Menolippu kakkosluokkaan ja muita tarinoita

Tulihan se viimeinenkin nolla! Alkoikin olla viimeiset kisat jo niin kamalaa pakonomaista puristamista, että helpotus on suuri! Nyt voidaan rauhassa keskittyä pitämään hauskaa ja treenaamaan vauhtia ja varmuutta radalle. Kevään ensimmäiset ulkotreenit ovatkin lupailleet hyvää. Aika monet kisat saatiin viime kesänä ajella ja nyt nämä viimeiset kaksi nollaa tulivatkin sitten seitsemän startin sisään. Nämä on näitä, joskus kulkee ja joskus ei ja viimein palaset loksahtaa kohdilleen.

Ennen TSAU:n kisoja ehdittiin tsekata TamSK:n kisat kolmella startilla. Valehtelematta voin kyllä sanoa, että näin surkeasti järjestettyihin kisoihin en ole ennen osallistunut. Ja jatkossa tulen kyseisen seuran kinkerit kyllä todennäköisesti kiertämään kaukaa. Oltiin kaverin kanssa paikalla koko kisojen ajan ja lopussa taidettiin olla ainakin kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Buffasta loppui hyvissä ajoin syötävä (eipä tullut kenellekään mieleen vaikka hakea kaupasta sämpylöitä?) Meidän porukka kävi ainakin kahdesti oikomassa kuuluttajan puheita, serti-ruusukkeet loppuivat (ei tosin koskettanut meitä, mutta kuka oikein mahtaa palkintovastaavana häärätä..). Tässä nyt vain osa huomioista, ihmettelen vaan että noinkin isosta seurasta ei löydy enempää kokemusta ja taitoa kisoja järjestää. Verrataan vaikka RKS:n yli puolta pienemmällä porukalla järjestämään Agipitsiin. Menomatkalla vielä kuittasin itselleni 70 € pikavoiton, mutta tästä saatiin kyllä oikeastaan ihan makoisat naurut kaverin kanssa, oli tilanne sen verran koominen.

Treenikausi ulkokentällä on pyörähtänyt ihan mukavasti käyntiin. Yhdet ohjatut agitreenit on takana ja innolla odotan jo kesäkuun kotikisoja. Agia ja tokoa käytiin treenailemassa myös viikko sitten Porissa Touhu-hallilla. Luumun kasvattaja oli järjestänyt mukavan treenipäivän, johon osallistui Luumun lisäksi seitsemän koiraa huoltajineen. Toko meni täydelliseksi sekoiluksi. Luumulla ei oikein kasetti kestänyt että kasvattaja-äiti Suski kannusti katsomossa. En edes yritä laskea kuinka monta kertaa tyyppi pinkaisi kesken treenin pois. Paikalla makuuta ei olisi edes kannattanut yrittää...

Agitreeni menikin sitten oikein kivasti. Puomikaan ei ollut lainkaan pelottava, vaikka viimeisissä kisoissa oli kielletty useamman kerran niin keinu kuin puomikin. Luumu siis kehitti pienoisen puomipelon talvikauden viimeisissä hallitreeneissä. Puomi oli vähän huonosti paikallaan ja Luumu alkoi kovassa vauhdissa kompuroida. Ei se sieltä pudonnut, mutta liian jännää oli. Muutenkin koiralla oli oikein hyvä vauhti ja tekemisen meininki. Ihan sama mitä yritin niin tuntui että kaikki onnistui :) Takaaleikkauksetkaan ei aiheuttaneet mitään ongelmia. Yksi erityinen treenin tarve kuitenkin paljastui. Muuten kontatktit toimi hienosti, mutta erityisesti A-esteellä Luumu ei kestä että jään vähän taakse tai irtoan sivulle.

Agin saralla kuuluu siis oikein hyvää ja innolla odotan kesän startteja. Nyt lähdetään kakkosiin pitämään hauskaa!

