Aksaa aina vaan..

Eipä tänne blogiin juuri muuta näköjään tule tarinoitua kuin agitreeneistä ja ööö.. agitreeneistä! Paljon muuta ei kyllä tällä hetkellä harrastetakaan. Tottista vähän lämmittelynä ennen aksaamista ja jotain kikkaillaan kotipihalla. Lisäksi olen yrittänyt järjestää Luumun aina tilaisuuden tullen ryhmäliikuntaan maastossa ja pellolla. Kovin on laimea osanotto ollut ainakin sunnuntaisin ja kun porukka on pieni ja usein narttuvoittoinen, niin isotteluksihan se helposti menee.. puolin ja toisin. Kummoistakaan rähinää ei onneksi ole ollut, ainakaan vielä.

Viime torstaiset agitreenit toteutettiin Juha Oreniuksen Agilityn perusteet -DVD:n parissa. Oikein pätevältä näytti, mutta kun pätevyyttä ei ruudun tältä puolelta löytynyt, ainakaan allekirjoittaneelta, ei niistä ohjauskuvioista jäänyt kuin hämärästi jotain mieleen.
Koska treenit pidettiin ilman koiria, päätin mennä itsekseni perjantaina töiden jälkeen kentälle. Olisinpa jäänyt kotiin..
Kaikki mikä saattoi mennä pieleen, meni pieleen!
Tai siltä ainakin tuntui. Enempää en tässä ala häpeääni jakamaan, totean vain että onnistuin saamaan Luumun pelkäämään keinua ja sitä myöden muitakin kontaktiesteitä.
Toki väänsin loppuun onnistumiset kunnon palkalla, mutta arkuus jäi silti päälle.

Päätin etten enää mene ainakaan hetkeen itsekseni sähläämään ja kaverin kanssa on muutenkin mukavampaa.
Tänään oltiinkin Kaisan ja Haltin kanssa yhdessä kentällä. Kepit laitettiin verkoilla nurmelle niin että joka toinen verkko oli pois. Alussa, lopussa ja keskellä oli verkot molemmin puolin. Aloitin Luumun kanssa kepeillä ja tyttöhän menee ne jo aikas hienosti, ja vauhdilla! Nyt vaan pikku hiljaa häivyttämään verkkoja ja vahvistamaan kepeille lähetystä eri kulmista ja etäisyyksistä. Edistyminen tässäkin tulee olemaan hidasta, Luumu kun kyllästyy niin helposti.

Kentälle oltiin laitettu koko joukko hyppyjä, pari putkea, muuri, rengas ja kontaktiesteet niin että niitä pystyi suorittamaan radanomaisesti. Ihmeellisiä kuvioita ja kieputuksia ei ollut luvassa. Luumulla onkin nyt paikallaan tauon jälkeen vahvistaa ihan niitä perusjuttuja.
Pari helppoa pätkää otettiin ja Luumu toimi oikein kivasti, itsellä ei vaan oikein pysynyt ajatus kasassa ja ohjasin ihan miten sattuu. Puomilla oli aluksi pientä vastahakoisuutta, mutta namin voimalla neiti rohkaistui ja saatiin parin esteen ja puomin pätkäkin onnistumaan, ja näin hienoilla kontakteilla!

A:lle piti aluksi ohjata muutaman kerran hihnassa, mutta onnistui sekin lopulta ilman tukea. Kontaktitkin alkavat pikku hiljaa löytyä myös kovemmassa vauhdissa. Laatikolla kotona leikkiminen ei siis ole missään nimessä ollut turhaa!
Otin vielä pieniä radan pätkiä ja kun kentän haistelu alkoi selvästi kiinnostaa koiraa enemmän, oli aika palata hihnaan tuumimaan, että mitäs varten täällä kentällä oikein käydään!
Ihan lopuksi otin Kaisan jeesaamana keinua niin ettei se liikkunut juuri ollenkaan ja tuen päällä oli vielä pehmuste. Tassunvarret vapisten neiti urheasti yritti ja jopa pari haparoivaa juoksuaskelta saatiin puristettua. Nyt menee ainakin muutama viikko että hinkataan pelkkää vauhtia ja varmuutta niin että keinu ei liiku ollenkaan. Enää en ajatellut tätä estettä mokata.

Enempää onnistuneita kuvia ei saatu, pitäisi vaan olla se järkkäri.. Kiitos Kaisalle kun yritit parhaasi surkealla kamerallani!