Tuossa taannoin kerroinkin että agitreeneissä erityistreeniä tarvitaan vauhdin lisäämiseksi kontaktiesteille. Luumu on hienosti osannut jo pitkän aikaa pysähtyä "2 on 2 off" kontaktille, mutta jostain syystä vauhti on hidastunut puomilla jo rampin alussa ja joskus pysähdyspaikka on arvottu kaikki tassut kontaktilla. Koskaan en ole antanut koiran jäädä siihen vaan vaatinut etutassut maahan. En myöskään ole antanut juosta läpi, vaikka A:lla se onkin vaatinut välillä kädellä pysäyttämistä. Ongelman ei siis olisi pitänyt olla se, että Luumu ei tiedä mihin ja miten kuuluu pysähtyä, palkka on tullut vain oikeasta suorituksesta.
Minä ja monet alkeisryhmäläiset aloimme kontakteja harjoitellessamme käyttää käskyä "ota". Ohjaajamme Terhi käyttää toimivasti samaa sanaa ja siitä se sitten tarttui. Harjoitus toimi ja koira oppi, joskus vauhtia oli enemmän, joskus vähemmän. Laitoin tietysti kaiken epävarmuuden ja virheet kokemattomuuden piikkiin. Vauhtia saataisiin sitten aikanaan lisää.
Talvella treenikaverini kertoi että hän on vaihtanut käskyä, sillä hänestä tuntui että koira luuli sanaa käskyksi "odota". Ajattelin että, no joo, eihän nuo koirat yleensä muutenkaan ole kiinnostuneita mitä sanoja huutelee, eleitä ja kroppaa ne seuraa. Luumukaan ei edes tiedä mikä on "istu" ja mikä "maahan" arpoo aina liikkeestäkin vaan jomman kumman :D Me jatkettaisiin niin kuin ennenkin.
Keskiviikkoisten treenien jälkeen olin niin tympääntynyt koiran hidasteluun, että aloin tosissani miettiä olisiko kaverin oivalluksessa kuitenkin jotain ideaa. "Odota" käskyä tulee kuitenkin todella paljon käytettyä eri tilanteissa ja jostain olen lukenut että koira tajuaa sanasta yleensä vain alun ja lopun. Ei kun uutta sanaa kokeilemaan. Ylösmenoille olen ottanut käskyn "paina" ja alastuloihin yritän nyt opetella käyttämään käskyä "pinta". Muutos onkin ohjaajalle aina huomattavasti vaikeampi kuin otukselle :) Suusta kun tulee radalla aina mitä milloinkin...
Ensin kokeiltiin omalla pihalla laatikon päällä, mutta alusta on niin pieni että siinä nyt ei edes ehdi paljon matkalla hidastella. Ei muuta kuin lelut ja namit mukaan ja sunnuntai ehtoolla kentälle. Pari vesikoiraa oli siellä mesoamassa, mutta onneksi saatiin seuralle hieno toinen kenttä käyttöön ja tilaa on nyt samalla useammalle treenaajalle. Tehtiin Luumun kanssa pelkkiä kontakteja ja riehuttiin pallon kanssa. Heti tuntui että vauhtia oli paljon enemmän. Pikatreenin jälkeen vielä majalle juomaan ja sitten käpsyteltiin kotiin. Luumu kyllä löi liinat lähtiessä kiinni, että "mä en ainakaan lähe vielä mihinkään kun vastahan me tultiin!" Kivaa että intoa piisaa.
Tänään käytiin "pikaisesti" kentällä Kaisan ja Haltin kanssa. Meidän pikainen on aina parituntinen, kun asiaa on niin paljon. :)
Muutaman esteen rata värkättiin, sillä pääpaino olikin noissa kontakteissa. Halusin mukaan myös pari kohtaa joissa treenata toista ongelmakohtaamme takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Nyt oli hauvalla vauhtia ja intoa, kaikki onnistui! Kontakteja pitää tietysti hinkata ja hinkata, mutta ihan positiivinen olo niistä tällä hetkellä on. Kisoissa otan kyllä kontatktit varman päälle ja pysäytän Luumun molemmissa päissä ja omat linjat pyrin valitsemaan niin, että takaaleikkauksia ei tarvitse tehdä.
Näillä eväillä ja ajatuksilla parit treenit vielä ja sitten Lietoon ihmettelemään ensimmäistä starttia!
maanantai 7. toukokuuta 2012
lauantai 5. toukokuuta 2012
Rauma show 5.5.2012
Olin ilmoittanut Luumun ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Tuomarina kehässä Venäläinen Elena Kuleshova peruneen Lessi Tchistyakovan tilalla. Harjavallan ilmoittautumisen missasin, joten tämä olisi ainut esiintyminen Luumulla tänä vuonna. Odotukset ei kovin korkealla olleet, EH oli tavoitteena, H olisi ollut pettymys. Luumu ei mikään karvamörkö ole ja siitä ainakin viimekesänä rokotettiin kovasti. Vähän on ulkoinen olemus jämäköitynyt ja liikkeisiin on tullut ehkä agin myötä lisää tasapainoa ja potkua. EH oli siis mielestäni ihan realistinen tavoite, tosin kaikkihan riippuu tuomarin päivästä ja mieltymyksistä.
Urosten kehiä seurasin ja selväksi tuli että tämä tuomari oli tykästynyt vain merkkivärisiin koiriin, taisi tuomarimuutos olla oikea onnenpotku!
Kehässä Luumu käyttäytyi hyvin. Monet koirat olivat väistäneet tuomaria tämän hieman erikoisen lähestymistyylin takia, mutta Luumu oli oikein kauniisti. Seisomista ei oltu treenattu ja koira saikin seistä just niin kuin tassut sattui pysähtymään. Pari kertaa Luumu istahti ja raviin pyydettiin lisää vauhtia, mutta kokonaisuutena meni ihan hyvin. Tuomarikin tykkäsi siinä määrin että punaista nauhaa tarjottiin!