Tokoilua ollaan vasta aloittelemassa, talvella oli treenit todella köykäisiä. Keväällä käytiin kerran porukalla Rauman keskustassa puistotreeneissä ja tuolla Porin reissulla näytettiin vaan mitä ei osata. Eilen oli RKS:n kentällä Heikki Mäkinen opastamassa innokkaita koirakoita Tokon saloihin. Aikaa koirakolle oli 30 minuuttia joka otettiin kahdessa osassa.
Ensin paneuduttiin jääviin liikkeisiin. Luumulla on ongelmana erottaa käskyt toisistaan, yleensä tarjoilee mitä on viimeksi treenattu. Tähän ei oikein muuta neuvoa ole kuin treenata enemmän ja niin että oikeasti varmistan esim peruuttamalla koiran edessä että liike suoritetaan juuri niin täsmällisesti kuin haluan. Ihan uutena ajatuksena minulle tuli, että koiralle pitää kertoa kun menee väärin. Ei riitä että ottaa vaan aina uudestaan ja palkkaa ei tule kuin oikeasta toiminnasta. Tätä en ollut edes tullut itse ajatelleeksi :)
Lisäksi kaivettiin esiin ongelman syitä Luumun liikkumiseen liikkeestä seisomisen yhteydessä. Aluksi Luumu vain seisoi ja seisoi vaikka kiertelin sitä todella läheltä ja kävin vieressä seisomassa. Tulihan se virhekin sieltä kun kokeen omaisesti marssin ripeästi pois ja takaisin suoraan koiraa kohti, kas, koira väisti. Ihan itse olen tätäkin treenannut väärin. Hiippaillut ympärillä mentaliteetillä "älä liiku, älä vaan liiku!" eli koko ajan varmistellut että koira onnistuu. Onhan se sitten ihan eri liike yhdellä käskyllä jättää koira (ei meinaan oikein pysähtynyt vaan jäi hämmentyneenä tuijottamaan että häh?) ja marssia totisena takaisin.

Kuinkahan kauan tässä oikein pitää seisoskella?

Toinen vartti keskityttiin seuraamiseen ja sen yhteydessä tapahtuvaan pomppimiseen. Avuksi tähän lyhyt hihnanpätkä joka muistuttaa tarvittaessa koiraa niin että itse voin passiivisena vain pitää käden paikoillaan. Liikkeelle lähdöt alan tehdä myös rauhallisemmin, samoin käännökset. Muutenhan Luumu ei seuraamisen yhteydessä pompikaan vaan suoritus on oikein mukavaa katsottavaa. Minulla on vain tapana lähteä rynnimään ja koiralle tulee vähän kiire. Valelähtöjä myös treeneihin mukaan. Koiran pitää oppia malttamaan ja kuuntelemaan käskyjä.

Täyskäännös mars!

Kontakti kunnossa!

Toisten treenejä seuraamalla ja muiden osallistujien kanssa juttelemalla sain sitten lisää vinkkejä omaankin treeniin. Ihan yleisellä tasolla selkiytyi taas vähän ajatukset ja visiot omaan tekemiseen ja koiran koulutukseen yleensä. Hyvin sopi Mäkisen opit omaan ajatusmaailmaan. Liikkeiden treenaamisen lisäksi aion entistä enemmän panostaa sosiaalisen palkan lisäämiseen, enää ei pallo joka liikkeen jälkeen lennä. Yhdessä kulkemista, "seurailua" on myös alettava treenata! Näillä eväillä viimeistään Terviksellä nähdään!

Kuvat otti Vilma Sjölund, kiitos hänelle!

Aprillipäivän agi

Pääsiäisviikonlopun agirykäisy jatkui maanantaina ATT:n hallilla Liedossa. Olin ilmoittanut Luumun kahdelle radalle. Aamu alkoi Jarmo Jämsän tuomaroimalla agiradalla ja päivällä oli luvassa Heidi Viitaniemen hyppyrata. Matkaseurana olivat mineissä kisaavat Krista ja Pina. On kyllä paljon hauskempaa reissata kimpassa, matkakulut puolittuu ja tsemppiä ja kannustusta riittää. Kuvaamaankin yleensä ehditään toinen toistemme suoritukset.

