti. Tulos 12,62 sijoitus 3. Että eipä se aika olisi ilman kieltoakaan riittänyt.
Toiselle radalle lähdin asenteelle, että täysillä vaan, ihan sama mitä tapahtuu. Otettiin vauhdikas yhteislähtö. Alussa oli suora joka loppui puomiin. Luumu oli vissiin niin innoissaan vauhtilähdöstä että kontakti unohtui ja siitä vitonen. Ajattelin vaan että nolla meni, eikun TÄYSILLÄ eteenpäin! Tietysti kun aloin hosua, ohjauksesta tuli vähän löperöä ja keinun jälkeen muurille kielto. Vielä tuli toinen kielto, mutta kaikkiaan Luumu seurasi hyvin ohjausta ja vauhdista huolimatta A virheittä, samoin kepit löytyi hyvin. Rata virheitä kertyi 15, mutta mikä makeinta aika vaan kolme sekkaa yli vaikka noihin kieltoihin tuhraantui varmasti enemmän! Onneksi tämä lähtö saatiin videolle ja siitähän sen näkee kuinka paljon aikaa virheet vei.
Hyvä mieli jäi, nyt vaan treenaamaan vauhtia ja varmuutta. Valssit ja varmistelut hiiteen! Tokihan nuo kontaktit pitää varmistaa ja kepeille irtoamista harjoitella lisää, mutta hyvältä tuntuu. Niin ne tunteet ja mieli vaan vaihtuu, olin jo aika kypsä omien kisojen jälkeen kun ajattelin ettei vauhti ikinä riitä.
Seuraavia kisoja odotellessa, mahdollisesti juhannuksena pari starttia.
Tiistaina Raumalla ekalta radalta yliaikanolla tuloksella 5,28. Oli kyllä vähän onneakin matkassa. Neiti päätti todeta taas tuomarin kelpoisuuden.. Puomilta tultiin sivusta alas, mutta onneksi joku karva ehti kontaktiakin hipaista. Lopussa tuli myös "melkeinkielto" putkeen, varmaan ylemmissä luokissa olisi kielto tuomittukin. Putken takan oli taas jotain kivoja tyyppejä ja putken suu oli vähän hankalassa kulmassa, todennäköisesti ohjaajakin yritti sitä peittää.. Eli koira pysähtyi putken suulle mutta niiltä tassunsijoiltaan meni kuitenkin kun kehotin. Luulisin että kielto olisi tuomittu jos Luumu olisi peruuttanut tai väistänyt.
Toinenkaan rata ei yllätyksiä tarjonnut, varmuudeksi pyysin yhtä ratatyöntekijää siirtymään kun meidän vuoro tulisi ;) ..onneksi, sillä ainakin yksi koira meitä ennen hänet bongasi. Rata meni ihan mukavasti kunnes mokasin ihan itse. Radalla oli A-este joka mentiin kahteen kertaan, niin että välillä käytiin vaan putkessa kääntymässä. Putkesta sai vieläpä valita kumman pään tahansa. No, sama vanha virsi, eli en odottanut koiraa. Olin jo putken suulla viuhtomassa kun vasta vapautin Luumun kontaktilta. Mitäpä muutakaan tästä seurasi kuin kielto. Maalissa yliaikaa 3,67.
Lohdullista on se, että ilman ekan radan haahuilua ja tokan radan kieltoa olisi aikakin saattanut nipin napin riittää. Tosin juuri tuon nopeuden ja varmuuden kanssa on eniten työsarkaakin. Jos kakkosiin noustaan nopeuksilla jotka riittävät vain nipin napin, ei meillä ole siellä mitään jakoa. Ei tosin tarvitsekaan olla, kun kolmosiin en missään nimessä halua :)
Lauantaina oli vuorossa kaksi starttia Porissa WeCa:n kisoissa.
A-radan tuomaroi Vesa Sivonen ja kuulemma, tavoilleen uskollisena, oli tempaissut radalla pöydän. Kanssakilpailijat sitä manailivat, mutta itse olin aika luottavainen. Koskaan sitä ei ole radalla treenattu, mutta kentänlaidalla kulkiessa Luumu mielellään hyppää sen päällä istuskelemaan. Oltiin lähtövuorossa loppupäässä ja ehdin hyvin seurata toisten ratoja. Kepit olivat monelle koiralle todella haasteelliset kun olivat saman väriset kentän pohjan kanssa. Myös keppejä seuraava hyppy oli hankalassa kulmassa ja rima tippui aika monelta. Rata ei todellakaan ollut mikään helppo ykkösluokan rata, rimatkin kaiken huippuna kuudessakympissä. Paljon kertoo sekin, että ainoastaan mineissä jaettiin yksi LUVA makseissa ei tullut edes yhtään yliaikanollaa.. Raumalla vastaavasti ensimmäiseltä radalta jaettiin yhteensä peräti 11 LUVA/SERT:iä.
Niin se meidän suoritus. Kaikki meni ihan hienosti, otin kyllä kaikki ohjaukset ja linjat aika varman päälle. Mutta sitten tuli keinu. Ja kielto. Luumulla on nyt joku ihme älli päässään, että vieras ramppi on paha. Sama juttu tapahtui Ylöjärvellä. Ekalla radalla puomilla kielto ja sen jälkeen se hiippailtiin ihan kakat lahkeessa. Keinulla ei enää mitään. Nyt siis sama juttu, keinu vain sattui olemaan vuorossa ensin. Puomi mentiinkin sitten ihan sujuvasti. Tulos 12,62 sijoitus 3. Että eipä se aika olisi ilman kieltoakaan riittänyt.
Toiselle radalle lähdin asenteelle, että täysillä vaan, ihan sama mitä tapahtuu. Otettiin vauhdikas yhteislähtö. Alussa oli suora joka loppui puomiin. Luumu oli vissiin niin innoissaan vauhtilähdöstä että kontakti unohtui ja siitä vitonen. Ajattelin vaan että nolla meni, eikun TÄYSILLÄ eteenpäin! Tietysti kun aloin hosua, ohjauksesta tuli vähän löperöä ja keinun jälkeen muurille kielto. Vielä tuli toinen kielto, mutta kaikkiaan Luumu seurasi hyvin ohjausta ja vauhdista huolimatta A virheittä, samoin kepit löytyi hyvin. Rata virheitä kertyi 15, mutta mikä makeinta aika vaan kolme sekkaa yli vaikka noihin kieltoihin tuhraantui varmasti enemmän! Onneksi tämä lähtö saatiin videolle ja siitähän sen näkee kuinka paljon aikaa virheet vei.
Hyvä mieli jäi, nyt vaan treenaamaan vauhtia ja varmuutta. Valssit ja varmistelut hiiteen! Tokihan nuo kontaktit pitää varmistaa ja kepeille irtoamista harjoitella lisää, mutta hyvältä tuntuu. Niin ne tunteet ja mieli vaan vaihtuu, olin jo aika kypsä omien kisojen jälkeen kun ajattelin ettei vauhti ikinä riitä.
Seuraavia kisoja odotellessa, mahdollisesti juhannuksena pari starttia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)