Meidän jälkeen kehään astuivat Luumun sisko Rita (K.Gilthoniel) ja Heini. Ritakin oli talven aikana kehittynyt rimpulasta kaunottareksi ja myös tämä neiti sai laatuarvosanan AVO-ERI.
Sitten ravattiin kilpailuluokka muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa, ja mitä ihmettä! Luumu pokkasi itselleen avoimen luokan 1. pallin ja SA:n! En olisi ikinä voinu kuvitellakaan! Ensimmäistä kertaa avoimessa nuorella koiralla, joka ennen on saanut aina huomautuksia vaatimattomista liikkeistään. Turkin väri tietysti oli oikea tuomarin mielestä, mutta olihan noita muitakin :)
Parhaaksi nartuksi ei enää yltänyt, mutta eikös AVO ERI1 SA PN2 VASERT kuulosta kans ihan kivalta?
Komea ruusuke hampaissa hyvän arvostelun kera saatiin lähteä kotimatkalle! On mulla vaan hieno koira!
Tässä vielä kirjallinen arvostelu:
(Yhdestä sanasta en saanut tolkkua)
"Good size female with feminine head. A little bit flat (???) Dark eyes, good pigment. Good filled body, good bone. Correct coat and colour. Balanced movement. Good temperament."
Kuvat: Marjukka Vähä-Ettala
Urosten kehiä seurasin ja selväksi tuli että tämä tuomari oli tykästynyt vain merkkivärisiin koiriin, taisi tuomarimuutos olla oikea onnenpotku!
Kehässä Luumu käyttäytyi hyvin. Monet koirat olivat väistäneet tuomaria tämän hieman erikoisen lähestymistyylin takia, mutta Luumu oli oikein kauniisti. Seisomista ei oltu treenattu ja koira saikin seistä just niin kuin tassut sattui pysähtymään. Pari kertaa Luumu istahti ja raviin pyydettiin lisää vauhtia, mutta kokonaisuutena meni ihan hyvin. Tuomarikin tykkäsi siinä määrin että punaista nauhaa tarjottiin!
Meidän jälkeen kehään astuivat Luumun sisko Rita (K.Gilthoniel) ja Heini. Ritakin oli talven aikana kehittynyt rimpulasta kaunottareksi ja myös tämä neiti sai laatuarvosanan AVO-ERI.
Sitten ravattiin kilpailuluokka muiden punaisen nauhan saaneiden kanssa, ja mitä ihmettä! Luumu pokkasi itselleen avoimen luokan 1. pallin ja SA:n! En olisi ikinä voinu kuvitellakaan! Ensimmäistä kertaa avoimessa nuorella koiralla, joka ennen on saanut aina huomautuksia vaatimattomista liikkeistään. Turkin väri tietysti oli oikea tuomarin mielestä, mutta olihan noita muitakin :)
Parhaaksi nartuksi ei enää yltänyt, mutta eikös AVO ERI1 SA PN2 VASERT kuulosta kans ihan kivalta?
Komea ruusuke hampaissa hyvän arvostelun kera saatiin lähteä kotimatkalle! On mulla vaan hieno koira!
Tässä vielä kirjallinen arvostelu:
(Yhdestä sanasta en saanut tolkkua)
"Good size female with feminine head. A little bit flat (???) Dark eyes, good pigment. Good filled body, good bone. Correct coat and colour. Balanced movement. Good temperament."
Kuvat: Marjukka Vähä-Ettala
tiistai 1. toukokuuta 2012
Wapputouhuja
Tepasteltiin taas aamusella Luumun kanssa treenaamaan. Isona yllätyksenä ei tullut, että yksikseen saatiin touhuta. Ilmeisesti ihmisillä pruukkaa olla parempaakin tekemistä vapunpäivän aamuna.. :)
Vähän oli vilpoinen tuuli, mutta muuten ilma mitä mainioin. Tehtiin pientä pätkää jossa kontaktit, kepit, putki ja muutama hyppy. Ennen putkea olevalle esteelle takaaleikkaus, meidän murheenkryyni, onnistui aivan nappiin ekalla kierroksella! Palkkasinkin heti putken jälkeen ja sitten vasta jatkettiin. Muutaman toiston tein pätkissä ja kontakteja vielä päälle. Pieni tauko välissä ja pari juttua lisää. Ihan kiva motivaatio Luumulla tuntuu olevan, ei minkäänlaista haahuilua ja haistelua. Jotta ehkäpä me ihan tosissaan voitaisiin Lietoon lähteä.
Laitoinkin tuohon vasemmalle vähän alkukesän suunnitelmia. Muutamat epikset on varmaan lisäksi ohjelmassa ja Tampereen suunnalta olen kisoja myös katsellut.
Kameran kanssa lopussa ähersin ja tuon kummempaa kuvaa ei tullut.
Mikä ihme siinä on, että muuten neiti on kiltisti käskystä paikallaan ja kontakteilla napottaa (yleensä) niin kauan kuin käsken, mutta annas kun otan kameran! Pakko aina tunkea linssiin kiinni nuuskimaan :)
Muuten vapunpäivä kului pihahommissa, haravointia ja ryytimaan pöyhimistä. Tylsää kun ei ole vielä kokonaan aidattua pihaa, Luumu saa osallistua vain narun päässä päivystäen. Pihatreeniä tehdään kyllä vapaana, mutta silloin mielenkiinto onkin kokonaan leluissa ja palloissa. Käytiin myös kävelyllä koko perheen voimin ja matkalla törmättiin Luumun "poikaystävään" komeaan hoffiherra Upiin (Amix Desmond). Luumu osaa kyllä oikein mainiosti esittää vaikeasti tavoiteltavaa kainoa neitoa. Mieli tekisi tutustumaan, mutta heti kun Upi on tulossa tervehtimään, Luumu räpistelee parkuen pakoon. Hölmö otus.
