Viikko on mennyt ihan normipuuhien parissa. Torstaina käytiin leikkimässä Luumun parhaan kaverin Rokin kanssa. Mukana oli myös Konna joka ihastui Luumuun viime kesänä, mutta tyyppi on kyllä neidille täysin ilmaa. Luumu on ihan kauhea mustasukkainen päsmäri ja pompottelija. Rokia se vahtii kuin haukka, eikä anna sen vilkaistakaan muita koiria päin. Kaverusten keskinäiset leikit ovat yleensä sitä että Luumu haukkuu ja komentaa, istuu päällä, vaanii piilossa, taklaa kumoon, roikkuu kurkussa ja vetää perässään. Roki on joko masokisti tai rakastunut, sillä se sietää lähes kaiken ja on hyvin kiintynyt raivoisaan tyttöystäväänsä.
Itse en ole kyllä ollenkaan ihastunut koirani käytökseen. Tarve alistaa heikompaa on todella voimakas ja isompia, vanhempia ja voimakkaampia koiria juostaan parkuen pakoon.. huoh.
Keskiviikkona oli ohjatut agitreenit. Tarjolla oli kaksi eri radanpätkää. Aloitimme hieman pidemmällä pätkällä johon oli noin puoleenväliin tarkoitus tehdä takaaleikkaus. Muuten rata meni oikein hienosti, vain kerran unohdin minne oltiin menossa, mutta tuo pahuksen takaaleikkaus!! Paikassa olisi voinut hyvin tehdä valssinkin, mutta tarkoitus oli harjoitella juuri takaaleikkausta. Miten se voikaan olla meille niin VAI-KE-A!? Luumu alkaa aina himmailla ja kääntyy katsomaan, että "mihis sä ny jäit, mitä sä siinä oikein viuhdot ja huudat?" Heittelin itse siinä sitten palloa, mutta parannusta ei hirveästi tullut. Sitten avustaja palkkasi, mutta Luumu ei kyllä keskittynyt minuun ja ohjaukseen enää tippaakaan, joten tämäkään tapa ei ollut kovin hedelmällinen. Tyydyttävästi se sitten lopulta meni.
Toinen harjoitus keskittyi pelkästään takaaleikkauksiin ja ööö, johonkin toiseen ohjaukseen :D
Rata oli yksinkertainen, neljä hyppyä peräkkäin, keskimmäinen väli oli pidempi ja siinä oli sivussa mutkaputki, rata oli siis täysin symmetrinen.
Tarkoitus oli tehdä ensimmäisen hypyn jälkeen takaaleikkaus ja toisen hypyn jälkeen ohjata koira putkeen. Nyt sujui. En tiedä mitä tein nyt oikein ja aloituspätkällä väärin, kun nyt onnistui heti. Sama tehtiin peilikuvana ja pienellä hiomisella sain oman liikkumiseni rytmitettyä niin, että suorituksesta tuli oikein sujuvaa.
Toisessa harjoituksessa jäätiin putken kohdalle, kutsuttiin koiraa ja ohjattiin se putken kaukaisempaan päähän. Helppo nakki. Loppuajan leikitin ja innostin koiraa, hinkkaaminen olisikin ollut turhaa ja typerää.
Sunnuntaina omatoimisissa oli meidän lisäksi vain Netta ja unkarinvizsla Pablo. Tehtiin pieni rata jossa oli tarkoitus harjoitella, yllätys yllätys, takaaleikkausta! Oli siihen ympätty vähän muutakin kieputusta, lähinnä teemalla putkeen irtoaminen. Takaaleikkauksesta ei meinannut tulla yhtikäs mitään, kujalla olivat niin koira kuin ohjaajakin. Viimeiseksi laskin rimat mediin, jätin yhden takaakierron pois ja yhteislähtönä kolmen hypyn suoralla sain kuin sainkin koiraan sen verran vauhtia ja intoa että takaaleikkaus onnistui ja putkeenlähetys viimeiseltä hypyltä. Jes!
On vaan hankalaa kun kaksi kokematonta yrittää rakentaa rataa, niin tajuamattaan siitä voi tehdä linjoiltaan vaikean koiralle. Nytkin yritettiin laittaa putkien kulmat mahdollisimman helpoiksi, mutta niin vain virheitä ropisi molemmille.
Tämmöisen Terhi toi keskiviikon treeneihin. Joku oli näemmä pannut merkille hurahtamiseni lajiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti