Kuulumisia

Paljon on taas vettä kanaalissa virrannut. 

Luumun kanssa kisailtiin sitten kuitenkin vielä kolme agistarttia marraskuussa Liedossa. Tulospuolella kovinkin laihaa, mutta nopeus oli kyllä ihan kelvollinen meille. Oli kyllä niin kovatasoinen kilpailu, että meidän ajoilla nollatkaan ei olisi riittäneet. 

Ihan hyvillä mielin jätettään nyt kisailu pienelle tauolle. Puomin ylösmenot ainakin pitää saada kuntoon ennen seuraavaa yritystä. Näillä kolmella viimeisimmällä radalla Luumu ei osunut kertaakaan kontaktille! Ei vaikka viimeisellä radalla jäin seisomaan kauaksi puomista ja karjuin koiraa odottamaan. Ei kun lisää vettä myllyyn ja täysillä puomia ylös! Heh, no olihan se aika hupaisaa. Alastulot oli kyllä onneksi ihan hyviä.

Marraskuussa oli myös kauan odotettu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssi. Luumun hypyt on hirveän ylimitoitettuja, rimat ei tietenkään tipu tällä tyylillä, mutta olin ajatellut sen kovin rasittavaksi näinkin isolle ja raskaalle koiralle. Myös alastulot on olleet välillä todella raskaita, minkä tosin olin ajatellut vain johtuvan ohjauksellisista puutteista. 

No, ongelmat ei sitten olleetkaan ihan vähäpätöisiä vaan nyt ollaan vähän pidemmällä paussilla rataharjoittelusta ja tehdään vaan tekniikkatreeniä. Ongelmallisimpia ovat alastulot, kuulostaa ihan norsulaumalta, ja korkeuden arviointia pitäisi myös työstää. Luumu on myös kovin etupainoinen niin ponnistaessa kuin laskeutuessakin. Teknisessä osaamisessa on tietysti osasyy, mutta enemmän taustalla vaikuttavat puutteet fysiikassa, kehon hallinnassa. Eli jumppaa ja tasapainoharjoituksia hyppytreenien lisäksi. Jospa ensi suvena meitäkin taas radoilla nähdään. Koiran terveys kuitenkin painaa vaa'assa eniten, joten jos ei tekniikkaa saada paremmaksi, niin sitten treenataan pidempään. Kiire kolmosiin, jos sitä edes oli, on ohi nyt!

LUUMU 4-VUOTTA!

Neljä vuotta pyörähti tiistaina G-pentueella mittariin, onnea koko sisarusparvelle! Aikuisia nuo taitavat jo ikänsä puolesta olla, mutta käyttäytyminen on vielä ihan samanlaista kuin muutama vuosi sitten. Juuri viime viikolla sain jälleen kerran kuulla lenkillä kysymyksen "Onko se ihan pentu?" Neiti oli taas saanut "reikä päässä" -kohtauksen ja näytti kaikki hullunmerkit. Totesin siihen, että neljähän tämä jo on, mutta tuskin kasvaa koskaan aikuiseksi, toivottavasti!

Kovasti on turkki kasvanut steriloinnin jälkeen, laatu vaan hieman pehmeä ja kiilloton. Takkuja ilmestyy paikkoihin joissa ei ennen karvaa edes kasvanut ja välillä tulee puoli korpea kintuissa sisään.. mutta nyt sentään voi edes puhua turkista! 

Räpellysten räpellys ja puomipainajainen

Ainakin alustavien kaavailujen mukaan vuoden viimeiset agikisat on nyt hypelty meidän osalta.

Kaksi viikkoa sitten Porissa Wecan kisoissa tuli kauden pohjanoteeraus. Kaksi hylkyä, joihin ainut syyllinen löytyy peiliin katsomalla. Radat olivat kyllä erittäin ikäviä ja tuloksilla ei juuri juhlittu, mutta treenien perusteella ja Luumun tuntien kaikki olisi kyllä tehtävissä. Jännitin ihan kamalasti enkä pystynyt lainkaan keskittymään rataantutustumiseen. Parissa kohtaa askelmerkit ja ohjauskuviot oli ihan kysymysmerkkejä radalle lähtiessä. Ei näin! Vielä Luumun kasvattajaäiskän Suskin napottaessa katsomossa, oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa. Näistä radoista löytyy kyllä videotaltioinnit, mutta sitä räpellystä ei valitettavasti ole kaikille silmille tarkoitettu ;)
Videoilta vaan näkee hyvin, että todellisuudessa Suskin paikalla olo vaikutti radalla vain ja ainoastaan minuun. Luumu on toki vähän hövelimpi lähdössä, mutta radalla keskittyy täysillä tekemiseen. Ratahenkilöiden ja tuomarin moikkailut radoilla olivat pelkästään ohjelmanumeroita minun hauskuuttamisekseni, kun kieltojen tullessa olemus synkkeni ja ahdistus kasvoi.