Viimein saatiin selvyys kesän treenikuvioihin. Päästiin onneksi koko ryhmä jatkamaan Terhin pätevässä ohjauksessa. Kaksi uutta tuttavuutta saatiin myös ryhmään, joten kymmenen meitä on kaikkiaan. Onneksi yleensä aina joku on pois.
Ihanaa kun kesäkausi on vihdoin alkanut!
Vähän oli vilpoinen tuuli, mutta muuten ilma mitä mainioin. Tehtiin pientä pätkää jossa kontaktit, kepit, putki ja muutama hyppy. Ennen putkea olevalle esteelle takaaleikkaus, meidän murheenkryyni, onnistui aivan nappiin ekalla kierroksella! Palkkasinkin heti putken jälkeen ja sitten vasta jatkettiin. Muutaman toiston tein pätkissä ja kontakteja vielä päälle. Pieni tauko välissä ja pari juttua lisää. Ihan kiva motivaatio Luumulla tuntuu olevan, ei minkäänlaista haahuilua ja haistelua. Jotta ehkäpä me ihan tosissaan voitaisiin Lietoon lähteä.
Laitoinkin tuohon vasemmalle vähän alkukesän suunnitelmia. Muutamat epikset on varmaan lisäksi ohjelmassa ja Tampereen suunnalta olen kisoja myös katsellut.
Kameran kanssa lopussa ähersin ja tuon kummempaa kuvaa ei tullut.
Mikä ihme siinä on, että muuten neiti on kiltisti käskystä paikallaan ja kontakteilla napottaa (yleensä) niin kauan kuin käsken, mutta annas kun otan kameran! Pakko aina tunkea linssiin kiinni nuuskimaan :)
Muuten vapunpäivä kului pihahommissa, haravointia ja ryytimaan pöyhimistä. Tylsää kun ei ole vielä kokonaan aidattua pihaa, Luumu saa osallistua vain narun päässä päivystäen. Pihatreeniä tehdään kyllä vapaana, mutta silloin mielenkiinto onkin kokonaan leluissa ja palloissa. Käytiin myös kävelyllä koko perheen voimin ja matkalla törmättiin Luumun "poikaystävään" komeaan hoffiherra Upiin (Amix Desmond). Luumu osaa kyllä oikein mainiosti esittää vaikeasti tavoiteltavaa kainoa neitoa. Mieli tekisi tutustumaan, mutta heti kun Upi on tulossa tervehtimään, Luumu räpistelee parkuen pakoon. Hölmö otus.
Viimein saatiin selvyys kesän treenikuvioihin. Päästiin onneksi koko ryhmä jatkamaan Terhin pätevässä ohjauksessa. Kaksi uutta tuttavuutta saatiin myös ryhmään, joten kymmenen meitä on kaikkiaan. Onneksi yleensä aina joku on pois.
Ihanaa kun kesäkausi on vihdoin alkanut!
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Herättelyä
Käytiin tänään ensimmäistä kertaa treenaamassa juoksun jälkeen. Pakkasin vaan aamulenkille repun selkään ja käveltiin tuosta metsän läpi kentälle. Asutaan kyllä mainiossa paikassa kun kentälle kävelee noin 20 minuuttia.
Suuria odotuksia ei ollut, kun tauon myötä kunto on varmaan päässyt laskemaan ja muutenkin juoksu aina vähän sekoittaa pakkaa. Pelkäsin että koko homma voi mennä myös tolkuttomaksi nuuskutteluksi, semmoista nimittäin ilmeni kun talvella käytiin kentällä hieman pallottelemassa.
Alun lämmittelyleikeissä Luumu oli ihan oma itsensä, pomppi pallon perässä kuin heikkopäinen ja keskittyi vain leikkimään, ei haahuilua ja haistelua.
Laitoin kentälle vain kolme hyppyä ja käytin myös rengasta, puomia, keppejä ja muuria, joka oli kylläkin mini-korkuinen.
Mitään ihmeellistä en edes yrittänyt, pari takaakiertoa otin mukaan ja se olikin renkaalla ihan uusi juttu Luumulle. Montaa toistoa en voinut tehdä kun Luumu väsyi oikeastaan heti, itseasiassa jo alkulämmittelyn jälkeen tyyppi oli ihan läkähdyksissään. Pari hyppyä taisin ottaa innoissani liikaa ja Luumu vähän katsoikin että ootko nyt ihan tosissas?! Täytyy kyllä kehua että eipä kolisseet rimat vaikka olin laittanut kaikki kuuteenkymppiin ja lopussa vauhtia ei ollut nimeksikään. Oli koiralla ainakin asennetta tehdä ja yrittää, vaikka suurta intoa ei ollutkaan.
