Jees. Juoksu meni viimein ja maanantaina palattiin agikentälle vähän hakemaan tuntumaa esteisiin ja työntekoon. Treeniseuraksi sain Kaisan ja suomenlapinkoiran Haltin.
Kontaktia oltiin ahkerasti hinkattu kotioloissa mutta olihan se aivan eri juttu tehdä tasaisella kuin sitten oikeiden esteiden rampeilla. Joku haju Luumulla sentään hommasta on, mutta kyllä työtä piisaa ennen kuin saadaan ne suoraan juoksusta onnistumaan! A-esteellä ainakin on niin kova vauhti että koira tulee suoraan maahan asti ja pysähtyy sitten siihen.. ja nyt näyttää ylösmenokontakteilla alkavan tulla virheitä kun vauhti kasvaa, puuh. Mikään muukaan ei oikein sujunut kunnolla, ohjaaja oli kankea ja koira tuntui unohtaneen ihan perus kuviotkin. Ilma oli kyllä melkoisen kurja ja ainut kehno suoja sateelta oli A-este jonka alla Luumu sitten odotteli.
Tiistaina oli vuorossa Heidin toko-treenit.
Paikallamakuu meni hienosti vaikka häiriökoirakin kävi kiertelemässä. Kerran Luumu nousi kun menin palkkaamaan. Meillähän paikallamakuu on siis sitä että seison muutaman metrin päässä katse koiraan päin ja käyn välillä palkkaamassa. Seuraamiset tehtiin omaan tahtiin vähän sivummalla ja leikittiin ja riehuttiin oikein olan takaa. Kivasti koira kyllä toimii, kestoa vaan pitäisi kasvattaa pikkuhiljaa. Ja ilmeisesti olen liikaa tehnyt liikkeestä maahanmenoja kun Luumu tarjoili sitä vähän väliä kun annoin temponvaihdoksissa uuden seuraa-käskyn. Noutoa treenasin myös pari kertaa, ja siinä oli pari kertaa liika.. ensimmäinen nouto oli kohtalainen, enkä tietenkään lopettanut siihen, toisella Luumu vaan viipotti sinne tänne ja lällätteli kapula suussaan. Pakko oli sitten vielä ottaa kerran ja varman päälle, joo.. peruutin varmasti vesilätäkköön..
Loppuaika sitten istuttiin ja katsottiin toisten treeniä. Ihan ok fiilikset jäi näin tauon jälkeen.
Tänään torstaina oli vihdoin ohjatut agitreenit. Pieniä paineita alkaa olla, kun tuntuu että osa porukasta on edistynyt ihan huimasti kuukauden aikana. Täytyy nyt kyllä yrittää joka toinen päivä pistäytyä kentällä tekemässä vähän kontakteja, keinua ja keppejä. Enempää treeniä Luumun mielenkiinto ei varmaankaan kestä.
Sitten itse treeneihin. Tarkoitus oli tehdä kontaktipätkä jossa puomi, A ja keinu ja välissä hyppyjä ja putki. Toinen harjoitus oli hyppy ja siitä suoraa linjaa kepeille. Lisäksi oli tarkoitus tehdä kohtuullisen vaativa radanpätkä jossa oli hyppyjä, putkia, muuri ja pussi.
Kaikki eivät rataa kokonaisuudessaan edes ehtineet tehdä, niin haastavia olivat kuviot joillekin ohjaajille ja koirille, ja treeniajan täytyi tietysti riittää kaikille.
Olihan se hieman vaikeaa.. koko ajan piti miettiä eteenpäin, että mihin seuraavaksi, millä kädellä ja millä puolella estettä.. mikään kun ei vielä tule oikein selkäytimestä. Pari kertaa haparoin ja Luumu ei tiennyt mihin seuraavaksi, mutta hieno onnistuminenkin saatiin, askelmerkit meni oikein ja Luumu tsemppasi hienosti vaikka paras terä olikin jo mennyt. Terhikin kehui että mageelta näytti, hyvä me!
Kontaktipätkästä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa, Luumu löi hanskat tiskiin enkä edes tehnyt kuin puomia sillä tiesin että A:ta ja keinua on täysin turha edes yrittää. Luumu sai pari tolkutonta haahuilemiskohtausta ja syykin on selvä, rassulla oli kamala nälkä.. Kello oli jo melkein kahdeksan ja kotona se tulee normaalisti jo seitsemän aikoihin kertomaan että olisi iltaruuan aika. Muutenkin koira oli aika kypsä sillä eihän se yleensäkään kestä montaa toistoa ja pitkiä treenejä.
Huomenna olisi sitten vuorossa kauden viimeiset epikset, oikein hohtoepikset. Ilmoittautunut en vielä ole, töihin menen kuitenkin. Kuulemma helppo rata jossa ei ole edes kontakteja, sopisi siis meille kuin nyrkki silmään. Ainut kysymysmerkki on riittääkö koiralla mielenkiinto kahtena peräkkäisenä päivänä? Huomenna olemme viisaampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti