Juhannuksen viettoa

Juhannuksen vietto alkoi meillä torstaina. Luumu pääsi mökille leikkimään dalmis-herra Elmerin kanssa, kun minä kokeilin tämän hetkistä kuntotasoani kirmaisemalla Kaljasjärven ympäri perinteikkäässä Kodisjoen Kaikun järjestämässä Yöjuoksussa. Matkaa reitillä on 12,5 kilometriä ja maasto vaihtelee soratiestä metsäpolkuun. Aikaa sain kulutettua tunnin ja 18 minuuttia, mikä on mielestäni ihan kelvollinen suoritus ottaen huomioon että vuosi sitten kilometrinkin hölkkä olisi ollut henkilökohtainen saavutus.

Jos minä olin tattis tapaus reilun tunnin rupeaman jälkeen, niin Luumusta ei virta sitten hevillä loppunutkaan. Muutaman tunnin se kaahasi puskasta järveen ja järvestä puskaan, hirveää apinarallia ympäri ja taas järveen makaamaan. Elmeri parka oli ihan helisemässä neidin kanssa. Paussia pidettiin oikeastaan vaan kun ukki söi makkaraa :) Vähän sai olla välillä sydän syrjällään kun mökillä on aika kallioista ja epätasaista maastoa ja eipä tuo paljon eteensä katsele kun hepuli iskee.

Perjantaina suunnattiin Kaarinaan Tuorlaan Kristan ja Pinan kanssa, jossa ohjelmaan kuului kaksi starttia TSAU:n Juhannuskisojen merkeissä. Helteistä säätä oli lupailtu ja aamun kankeuden jälkeen olikin kiitettävän kuumaa. Luumu ei oikein ole parhaimmillaan kovin lämpimässä. Jostain syystä se väsyy todella nopeasti ja on kuumissaan, vaikka turkkikaan ei kovin runsas ole. Ehkä neidin taipumus mennä sata lasissa imee mehut nopeammin? Onneksi sain häkin kivasti varjoon ja koiraa pääsi myös kisapaikalla kastelemaan.

Maksit aloittivat hyppyradalla jonka tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata oli ihan meille sopivan oloinen ja tottakai lähdettiin hyvää suoritusta hakemaan vaikka LUVA-nolla olikin jo hyppäriltä kisakirjaan leimattu. Luumu oli starttivuoroa odotellessa vähän väsyneen oloinen, mutta ihan mukavasti kuitenkin löytyi vauhtia ja intoa. Ohjaus on kyllä edelleen aivan kammottavaa kurottelua ja kyyristelyä, mutta siitäkin huolimatta puhtaalla nollalla maaliin. Palkinnoillekin päästiin sijoittumalla kolmanneksi.

Toinen rata oli agirata, jossa ylituomari Seppo Savikko tarkkaili tuomariharjoittelija Reetta Mäkelän pillin käyttöä. Tavoite radalle oli tietysti puhdas suoritus. Erityisesti halusin tietää olisiko lääke puomin ylösmenokontakteille löytynyt. Treeneissä kokeilemani resepti on niinkin yksinkertainen, että ennen puomia käsken koiran odottaa. Se rikkoo rytmin sopivasti, kun arjessa paljon käytetty käsky on niin iskostunut koiran mieleen. Yritin myös lisäksi pysäyttää ylösmenolle 2 on 2 off, mutta eihän kaikessa voi aina onnistua ;)
Radalle sai tehdä valssia valssin perään ja tapani mukaan olin myöhässä kerran jos toisenkin ja siihen se nolla sitten kuivuikin. 0,93 yliaikaa, muuten virheetöntä menoa. Oma moka oli vapauttaa koira A:n alastulolla ennen kuin etutassut oli edes maassa. Mokoma hätähousu!

Puhtaalla nollalla olisi irronnut toinen LUVA, sillä sijoituttiin viidensiksi ja luokassa oli reippaasti yli 21 koirakkoa. No, ehtiihän niitä keräillä. Nyt tuntuu meno aika varmalta, kunhan vaan saan omat askelmerkit ja kuviot kuntoon ja opin luottamaan koiraan niin kuin treeneissäkin.

Maanantaina muuten osallistuttiin oman seuran epiksien avoimeen luokkaan. Radalla oli hauska vauhtipätkä johon piti ehtiä tekemään takaakierto. Myös keppikulmaan kompastui aika moni. Paitsi meidän Luumu :) Vaikka Luumullakin oli kivasti vauhtia, sillä on onneksi niin hyvät jarrut (ohjaajan liike) että onnistuttiin räpistelemään puhdas rata ja sillä luokan voittoon!