Kesän treenikausi on ensiviikolla alkamassa. Kaikki vaan on vielä aivan auki. Ryhmään johon Luumun kanssa hain oli "muutama" muukin pyrkimässä. Kuusitoista tietääkseni ja tuskin paljon kahdeksaa enempää voi ottaa kun treeniaikaa radanrakennuksineen on 1,5 tuntia. Harmittaa jo valmiiksi jos meidän loistava treeniporukka hajotetaan, ja mikä pahinta, jos kaikille ei pystytä treenipaikkaa antamaan ollenkaan. Itsellä ainakin on tavoitteet korkealla ja intoa harrastaa ja muutenkin osallistua kaikkeen seuran toimintaan, lähdin mukaan jopa alkeisryhmän apuohjaajaksi :)
Treenataan miten treenataan, niin ylösmenokontaktit ja vauhdikkaammat alastulot, takaaleikkaukset ja kaikki muutkin ohjaukset joissa koiran pitää irrota paremmin, ovat ainakin kesän työlistalla. Onneksi omat työajat sallivat treenamisen kentällä ennen ohjattuja ryhmiä ja onnistuin pääsemään Noora Keskievarin koulutuksiin 21. ja 30. toukokuuta. Myös Jänesniemen koulutus on merkittynä kalenteriin 30. kesäkuuta ja päästiinpä vielä mukaan agileirille loppukesällä. Kisoissa käydään varmasti aina kun niitä sopivan automatkan päässä järjestetään.
Kovasti innoissani olin lähdössä kisaaman heti kun vain saadaan juoksu alta pois. Totuus vain taitaa ikävä kyllä olla se, että talven viimeisissä treeneissä kanssani kirmannut tuulispää on vielä tukevasti haavemaailmassa.
Torstaihin asti on aikaa ilmoittautua, sinne sen varmasti jätänkin. Parit treenit on pakko tehdä ennen niin näkee kannattaako edes lähteä yrittämään.
Suuria odotuksia ei ollut, kun tauon myötä kunto on varmaan päässyt laskemaan ja muutenkin juoksu aina vähän sekoittaa pakkaa. Pelkäsin että koko homma voi mennä myös tolkuttomaksi nuuskutteluksi, semmoista nimittäin ilmeni kun talvella käytiin kentällä hieman pallottelemassa.
Alun lämmittelyleikeissä Luumu oli ihan oma itsensä, pomppi pallon perässä kuin heikkopäinen ja keskittyi vain leikkimään, ei haahuilua ja haistelua.
Laitoin kentälle vain kolme hyppyä ja käytin myös rengasta, puomia, keppejä ja muuria, joka oli kylläkin mini-korkuinen.
Mitään ihmeellistä en edes yrittänyt, pari takaakiertoa otin mukaan ja se olikin renkaalla ihan uusi juttu Luumulle. Montaa toistoa en voinut tehdä kun Luumu väsyi oikeastaan heti, itseasiassa jo alkulämmittelyn jälkeen tyyppi oli ihan läkähdyksissään. Pari hyppyä taisin ottaa innoissani liikaa ja Luumu vähän katsoikin että ootko nyt ihan tosissas?! Täytyy kyllä kehua että eipä kolisseet rimat vaikka olin laittanut kaikki kuuteenkymppiin ja lopussa vauhtia ei ollut nimeksikään. Oli koiralla ainakin asennetta tehdä ja yrittää, vaikka suurta intoa ei ollutkaan.
Kesän treenikausi on ensiviikolla alkamassa. Kaikki vaan on vielä aivan auki. Ryhmään johon Luumun kanssa hain oli "muutama" muukin pyrkimässä. Kuusitoista tietääkseni ja tuskin paljon kahdeksaa enempää voi ottaa kun treeniaikaa radanrakennuksineen on 1,5 tuntia. Harmittaa jo valmiiksi jos meidän loistava treeniporukka hajotetaan, ja mikä pahinta, jos kaikille ei pystytä treenipaikkaa antamaan ollenkaan. Itsellä ainakin on tavoitteet korkealla ja intoa harrastaa ja muutenkin osallistua kaikkeen seuran toimintaan, lähdin mukaan jopa alkeisryhmän apuohjaajaksi :)
Treenataan miten treenataan, niin ylösmenokontaktit ja vauhdikkaammat alastulot, takaaleikkaukset ja kaikki muutkin ohjaukset joissa koiran pitää irrota paremmin, ovat ainakin kesän työlistalla. Onneksi omat työajat sallivat treenamisen kentällä ennen ohjattuja ryhmiä ja onnistuin pääsemään Noora Keskievarin koulutuksiin 21. ja 30. toukokuuta. Myös Jänesniemen koulutus on merkittynä kalenteriin 30. kesäkuuta ja päästiinpä vielä mukaan agileirille loppukesällä. Kisoissa käydään varmasti aina kun niitä sopivan automatkan päässä järjestetään.
Kovasti innoissani olin lähdössä kisaaman heti kun vain saadaan juoksu alta pois. Totuus vain taitaa ikävä kyllä olla se, että talven viimeisissä treeneissä kanssani kirmannut tuulispää on vielä tukevasti haavemaailmassa.
Torstaihin asti on aikaa ilmoittautua, sinne sen varmasti jätänkin. Parit treenit on pakko tehdä ennen niin näkee kannattaako edes lähteä yrittämään.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Lomailua
Pari viikkoa sitten olin viikon kipeänä ja koiran kanssa harrastaminen oli sillä tasolla, että isäntä lenkitti hihnassa ja pari kertaa vääntäydyin peiton alta ulos lumipalloa heittämään. Agitreenitkin jäi "sopivasti" parilta viikolta väliin kun kuume vaan piti otteessaan..
Kuun lopulla lähdettiin muutamaksi päiväksi Prahaan ja Luumu pääsi "mummilaan" hoitoon. Keskiviikkona ennen reissua oli talvikauden viimeiset treenit ja niihin onneksi ehdittiin mukaan. Treeneissä tehtiin oikein mukavan vauhdikasta rataa, pitkiä suoria joilla onneksi oli kontaktiesteitä tai kepit että ohjaajakin ehti mukaan :) Ensimmäisellä kierroksella en ottanut kunnolla haltuun ennen keppejä ja nenun mitta tultiin ohi, muuten todella sujuvaa ja VAUHDIKASTA menoa. Toinen yritys menikin jo aivan nappiin. Lopuksi vielä heittelin palloa ja otin puomin pari kertaa. Siltikin meille varatusta vartista jäi puolet käyttämättä.