Meidän kompastuskiveksi on viimeaikoina muodostunut kohdat joissa kaksi tai useampia hyppyjä on rinnakkain, mahdolliseti vähän porrastettuna, ja ne pitää hypätä serpentiininä tai yksinkertaisena lenkkinä. Edellisten Porin kisojen A-radan videolta näkee hyvin radan alussa, kun valssi on myöhässä ja merkkaus puutteellinen, niin koiran alastulo näyttää todella ikävältä ja ponnistaessa en todellakaan ole tehnyt selväksi minne käännytään. Marjonkin radalla oli kolme hyppyä rinnakkain ja jotenkin onnistuin räpeltämään itseni eri puolelle ohjaamaan kuin olin suunnitellut, tuloksena hylkäys ja ohjauksena täydellinen päällejuoksu, vaikka sellaista ei siis olisi pitänyt todellakaan tehdä, vaan rata kulki serpentiininä...

No, toivottavasti kolmosissa suositaan radoilla helpompia kuvioita, kuten välistävetoa ja päällejuoksua ;) kunhan nyt ensin siis noustaisiin sinne kolmosiin!

Eilen kisailtiin Liedossa Tsaun Lokakisoissa. Neljästä tarjolla olevasta radasta olin valinnut kolme, Heidi Viitaniemen agiradan, sekä Asko Jokisen agi- että hyppyradan. Kisat alkoi meidän osalta hyppyradalla, mikä sopikin hyvin. Hyppärinollia oli kertynyt jo kakkosluokassa kolme, joten paineetta saatiin juosta ja kaivaa rennompaa asennetta agiradoille. Jännitin nimittäin taas ihan törkeästi ja olin epävarma ohjauksistani kun ei ollut ketään sparraamassa.. Omillani kuitenkin selvisin ja parin venähtäneen kaarroksen kautta nollana maaliin ja toiselle sijalle!

Seuraavaksi oli vuorossa Heidin agirata. Ihanneaika oli aika tiukka etenemällä 3,3 ja yhtään puhdasta nollaa ei maksit onnistuneet tekemään. Tähän rataan löytyy onneksi videokin, meidän suoritus ajassa 58.30. Putken jälkeen meinasin ohjata väärälle hypylle ja ehkä siinä samalla unohdin miten olin suunnitellut ohjata tuon meille harmaita hiuksia tuottavan serpentiinin. Hylkäyksen jälkeen sain kuitenkin hienosti paketin kasaan ja virheettä maaliin. Ja enhän toki malttanut olla kellottamatta videolta meidän aikaa! Kyllä tuo villahousu vaan niin pinkoi, että nipin napin olisi ihanneaikaankin päästy :) tosin itse voisin vieläkin reippaammin ja rohkeammin liikkua.
Olen kyllä oikein ankarasti pohdiskellut tätä meille niin paljon vaikeuksia tuottavaa serpentiiniä. Persjättö valssin sijaan aina kun se vaan on mahdollista voisi toimia tässä parhaiten, tosin siihen sitä ohjaajan liikettä ja ajoitusta sitten taas tarvitaan. Tälläkin radalla ennen keppejä olis pitänyt paljon rohkeammin itse edetä.
Meitä edeltävä koirakko muuten tekee persjätöllä tuon 3 ja 4 esteiden välin, näköjään pelaa hyvin!

Päivän viimeisenä koitoksena oli Askon agirata. Ja olipa kerrassaan erikoinen! Puomi juostiin kolme kertaa ja muita kontaktiesteitä ei sitten radalla ollutkaan. Putki oli vielä vedetty suoraksi puomin alle poikittain ja sitä sitten sai kierrellä. Toisessa päässä rataa pingottiin putkesta putkeen neljä kertaa peräkkäin, no olihan välissä toki yksi hyppy :)
Ennakkoasenne rataan oli taas kertakaikkisen väärä ja sitä kuuluisaa apinanraivoa virheettömän radan punnertamiseksi ei vaan löytynyt. Toiselta puomin ylösmenolta napsahti sitten vitonen ja kas, kielto siinä missä kaksi hyppyä porrastettuna rinnakkain! Tämänkin Luumu sitten hyppäsi lopulta väärältä puolelta...
Kepit oli hienot ja ihan hyvällä vauhdilla meni koko rata.

Kuten alkuun kerroin, ei loppuvuodelle ole ainakaan suunnitteilla yhtään kisaa. Kotijoukoilta on tullut palautetta ainaisesta koiran kanssa ympäri maakuntaa ajelusta ja meneehän yhteen kisareissuun eurojakin jonkun verran. Talven treenitkin on vielä täys arvoitus, Panelian Possuareenalla kuitenkin seura taas treenaa. Koulutusohjaajapalaveria ei ole vielä pidetty, joten talven ryhmistä ei vielä tiedä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin alkeis- tai jatkoryhmää saan taas vetää, ja omatoimitreenit vetäisen siinä sivussa. Vaikka treeniä todella tarvittaisiin, niin todennäköisesti en kahdesti viikossa jaksa iltaani siellä viettää, eli omatoimitreenillä talvikausi mentäisiin. Nyt kuitenkin aion keskittyä enemmän tokoiluun. Jos vaikka voittajan liikkeet saisi ensi kesäksi koekuntoon..

Lusmuilua

Laiskuusgeeni on ottanut ylivallan ja blogin näpyttely on jäänyt kaiken touhuamisen ja tekemättömyyden jalkoihin. Paljon on ohjelmaa viimeisen päivityksen jälkeen ollut, joten pieni yhteenveto lienee paikallaan.

Heinäkuussa pyörähdettiin hoffileirillä. Niina Ojansivun opissa metsäjäljellä meni nyt koko viikko. Keppi-ilmaisu aloitettiin ja eipä se nyt sen kummempaa ollut kuin että pellolle poljettiin jälki, jäljelle ripoteltiin keppejä ja sitten koira kulki jäljen ja ilmaisi kepit. Käsittämättömänä peikkona olin tätä pitänyt enkä ollut edes yrittänyt koiralle opettaa. Ihan kivasti meni leiri, treenata vaan pitäisi jaksaa myös näin "siviilissä".

Leiriviikolle ajoittui myös epäviralliset agikisat Mynämäellä ja siellä kirmattiin pari rataa ihan vaihtelun vuoksi. Sijoituksia ei saatu, mutta hyvä mieli jäi. Koira kulki hyvin ja taas kerran tuntemattomien kehut hienosta koirasta lämmitti mieltä.

20.7 olin saanut Luumulle paikan BH-kokeeseen Laitilaan. Eipä jäänyt paljon jälkipolville kehuttavaa ja kerrottavaa. Läpi meni, mutta aivan kaameaa kuraa oli koko touhu! Paikkiksesta koira lähti LAIDUNTAMAAN, sääntökirjaa en ollut niin hyvin opiskellut, että olisin tiennyt kuinka tilanteessa sitten toimitaan, otin vain mallia edellisestä parista ja yritin saada Luumun makaamaan loppuajan vieressäni VIRHE!! Tämmöistä ei olla ollenkaan treenattu ja koira paineistu ihan tosissaan. Seuraaminen olikin sitten yhdistelmä haistelua, risujen poimintaa ja hienoa työskentelyä (mitä nyt koira oli paineissaan noin viisi senttiä taaempana kuin normaalisti) Henkilöryhmä oli hieno :)

Seuraavalla viikolla käytiin tyhjentämässä palkintopöytä oman seuran epiksissä. Luumulle siis ainoana tulokset maksien avoimessa luokassa, rata ei todellakaan ollut helppo. Vähän tehtiin myös tokoa viikolla kun Tervis olisi viikonloppuna.. jotain oli kuitenkin muuttunut BH-kokeessa..

Terviksen reissu ei ollut missään muotoa onnistunut. Menomatkalla ajoin moottoritiellä varisparveen ja tuloksena haljennut ajovalo ja kallis remontti. Onneksi varaosana saa kuitenkin vain uuden lasin, alkuun uhkailtiin että koko umpio polttimoineen, sähköineen ja muine tilpehööreineen menisi vaihtoon ja hintalappu osalle alkaen 1500€...
Itse toko oli kuin pahinta painajaista alusta loppuun. En jaksa edes eritellä mistä 3-tulokseen oikeuttavat 119 pistettä raavittiin, jokainen piste oli kyllä työn ja tuskan takana. Ainut ilon aihe oli paikkis, josta ensimmäistä kertaa koskaan täydet pisteet! Aina on ollut tuplakäskyjä joko alussa tai lopussa.
Itku meinasi tulla kun varmana pitämäni seuraaminen meni nollille Luumun lähdettyä haistelemaan ja poimimaan jotain roskia kehästä. Kaikki muukin oli kaukana normaalista, jotain vaan oli mennyt nyt pahasti pieleen meidän touhuissa, joko BH-kokeessa tai sitten siemen oli jo kylvetty aikaisemmin. Terviksen jälkeen seurasikin totaalinen tokosta pidättäytyminen. Edes agitreeneissä en ottanut Luumua lähdöissä sivulle vaan käskin sen vaan istumaan.

Elokuu oli aika lailla hiljaiseloa. Agia treenattiin kerran viikossa, muuten hihnalenkkiä ja kotikoiran elämää. Viime viikolla rohkeni ottaa agitreeneissä vähän seuraamista ja kyllä oli neiti täpinöissään! Niin täpäkkää sivulle siirtymistä ei ole hetkeen nähty ja into oli suorastaan ylitse pursuavaa, että eiköhän se siitä. Olin kyllä ollut kuoppaamassa koko tokoilua meidän osalta kun ajattelin jonkun olevan lopullisesti pilalla, mutta uudelleen innostuneena ilmoitinkin neidin sitten seuran omiin koekeisiin syyskuulle ja ylipuhuttiin minut jopa piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta eipä siitä sitten mitään tullutkaan. Edellisen päivän ell käynnin tuloksena lääkekuuri ja parin viikon kisatauko. Toivottavasti masu saadaan vihdoin kuntoon.

Jos tokossa oli hyvinkin synkkiä pilviä ja jopa totaalista luovutusmielialaa, niin agissa kulkee! Viime viikonloppuna Porissa molemmilta radoilta voitot! Hyppyradoilta kakkosluokassa kasassa on jo kolme nollaa ja agiradoilta kaksi hienoista yliaikanollaa. Ja nämä kaikki viiden viimeisen radan sisään! Vähän kun saan ohjausta viilattua, niin mehän ollaan kolmosissa. Porissakin tuo 0,09 sekuntia meni tuohon täysin turhaan puolenvaihtoon A:n alastulossa, mutta minkäs teet kun kartturi vaan jännittää! Ja muutenkin ohjauksella olisi niin nipistettävissä sekunti jos toinenkin!

                                         

Nyt on siis taas taukoa luvassa, mutta Porissa ollaan taas iskussa ja nollien metsästys jatkuu!

Juhannuksen viettoa

Juhannuksen vietto alkoi meillä torstaina. Luumu pääsi mökille leikkimään dalmis-herra Elmerin kanssa, kun minä kokeilin tämän hetkistä kuntotasoani kirmaisemalla Kaljasjärven ympäri perinteikkäässä Kodisjoen Kaikun järjestämässä Yöjuoksussa. Matkaa reitillä on 12,5 kilometriä ja maasto vaihtelee soratiestä metsäpolkuun. Aikaa sain kulutettua tunnin ja 18 minuuttia, mikä on mielestäni ihan kelvollinen suoritus ottaen huomioon että vuosi sitten kilometrinkin hölkkä olisi ollut henkilökohtainen saavutus.

Jos minä olin tattis tapaus reilun tunnin rupeaman jälkeen, niin Luumusta ei virta sitten hevillä loppunutkaan. Muutaman tunnin se kaahasi puskasta järveen ja järvestä puskaan, hirveää apinarallia ympäri ja taas järveen makaamaan. Elmeri parka oli ihan helisemässä neidin kanssa. Paussia pidettiin oikeastaan vaan kun ukki söi makkaraa :) Vähän sai olla välillä sydän syrjällään kun mökillä on aika kallioista ja epätasaista maastoa ja eipä tuo paljon eteensä katsele kun hepuli iskee.

Perjantaina suunnattiin Kaarinaan Tuorlaan Kristan ja Pinan kanssa, jossa ohjelmaan kuului kaksi starttia TSAU:n Juhannuskisojen merkeissä. Helteistä säätä oli lupailtu ja aamun kankeuden jälkeen olikin kiitettävän kuumaa. Luumu ei oikein ole parhaimmillaan kovin lämpimässä. Jostain syystä se väsyy todella nopeasti ja on kuumissaan, vaikka turkkikaan ei kovin runsas ole. Ehkä neidin taipumus mennä sata lasissa imee mehut nopeammin? Onneksi sain häkin kivasti varjoon ja koiraa pääsi myös kisapaikalla kastelemaan.

Maksit aloittivat hyppyradalla jonka tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata oli ihan meille sopivan oloinen ja tottakai lähdettiin hyvää suoritusta hakemaan vaikka LUVA-nolla olikin jo hyppäriltä kisakirjaan leimattu. Luumu oli starttivuoroa odotellessa vähän väsyneen oloinen, mutta ihan mukavasti kuitenkin löytyi vauhtia ja intoa. Ohjaus on kyllä edelleen aivan kammottavaa kurottelua ja kyyristelyä, mutta siitäkin huolimatta puhtaalla nollalla maaliin. Palkinnoillekin päästiin sijoittumalla kolmanneksi.

Toinen rata oli agirata, jossa ylituomari Seppo Savikko tarkkaili tuomariharjoittelija Reetta Mäkelän pillin käyttöä. Tavoite radalle oli tietysti puhdas suoritus. Erityisesti halusin tietää olisiko lääke puomin ylösmenokontakteille löytynyt. Treeneissä kokeilemani resepti on niinkin yksinkertainen, että ennen puomia käsken koiran odottaa. Se rikkoo rytmin sopivasti, kun arjessa paljon käytetty käsky on niin iskostunut koiran mieleen. Yritin myös lisäksi pysäyttää ylösmenolle 2 on 2 off, mutta eihän kaikessa voi aina onnistua ;)
Radalle sai tehdä valssia valssin perään ja tapani mukaan olin myöhässä kerran jos toisenkin ja siihen se nolla sitten kuivuikin. 0,93 yliaikaa, muuten virheetöntä menoa. Oma moka oli vapauttaa koira A:n alastulolla ennen kuin etutassut oli edes maassa. Mokoma hätähousu!

Puhtaalla nollalla olisi irronnut toinen LUVA, sillä sijoituttiin viidensiksi ja luokassa oli reippaasti yli 21 koirakkoa. No, ehtiihän niitä keräillä. Nyt tuntuu meno aika varmalta, kunhan vaan saan omat askelmerkit ja kuviot kuntoon ja opin luottamaan koiraan niin kuin treeneissäkin.

Maanantaina muuten osallistuttiin oman seuran epiksien avoimeen luokkaan. Radalla oli hauska vauhtipätkä johon piti ehtiä tekemään takaakierto. Myös keppikulmaan kompastui aika moni. Paitsi meidän Luumu :) Vaikka Luumullakin oli kivasti vauhtia, sillä on onneksi niin hyvät jarrut (ohjaajan liike) että onnistuttiin räpistelemään puhdas rata ja sillä luokan voittoon!

Totista tokoa

Keskiviikkona esiinnyttiin Luumun kanssa toko-kehässä. Yritys avoimessa luokassa oli ensimmäinen laatuaan, kun viime syksynä kausi päätettiin onnistuneesti TK1 koulariin ja RKS:n seuramestaruuteen. Viime kesänä hyväksi todetulla treenimetodilla jatkettiin, eli oikeastaan mitään ei oltu treenattu, paniikissa edellisenä iltana kävin kentällä heittelemässä koiralle vähän palloa ja toteamassa että jäävät liikkeet ei tule onnistumaan ja nyt olisi myöhäistä tehdä asialle mitään :D
Eniten ahdistusta aiheutti kuitenkin paikalla makaaminen.En ollut kertaakaan edes kokeillut sitä kokeenomaisesti, vaan käynyt niissä noin neljässä treenissä joissa menin piiloon, vähän väliä palkkaamaassa. Karoonan hallitreenipäivän katastrofaalisen yrityksen jälkeen treenattiin kerran omalla kentällä tätä, ja silloinkin olin pois näkyvistä korkeintaan puolisen minuuttia kerrallaan.

No eipä auttanut, kokeeseen mentiin kun maksettu oli, ja olisipahan ainakin hyvä mittari tämän hetkisestä tasosta. Koe oli oman seuran iltakoe, tuomarina Ilkka Sten ja avoimen luokan liikkuroi Milla Räsänen. Avoimessa luokassa oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa ja suoritusvuorossa olimme toisia. Seuraavaksi pisteet osa-alueittain.

Paikalla makaaminen 9 

Luumu meni naapurin käskyllä maahan kun odottelin että saisin sen huomion, tuomari ei huomannut. Hipsu hiippaili heti Minnan perässä pois ja laskin vaan sekunteja koska Luumu seuraa esimerkkiä, mutta hienosti neiti pysyi. Kuulemma oli tosi nätisti koko suorituksen ajan, ainakin palatessani kentälle se makasi hyvässä ryhdissä. Ylös nousemiseen tarvitsi toisen käskyn joten siitä piste. Tämän jälkeen tajusinkin vähän korottaa ääntäni käskyihin ;)

Seuraaminen 10

Totutun täpäkkää suoritusta. Niuhompi tuomari olisi voinut rokottaa kun Luumu vähän pompahti liikkeelle lähtiessä vaikka yritin lähteä rauhallisesti.

Maahanmeno 9

Meni nopeasti maahan, mutta liikahteli vähän. En tiedä menikö piste siitä vai oliko jotain muutakin.

Luoksetulo 9

Pysähtyi kuin seinään, mutta alkoi empiä kun matka jatkui pysähdyksen jälkeen, en kuitenkaan antanut uutta käskyä. Tätäkään ei olla treenattu oikeastaan yhtään. Pysäytys on perua pentuajan perustottistreeneistä :)

Seisominen 8

Tätä en ymmärrä, suorituksessa ei ollut muuta onnistunutta kuin nopea pysähtyminen (ehkä liiankin nopea kun korjasi taakse jääneen jalan asennon). Loppu olikin sitten juuri niin surkeaa kuraa kuin "treenien" perusteella ennustin. Luumu kääntyi perääni ja hiippaili ihan pallo hukassa viereeni...

Noutaminen 0

Samalla sekunnilla kun kapula lensi, lensi myös yksi karvakorva tuulispäänä perään. Tajusi vissiin takaisin tullessaan että nyt ei mamma olekaan tyytyväinen ja luovutus jonnekin oikealle vinoon.. huoh.

Kauko-ohjaus 9

Ensimmäiseen vaihtoon tarvitsi toisen käskyn. Muuten vaihdot kohtuullisen reippaita.

Estehyppy 10

Nappisuoritus, jäi vaan istumaan ihan esteen taakse ja joutui paikaltaan hyppäämään :) aiheutti hilpeyttä toimitsijoissa.

Kokonaisvaikutus 10

Pisteitä kertyi yhteensä 165, eli ykköstulos ja sijoitus 1/3. On tuo vaan aika epeli! Tässä vielä videokuvaa todisteeksi ja analysoitavaksi. ;)

Videolta muuten näkee hyvin kuinka kammottavan jäykkä habitus ohjaajalla on. Ja tuohon palkkaamiseen täytyy kyllä keksiä jotain Luumun mielestä hauskempaa!

Takkuilua ja onnistumisia

29.5 korkattiin kakkosluokka Takut ry:n järjestämissä iltakisoissa Tampereella. Kakkosten kisojen otaksuin olevan nopsasti ohi, joten keskellä työviikkoa oli ihan mahdollista tämä visiitti tehdä.
Tuomarina kisoissa oli Kari Jalonen ja hän olikin värkännyt melkoisen konstikkaat radat. Konstikkaat tai ei, rataantutustuminen oli täysin ala-arvoista ja tuloksetkin sitten sen mukaisia. Pää tyhjänä vaan pyörin muiden mukana ja kun viisi minuuttia oli täys, ei minulla ollut aavistustakaan mitä olin menossa tekemään ja miltä puolelta missäkin kohtaa ohjaamaan. Vaikka kokonaisuus oli melkoista hapuilua, ihan hienoja onnistumisiakin tuli, muun muassa A:n alastulo. Virheet olikin sitten meidän peruskamaa, kieltoja hypyille kun mun vauhti loppui... Agiradalta siis tuloksena kymmenen ratavirhettä ja yliaikaa 8,00.

