Hoffien TOKO mestiksien lähtölaukausta edeltävä aika mitataan kohta päivien sijaan tunneissa ja ahdistus alkaa hiipiä puseroon. Olisikohan vaikkapa kannattanut alkaa treenata hieman aikaisemmin?!
No, päätös osallistumisesta syntyi kuitenkin vasta pari viikkoa sitten ja tätä ennen en ollut edes vakavasti harkinnut mihinkään kokeisiin osallistumista. Tätäkään en tosin harkinnut, jos tarkkoja ollaan...
Leirin jälkeen Heidi piti pienen katselmuksen taitotasostamme ja oli positiivisesti yllättynyt. Seuraaminen meni hienosti, niin hihnassa kuin taluttimettakin. Liikkeestä maahan meno onnistui myös. Luoksetulokin näytti kympin arvoiselta. Hyppy osataan ja muutenkin näytti paketti olevan kohtuullisen hyvin kasassa. Ainut mitä ei oltu käytännössä ollenkaan treenattu, oli liikkeestä seisominen ja samoin hypyn jälkeinen seisomaan jääminen. Siispä treenaamaan.
Kuluneiden viikkojen aikana treenattiin vaihtelevissa ympäristöissä puolenkymmentä kertaa, lisäksi kotipihalla leikkien lomassa treenasin yksittäisiä liikkeitä, siis lähinnä tuota seisomista.
Niinpä niin. Nyt koira vain seisoo. Tuijottaa hölmönä ja seisoo.
Tämän päiväisissä treeneissä olin ajatellut tehdä jotain muuta kuin liikkeestä seisomista. Liikkeestä maahanmenoakin pitäisi palauttaa mieleen, luoksetuloa ja hyppyäkin kerrata.. Ei kun menoksi. Ensimmäinen seuraamispätkä, koira alkaa jätättää, huomaan sen kun käsi alkaa kopsahdella sen takaraivoon. Vilkaisen koiraa ja se pysähtyy. Uusi yritys, varon katsomasta koiraa, taas sama juttu! Vauhti hiipuu ja koira pysähtyy. Nyt päätän skarpata, en varmasti anna mitään merkkiä tai elettä! Edelleen kuvio toistuu. Koira pysähtyy. Jatkan matkaa ja karjun "SEURAA". Hauva on niin pallo hukassa kuin vain olla ja voi. Lopputreeni meneekin siinä kun seurautan koiraa patukka kädessä ja palkkaan vähän väliä. Ja alkaahan se seuraamisen hauskuus taas lopuksi löytyä.
Itseäni nyt tässä vaan manailen. Tyhmä saa olla, mutta ei kai nyt montaa kertaa tarvitse samaa virhettä tehdä! Onhan minulla hyvin tiedossa tämä Luumun ominaisuus, että sille jää hirveän helposti päälle viimeksi opittu asia ja sitä se sitten tarjoaa kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Tosin tämä seisominen nyt tuli ihan uutena asiana, joten pakkohan sitä oli toistella, mutta näköjään meni liian tehokkaaksi. Onneksi ne aikaisemmin opitut asiat kyllä löytyvät taas helposti, ainakin kevään seuraamisongelma korjaantui yhdellä treenillä.
Eiköhän tämä tästä. Ennen kisoja en enää tee liikkeestä seisomista, ainoastaan hypyn jälkeistä asentoa pitää vahvistaa. Muuten täytyy yrittää pitää nämä viimeiset treenit ennen kisoja mahdollisimman ennalta arvaamattomina liikkeiden, liikkeiden kestojen ja palkkaamisen suhteen. Näillä eväillä eteenpäin.
Kovin tutun oloisia ongelmia :)
VastaaPoista