Prahan reissu meni hienosti ja Luumu viihtyi hoidossa hyvin. Maanantaina pääsin töihin ja sitten.. TAAS flunssa! Pääsiäisen pyhätkin meni siis makoillessa. Luumu onneksi kestää hyvin toimettomuutta. Osaa kyllä esittää kuinka tavattoman tylsää sillä on, mutta pötköttää kiltisti pedissään kun minä lojun sohvalla. Välillä se yritti vaihtaa puruluitaan minun nenäliinoihini, mutta enpä oikein lämmennyt. Välillä vaan kerjättiin muuten huomiota. Tuo on kyllä niin hupaisaa kun koira yrittää vaihtokauppoja milloin minkäkin kanssa.
Jotain positiivista sentään sisältyi tähänkin toimettomuuteen. Luumulla alkoi vihdoin sunnuntaina se kauan kaivattu juoksu! Wuhuu! Tuli kyllä niin kreivin aikaan. Olen jo alustavasti katsellut sopivia agistartteja tässä lähellä ja 29.4 Liedossa olisi tyrkyllä 3 rataa. Kuinka ollakaan silloin tulee juurikin täyteen vaaditut 21 vrk juoksun alkamisesta. Täytyy kyllä varmistaa vielä järjestäjältä, mutta sääntöjen mukaan saataisiin osallistua. En tosin tiedä kuinka järkevää on viedä koira suoraan pihatreeneistä radalle, mutta mieli kyllä kovasti tekee jo kisaamaan. Viimeistään kuitenkin 13.5 Lietoon!
Kuun lopulla lähdettiin muutamaksi päiväksi Prahaan ja Luumu pääsi "mummilaan" hoitoon. Keskiviikkona ennen reissua oli talvikauden viimeiset treenit ja niihin onneksi ehdittiin mukaan. Treeneissä tehtiin oikein mukavan vauhdikasta rataa, pitkiä suoria joilla onneksi oli kontaktiesteitä tai kepit että ohjaajakin ehti mukaan :) Ensimmäisellä kierroksella en ottanut kunnolla haltuun ennen keppejä ja nenun mitta tultiin ohi, muuten todella sujuvaa ja VAUHDIKASTA menoa. Toinen yritys menikin jo aivan nappiin. Lopuksi vielä heittelin palloa ja otin puomin pari kertaa. Siltikin meille varatusta vartista jäi puolet käyttämättä.
Prahan reissu meni hienosti ja Luumu viihtyi hoidossa hyvin. Maanantaina pääsin töihin ja sitten.. TAAS flunssa! Pääsiäisen pyhätkin meni siis makoillessa. Luumu onneksi kestää hyvin toimettomuutta. Osaa kyllä esittää kuinka tavattoman tylsää sillä on, mutta pötköttää kiltisti pedissään kun minä lojun sohvalla. Välillä se yritti vaihtaa puruluitaan minun nenäliinoihini, mutta enpä oikein lämmennyt. Välillä vaan kerjättiin muuten huomiota. Tuo on kyllä niin hupaisaa kun koira yrittää vaihtokauppoja milloin minkäkin kanssa.
Jotain positiivista sentään sisältyi tähänkin toimettomuuteen. Luumulla alkoi vihdoin sunnuntaina se kauan kaivattu juoksu! Wuhuu! Tuli kyllä niin kreivin aikaan. Olen jo alustavasti katsellut sopivia agistartteja tässä lähellä ja 29.4 Liedossa olisi tyrkyllä 3 rataa. Kuinka ollakaan silloin tulee juurikin täyteen vaaditut 21 vrk juoksun alkamisesta. Täytyy kyllä varmistaa vielä järjestäjältä, mutta sääntöjen mukaan saataisiin osallistua. En tosin tiedä kuinka järkevää on viedä koira suoraan pihatreeneistä radalle, mutta mieli kyllä kovasti tekee jo kisaamaan. Viimeistään kuitenkin 13.5 Lietoon!
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Kevät!
Ihanaa kun arska paistaa ja plus asteita on melkein vuorokaudet läpeensä! Pahuksen liukasta vaan on aamuisin ja maltti on valttia niin autoillessa kuin koiran kanssa kulkiessakin.
Viikko on mennyt ihan normipuuhien parissa. Torstaina käytiin leikkimässä Luumun parhaan kaverin Rokin kanssa. Mukana oli myös Konna joka ihastui Luumuun viime kesänä, mutta tyyppi on kyllä neidille täysin ilmaa. Luumu on ihan kauhea mustasukkainen päsmäri ja pompottelija. Rokia se vahtii kuin haukka, eikä anna sen vilkaistakaan muita koiria päin. Kaverusten keskinäiset leikit ovat yleensä sitä että Luumu haukkuu ja komentaa, istuu päällä, vaanii piilossa, taklaa kumoon, roikkuu kurkussa ja vetää perässään. Roki on joko masokisti tai rakastunut, sillä se sietää lähes kaiken ja on hyvin kiintynyt raivoisaan tyttöystäväänsä.
Itse en ole kyllä ollenkaan ihastunut koirani käytökseen. Tarve alistaa heikompaa on todella voimakas ja isompia, vanhempia ja voimakkaampia koiria juostaan parkuen pakoon.. huoh.