Hyppyradalle en paljon kummoisempaa valmistautumista saanut aikaiseksi. Loppusuora erityisesti vaikutti kinkkiseltä ja siitähän sitten napsahtikin kielto. Kielto tuli myös jo alkupuolella rataa. Vauhti Luumulla oli kyllä mielestäni ihan kohtuullinen kun ottaa huomioon virheiden korjailuihin tuhratut sekunnit. Tuloksena siis kymppi yliajalla 8,16.

Alkuviikko meni kotikentällä kisatöissä puuhastellessa ja vihdoin keskiviikkona itse kisatessa. Makseja oli ilmoittautunut huimat seitsemän ja niistäkin kaksi oli jäänyt pois, joten äkkiä oli kisat kisailtu, muissakaan kokoluokissa ei nimittäin ryntäystä ollut. Ilma oli mitä mainioin, helteillä oli peloteltu, mutta oikein mukavan vilpoista oli ja hyttysetkään ei liiemmin kiusanneet. Ylituomarina tuomitsi Marjo Heino ja pillinkäyttöä harjoittelemassa oli Petteri Kerminen. Ratapiirrokset löytyvät täältä.

Ensin oli vuorossa agirata. Ensi näkemältä helppo ja suoraviivainen, mutta oli siinä pari jännempääkin kohtaa ;)
Hyvää aikaa vitosella puomin ylösmenosta lähdettiin hakemaan, mutta sössin sitten vähän muutakin. Kepeillä aloin turhan kovaäänisesti hihkua ja Luumulla meni askelmerkit sekaisin, keppien jälkeen putkeen tuli myös kielto. Vauhtiin olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen ja molemmilla oli hyvä fiilis!

Tuloksena radalta 16,26 ja kolmas sija. Ei kovin usein noin surkealla tuloksella palkintoja pokkailla!

Illan päätti hyppyrata, johon yritin ihan tosissani tsempata. Parissa kohtaa vähän räpelsin ja virhe oli lähellä, mutta niin vaan päästiin ehjänä maaliin ja vieläpä niin vikkelästi, että Luumulle hieno nollavoitto ja ensimmäinen LUVA kakkosluokassa! Etenemä meidän toistaiseksi paras 3,93 m/s ja nyt tiedän että yli neljään metriin on ihan mahdollista päästä kunhan kartturi tekee työnsä oikein!

Täältä löytyy vielä hienoja otoksia kisoista, kuvaajana Topi Mäkinen. Aika huimia hyppyjä neiti loikkii ja into näyttää olevan kova :)

Agissa kisaillaan seuraavan kerran juhannuksena. Seuraavana keskiviikkona taas mitataan tämän hetkinen osaaminen (osaamattomuus) tokon avoimessa luokassa.

Rauma Show 2013

Luumu pyörähti tänään, todennäköisesti tämän vuoden ensimmäistä ja viimeistä kertaa, näyttelykehässä. Hoffeja oli ilmoitettu mukaan 11 ja tuomiot jakoi Gunnel Holm. Esiintyminen oli kyllä surkeinta mitä Luumulla on ollut, no ehkäpä Forssan vesisateessa tehtiin pohjat, mutta koskaan ei itsellä ole kehässä noin huonoa fiilistä ollut. Ryhmässä pomppimista ja pyörimistä ja muuten sain vetää otusta perässäni.. Kaipa tätä näyttelytouhua voisi pikkaisen treenatakin, vaikka maksimissaan kolme kertaa vuodessa kehässä käydään.

Luumulle tänään laatuarvosana EH ja arvostelussa ei paljon positiivisia huomioita ole. Kaverille heitinkin, että olis nyt edes katsonut hampaat ja kehunut sitten purentaa oikeaksi!

"Hieman litteärunkoinen narttu, jolla kapea pää. Riittävät takakulmaukset, mutta ahdas takaa ja liikkuu erittäin ahtaasti takaa. Karvapeite ei parhaimmillaan. Tan-väri saisi olla puhtaampi."

Aluksi vielä koiraa pidellessään meinasi että neiti on laiha.. no onneksi ei nähnyt koiraa ennen sterilointia. On Luumu onneksi vähän muhevoitunut viime vuodesta, mutta mielestäni se on hyvä just noin, yhtään enempää läskiä en sille kaipaa.

Huomenna turistiksi Harjavallan ryhmikseen. Katsotaan jos loppukesästä olis joku näyttely johon innostuisin tuon vielä viemään, mutta tokon ja agin parissa ainakin sitä ennen osaamistamme mitataan. Ehkä jopa korkataan kakkosluokka ensi viikon keskiviikkona! ;)