Kauden viimeiset tai ainakin toiseksi viimeiset toko-kokeet lähestyvät uhkaavasti. Agikisailutkin alkavat olla lopuillaan. Mihin nyt vielä ennen juoksua ehditään, katsotaan sitten talvella hallikisoja jos intoa piisaa. Harkinnassa on jopa hoffien agimestiksien passaaminen. Bongasin SPKL:n sivuilta BH-kokeen 15.9.. ilmo olisi huomenna ja ajattelin yrittää mukaan. Eiköhän tuo seuraaminen ole sillä mallilla että voisi jopa toivoa kokeen läpäisyä. Jos paikka saadaan, niin agiliidot saavat odottaa, ei oikein hotsita ajella kahtena peräkkäisenä päivänä Tampereelle.
Juoksukin on ennen pitkää tuloillaan, joten voi olla että kaikki syksyn suunnitelmat suunnitelmiksi jäävätkin. Sormet ristiin kuitenkin että ehditään kaikkeen mukaan!
Niin ne kokeet.. Lauantain suorituksesta jäi oikein aika kikkare hampaankoloon. Jotenkin ei ollut semmoista rentoutta ja hyvää fiilistä, tuntui että mikään ei mennyt yhtä hyvin kuin Terviksellä, ei ainakaan paremmin. Kehään mennessä oli jo valmiiksi semmoinen olo että tuomari ei helpolla pisteitä anna, ja ensimmäisestä seuraamisesta saadut moitteet saivat fiiliksen laskemaan entisestään. Pisteet toki olivat ihan OK, mutta suurin puute oli taas kerran jäävät liikkeet. Nyt ei edes seisominen mennyt hyvin. Tai saattoi kaikki olla täydellistä siihen saakka kun palasin koiran luo, mutta sitten sössittiinkin loppu täydellisesti.
Nyt onkin ihan jumi päällä noiden jäävien suhteen ja myöskin hypyn jälkeisen seisomaan jäämisen.
Jäävissä Luumu ei kuuntele käskyä ollenkaan, arpoo ihan täysin asennon. Olen yrittänyt saada äänenpainoihin selvän eron, "maa" on matala, "seis" terävä ja "istu" iloinen, mutta ei niin ei! Kai se sitten oppii ajan kanssa kun olen sinnikäs, mutta nyt kyllä masentaa.
Toinen murheenkryyni on tuo kaikenlainen ennakointi. Monet liikkeet teen jo treeneissä niin, etten koskaan lopeta kisanomaisesti perusasentoon vaan vapautan koiran ennen, tai estehypylle vaan mennään yhdessä, mutta hyppyä ei tehdäkään. Tänäänkin otin luoksetulon ilman luoksetuloa :) Vapautin ja heitin vaan pallon kun Luumu pinkeänä odotti käskyä. Yksi ajatus tuossa tuli, mutta tänään en enää kokeile, katsotaan josko huomenna taiat auttais.
Noista tuomarin moitteista piti sanoa.. meillä oli Rovanimellä sellanen tuomari, joka ei sanonu liikkeiden välissä mitään. Ja se vei meidän suoritusta lennokkaasti eteenpäin, ei tarvinnu kuunnella jonninjoutavaa jorinaa mikä meni väärin. Jos tuomari popottaa liikkeiden välissä, älä kuuntele. Rapsuttele koiraa ja rupattele sille mukavia ;)
VastaaPoista