Keskiviikkona oli ohjatut agitreenit. Tarjolla oli kaksi eri radanpätkää. Aloitimme hieman pidemmällä pätkällä johon oli noin puoleenväliin tarkoitus tehdä takaaleikkaus. Muuten rata meni oikein hienosti, vain kerran unohdin minne oltiin menossa, mutta tuo pahuksen takaaleikkaus!! Paikassa olisi voinut hyvin tehdä valssinkin, mutta tarkoitus oli harjoitella juuri takaaleikkausta. Miten se voikaan olla meille niin VAI-KE-A!? Luumu alkaa aina himmailla ja kääntyy katsomaan, että "mihis sä ny jäit, mitä sä siinä oikein viuhdot ja huudat?" Heittelin itse siinä sitten palloa, mutta parannusta ei hirveästi tullut. Sitten avustaja palkkasi, mutta Luumu ei kyllä keskittynyt minuun ja ohjaukseen enää tippaakaan, joten tämäkään tapa ei ollut kovin hedelmällinen. Tyydyttävästi se sitten lopulta meni.
Toinen harjoitus keskittyi pelkästään takaaleikkauksiin ja ööö, johonkin toiseen ohjaukseen :D
Rata oli yksinkertainen, neljä hyppyä peräkkäin, keskimmäinen väli oli pidempi ja siinä oli sivussa mutkaputki, rata oli siis täysin symmetrinen.
Tarkoitus oli tehdä ensimmäisen hypyn jälkeen takaaleikkaus ja toisen hypyn jälkeen ohjata koira putkeen. Nyt sujui. En tiedä mitä tein nyt oikein ja aloituspätkällä väärin, kun nyt onnistui heti. Sama tehtiin peilikuvana ja pienellä hiomisella sain oman liikkumiseni rytmitettyä niin, että suorituksesta tuli oikein sujuvaa.
Toisessa harjoituksessa jäätiin putken kohdalle, kutsuttiin koiraa ja ohjattiin se putken kaukaisempaan päähän. Helppo nakki. Loppuajan leikitin ja innostin koiraa, hinkkaaminen olisikin ollut turhaa ja typerää.
Sunnuntaina omatoimisissa oli meidän lisäksi vain Netta ja unkarinvizsla Pablo. Tehtiin pieni rata jossa oli tarkoitus harjoitella, yllätys yllätys, takaaleikkausta! Oli siihen ympätty vähän muutakin kieputusta, lähinnä teemalla putkeen irtoaminen. Takaaleikkauksesta ei meinannut tulla yhtikäs mitään, kujalla olivat niin koira kuin ohjaajakin. Viimeiseksi laskin rimat mediin, jätin yhden takaakierron pois ja yhteislähtönä kolmen hypyn suoralla sain kuin sainkin koiraan sen verran vauhtia ja intoa että takaaleikkaus onnistui ja putkeenlähetys viimeiseltä hypyltä. Jes!
On vaan hankalaa kun kaksi kokematonta yrittää rakentaa rataa, niin tajuamattaan siitä voi tehdä linjoiltaan vaikean koiralle. Nytkin yritettiin laittaa putkien kulmat mahdollisimman helpoiksi, mutta niin vain virheitä ropisi molemmille.
Tämmöisen Terhi toi keskiviikon treeneihin. Joku oli näemmä pannut merkille hurahtamiseni lajiin.
Viikko on mennyt ihan normipuuhien parissa. Torstaina käytiin leikkimässä Luumun parhaan kaverin Rokin kanssa. Mukana oli myös Konna joka ihastui Luumuun viime kesänä, mutta tyyppi on kyllä neidille täysin ilmaa. Luumu on ihan kauhea mustasukkainen päsmäri ja pompottelija. Rokia se vahtii kuin haukka, eikä anna sen vilkaistakaan muita koiria päin. Kaverusten keskinäiset leikit ovat yleensä sitä että Luumu haukkuu ja komentaa, istuu päällä, vaanii piilossa, taklaa kumoon, roikkuu kurkussa ja vetää perässään. Roki on joko masokisti tai rakastunut, sillä se sietää lähes kaiken ja on hyvin kiintynyt raivoisaan tyttöystäväänsä.
Itse en ole kyllä ollenkaan ihastunut koirani käytökseen. Tarve alistaa heikompaa on todella voimakas ja isompia, vanhempia ja voimakkaampia koiria juostaan parkuen pakoon.. huoh.
Keskiviikkona oli ohjatut agitreenit. Tarjolla oli kaksi eri radanpätkää. Aloitimme hieman pidemmällä pätkällä johon oli noin puoleenväliin tarkoitus tehdä takaaleikkaus. Muuten rata meni oikein hienosti, vain kerran unohdin minne oltiin menossa, mutta tuo pahuksen takaaleikkaus!! Paikassa olisi voinut hyvin tehdä valssinkin, mutta tarkoitus oli harjoitella juuri takaaleikkausta. Miten se voikaan olla meille niin VAI-KE-A!? Luumu alkaa aina himmailla ja kääntyy katsomaan, että "mihis sä ny jäit, mitä sä siinä oikein viuhdot ja huudat?" Heittelin itse siinä sitten palloa, mutta parannusta ei hirveästi tullut. Sitten avustaja palkkasi, mutta Luumu ei kyllä keskittynyt minuun ja ohjaukseen enää tippaakaan, joten tämäkään tapa ei ollut kovin hedelmällinen. Tyydyttävästi se sitten lopulta meni.
Toinen harjoitus keskittyi pelkästään takaaleikkauksiin ja ööö, johonkin toiseen ohjaukseen :D
Rata oli yksinkertainen, neljä hyppyä peräkkäin, keskimmäinen väli oli pidempi ja siinä oli sivussa mutkaputki, rata oli siis täysin symmetrinen.
Tarkoitus oli tehdä ensimmäisen hypyn jälkeen takaaleikkaus ja toisen hypyn jälkeen ohjata koira putkeen. Nyt sujui. En tiedä mitä tein nyt oikein ja aloituspätkällä väärin, kun nyt onnistui heti. Sama tehtiin peilikuvana ja pienellä hiomisella sain oman liikkumiseni rytmitettyä niin, että suorituksesta tuli oikein sujuvaa.
Toisessa harjoituksessa jäätiin putken kohdalle, kutsuttiin koiraa ja ohjattiin se putken kaukaisempaan päähän. Helppo nakki. Loppuajan leikitin ja innostin koiraa, hinkkaaminen olisikin ollut turhaa ja typerää.
Sunnuntaina omatoimisissa oli meidän lisäksi vain Netta ja unkarinvizsla Pablo. Tehtiin pieni rata jossa oli tarkoitus harjoitella, yllätys yllätys, takaaleikkausta! Oli siihen ympätty vähän muutakin kieputusta, lähinnä teemalla putkeen irtoaminen. Takaaleikkauksesta ei meinannut tulla yhtikäs mitään, kujalla olivat niin koira kuin ohjaajakin. Viimeiseksi laskin rimat mediin, jätin yhden takaakierron pois ja yhteislähtönä kolmen hypyn suoralla sain kuin sainkin koiraan sen verran vauhtia ja intoa että takaaleikkaus onnistui ja putkeenlähetys viimeiseltä hypyltä. Jes!
On vaan hankalaa kun kaksi kokematonta yrittää rakentaa rataa, niin tajuamattaan siitä voi tehdä linjoiltaan vaikean koiralle. Nytkin yritettiin laittaa putkien kulmat mahdollisimman helpoiksi, mutta niin vain virheitä ropisi molemmille.
Tämmöisen Terhi toi keskiviikon treeneihin. Joku oli näemmä pannut merkille hurahtamiseni lajiin.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Pori viikonloppu
Lauantaille oltiin keskiviikon treeniryhmän kanssa varattu AgilitynLumoa -hallilta kolme tuntia Tero Strömbergin valmennusta ja tunti päälle omatoimitreeniä. Jännäsin mukaan pääsyä, koska juoksu tekee tuloaan, mutta matkaan päästiin ja hyvä niin! GPS:n kanssa löydettiin hyvin perille, eikä matkaan mennyt kuin 45 minuuttia.
Tero rakensi meille ihan mukavan radanpätkän jossa yllättäen olikin aika paljon haastetta, ainakin minulle. Rata vaikutti melko yksinkertaiselta, mutta siinä oli oikein oivallisia paikkoja tehdä virheitä ja näin saada juuri itselle sopivia neuvoja ja vinkkejä. Virheitä tein ihan roppakaupalla, ja toivottavasti jopa opinkin niistä jotain. Selkeästi esille nousi se, että en malta tarpeeksi odottaa koiraa, vaan hätäilen koko ajan eteenpäin. Toisaalta taas en liiku tarpeeksi nopeasti ja rohkeasti ja luota siihen että koira tulee perässä oikein, kun pitäisi tehdä esimerkiksi persjättö. Kokemuksen myötä näistä tietysti päästään eroon. Luumulla suurin ongelma alkaa olla ylösmenokontakteilla loikkiminen. Puomille opetan "2 on 2 off" kontaktin, mutta A:lla pitänee tyytyä hidastamaan koiraa ja rytmin muutoksella saada kontaktit osumaan. Paljon on siis vielä työsarkaa!
Vaikka radalla ei ihan nappisuorituksia meiltä nähtykään, jäi treeneistä hyvä mieli ja uusia treenivinkkejä takataskuun. Luumu alkoi lopussa olla kyllä aika puhki. Peruskunnon kohotusta täytyy siis lisätä runsaasti ohjelmaan, pyöräilemään pitäisi neiti ainakin opettaa.
Sunnuntaina suunnattiin jälleen kohti Poria. Nyt oli ohjelmassa epikset mölli-luokassa. Olin vielä aamulla ihan kahden vaihella lähtemisen kanssa. Luumu oli nukkunut koko ehtoon kotiinpaluun jälkeen ja aamullakin se vain mulkoili pedistään kun tarjosin sille ruokaa ja puin aamulenkkiä varten. Piristyi se onneksi ulkona sen verran, että raaskin pakata repun ja koiran autoon ja lähteä metsästämään, jos ei nyt mainetta ja kunniaa, niin kokemusta!
Mölli-radalla oli 17 estettä, muuten pelkkiä perushyppyjä, putkia ja kontaktiesteet, mutta olipa mukana myös pussi ja muuri. Ihanneaika oli leppoisat 50 sekuntia. Rata oli aika suoraviivaista menoa muutamalla valssilla ja kiemuralla. Hankalin kohta taisi olla loppusuora, jossa kahden hypyn ja muurin jälkeen olikin seuraava este pari metriä sivummalla. Sai kyllä ohjaaja pistellä ihan tosissaan että ehti sinne ohjaamaan, kaikenlaisia ratkaisuja siinä sitten nähtiinkin.
Luumu oli lähtövuorossa neljäntenä. Alku meni oikein hyvin. A:n ylösmenossa loikkasi, vaikka yritin kovasti jarruttaa. Alasmenossa en edes muista pysähtyikö, mutta ehdin hyvin ohjaamaan seuraavan esteen.
Sitten alkoikin "Luumushow": "Kappas, tuomari, morjensta vaan!" Minä karjun pää punaisena koiraa. Seuraava hyppy: "Hei kato, ratahenkilö! Jee!" Minä: "Luumuuu, eeiiii! TÄÄL-LÄ!" Luumu: "Älä ny mamma stressaa, hyvinhän tässä on aikaa." Puuh, jotenkin sain koottua itseni ja haalittua koiran mukaan. Puomi meni hienosti ja siitä seuraava hyppy ja muuri. Muurin jälkeen erittäin kömpelö valssi ja siitä pussiin ja putkelle. Pinkaisin täysillä loppusuoralle ja nipin napin ehdin muurille Luumun kanssa. Jotenkin onnistuin karjunnan säestyksellä kolaamaan sen oikealle esteelle ja maaliin. Huh.
Maalissa olikin iloinen yllätys! Ei virheitä A:lla eikä kieltoja moikkailukierrosten seurauksena. Mikä parasta, aika 49.78! Tulos näin ollen -0,22!! Mölleissä oli mahdollisuus uusintarataan, mutta enpä ajatellut tarpeelliseksi ilmoittautuessani, eihän sitä virallisissakaan. Eikä tarvittu :) Niin oli bortsut ja kelpiet paperia kun hoffi jyräs!
Tässä lopullinen tuloslista:
Meitä oli Raumalta lähtenyt muitakin kisailemaan. Kaisa ja Halti olivat 8. sijalla ja Krista ja Pina, sekä Niina ja Nella hienosti mineissä 2. ja 3! Onnistunut ja antoisa viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Loppuun vielä kuva hymyilevästä neidistä palkintoineen:
Tero rakensi meille ihan mukavan radanpätkän jossa yllättäen olikin aika paljon haastetta, ainakin minulle. Rata vaikutti melko yksinkertaiselta, mutta siinä oli oikein oivallisia paikkoja tehdä virheitä ja näin saada juuri itselle sopivia neuvoja ja vinkkejä. Virheitä tein ihan roppakaupalla, ja toivottavasti jopa opinkin niistä jotain. Selkeästi esille nousi se, että en malta tarpeeksi odottaa koiraa, vaan hätäilen koko ajan eteenpäin. Toisaalta taas en liiku tarpeeksi nopeasti ja rohkeasti ja luota siihen että koira tulee perässä oikein, kun pitäisi tehdä esimerkiksi persjättö. Kokemuksen myötä näistä tietysti päästään eroon. Luumulla suurin ongelma alkaa olla ylösmenokontakteilla loikkiminen. Puomille opetan "2 on 2 off" kontaktin, mutta A:lla pitänee tyytyä hidastamaan koiraa ja rytmin muutoksella saada kontaktit osumaan. Paljon on siis vielä työsarkaa!
Vaikka radalla ei ihan nappisuorituksia meiltä nähtykään, jäi treeneistä hyvä mieli ja uusia treenivinkkejä takataskuun. Luumu alkoi lopussa olla kyllä aika puhki. Peruskunnon kohotusta täytyy siis lisätä runsaasti ohjelmaan, pyöräilemään pitäisi neiti ainakin opettaa.
Sunnuntaina suunnattiin jälleen kohti Poria. Nyt oli ohjelmassa epikset mölli-luokassa. Olin vielä aamulla ihan kahden vaihella lähtemisen kanssa. Luumu oli nukkunut koko ehtoon kotiinpaluun jälkeen ja aamullakin se vain mulkoili pedistään kun tarjosin sille ruokaa ja puin aamulenkkiä varten. Piristyi se onneksi ulkona sen verran, että raaskin pakata repun ja koiran autoon ja lähteä metsästämään, jos ei nyt mainetta ja kunniaa, niin kokemusta!
Mölli-radalla oli 17 estettä, muuten pelkkiä perushyppyjä, putkia ja kontaktiesteet, mutta olipa mukana myös pussi ja muuri. Ihanneaika oli leppoisat 50 sekuntia. Rata oli aika suoraviivaista menoa muutamalla valssilla ja kiemuralla. Hankalin kohta taisi olla loppusuora, jossa kahden hypyn ja muurin jälkeen olikin seuraava este pari metriä sivummalla. Sai kyllä ohjaaja pistellä ihan tosissaan että ehti sinne ohjaamaan, kaikenlaisia ratkaisuja siinä sitten nähtiinkin.
Luumu oli lähtövuorossa neljäntenä. Alku meni oikein hyvin. A:n ylösmenossa loikkasi, vaikka yritin kovasti jarruttaa. Alasmenossa en edes muista pysähtyikö, mutta ehdin hyvin ohjaamaan seuraavan esteen.
Sitten alkoikin "Luumushow": "Kappas, tuomari, morjensta vaan!" Minä karjun pää punaisena koiraa. Seuraava hyppy: "Hei kato, ratahenkilö! Jee!" Minä: "Luumuuu, eeiiii! TÄÄL-LÄ!" Luumu: "Älä ny mamma stressaa, hyvinhän tässä on aikaa." Puuh, jotenkin sain koottua itseni ja haalittua koiran mukaan. Puomi meni hienosti ja siitä seuraava hyppy ja muuri. Muurin jälkeen erittäin kömpelö valssi ja siitä pussiin ja putkelle. Pinkaisin täysillä loppusuoralle ja nipin napin ehdin muurille Luumun kanssa. Jotenkin onnistuin karjunnan säestyksellä kolaamaan sen oikealle esteelle ja maaliin. Huh.
Maalissa olikin iloinen yllätys! Ei virheitä A:lla eikä kieltoja moikkailukierrosten seurauksena. Mikä parasta, aika 49.78! Tulos näin ollen -0,22!! Mölleissä oli mahdollisuus uusintarataan, mutta enpä ajatellut tarpeelliseksi ilmoittautuessani, eihän sitä virallisissakaan. Eikä tarvittu :) Niin oli bortsut ja kelpiet paperia kun hoffi jyräs!
Tässä lopullinen tuloslista:
Meitä oli Raumalta lähtenyt muitakin kisailemaan. Kaisa ja Halti olivat 8. sijalla ja Krista ja Pina, sekä Niina ja Nella hienosti mineissä 2. ja 3! Onnistunut ja antoisa viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Loppuun vielä kuva hymyilevästä neidistä palkintoineen:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)