Sitten asiaan ;)
Suurin osa lukijakunnasta varmaan jo tietääkin, että nollahan se sieltä tupsahti. Vihdoin. Enää uupuu siis yhtä ja nousu kakkosiin häämöttää. Itse suoritus oli mielestäni kömpelö ja kumma kyllä, perjantain radoilta jäi paljon parempi fiilis ja onnistuneempi olo..? Seurakaveri totesikin Jämsästä, että ei sen radoissa oikein ole päätä eikä häntää.. enkä kyllä tykännyt radasta heti ensi näkemästä alkaen. Onneksi ihanneaika oli todella löysä etenemällä 2,9. Vauhtia Luumussa oli kyllä ihan mukavasti (jopa niin että mielestäni roiskaisi puomin kontaktista yli..) etenemä agiradalle kelvollinen 3,25. Pitää kyllä sanoa, että toiste ei ole tarvetta kyseisen tuomarin radalle mennä jos valita voi.. ei oikein sopinut meille. No nolla tietysti sopi, mutta muuten en tykännyt yhtään ;) Tarjoillaanpas nyt sitten videokin iloksenne. Kiitos Kristalle kuvaamisesta ja ääniraidasta :D

Hyppyrata menikin sitten totaalisesti penkin alle. Olin tajuttoman väsynyt turhanpäiväisen kellojensiirtelyn aiheuttaman stressin pilattua yöunet. Luumullakin oli paras vire mennyt. Vähän huonosti taitaa sopia tuommoinen paasto koiralle.. pitänee jotain pientä tankkausta miettiä jatkossa jos starttien välissä on useampi tunti. Muutenkin itsellä oli keskittyminen rataan jotenkin puolittaista, en osannut edes ohjauskuvioita päättää valmiiksi ennen rataa ja niinpäs sitten myöhästyinkin oikein roimasti yhdestä valssista.. kolme putkikieltoa ja se siitä. Tästä ei todisteita sitten näytetäkään..

Huhtikuussa on vähän hiljaisempaa kisakalenterissa. 13.4. Lempäälässä ja 27.4 Liedossa olisivat ainoat mahdolliset startit. Onneksi Lempäälän ilmoittautuminen päättyy vasta maanantaina, olen nimittäin ihan kahden vaiheilla lähteäkö vai ei. Saa nähdä.

Koirakemiaa

Taas tuo karvakasa opetti tänään, että mitään ei kannata olettaa ja yleispäteviä johtopäätöksiä tehdä, kun kyseessä on koiran korvien välinen maailma.

Oltiin sovittu kaverin kanssa koiratreffit tälle päivälle. Luna on 8 kuukautta vanha lapukkanarttu ja Luumun kanssa eivät olleet koskaan ennen tavanneet. Varasin mukaan pitkän liinan ja lähdin "toivotaan toivotaan" -asenteella reissuun. Luna-neidillä oli vielä äskettäin ollut ensimmäinen juoksunsa ja se oli joissain vanhemmissa nartuissa aiheuttanut pieniä ärähtelyjä. Luumun "tuntien" olin siis varma että huutokonsertilla päällä istumisineen lähdettäisiin liikkeelle ja hyvällä tuurilla saisin ehkä koiruuden lopulta käyttäytymään.

Eipä mennyt, onneksi, minun käsikirjoitukseni mukaan. Jotkut koirat vaan tulee juttuun ja toiset ei. Ihminen on vaan sen verran tyhmä ettei näe toista koiraa koiran silmin. En tiedä mikä pikkuneidissä niin Luumua viehätti, kun tavallisesti se on hyvinkin valikoiva ja leikkii vain urosten kanssa. Ihan samanlaista oli meno kuin esimerkiksi treenikaverin Masterin kanssa. Juoksemista, painimista, vaanimista ja vähän ärähtelyäkin. Kovasti Lunan hajut tuntui kiinnostavan ja loppulenkistä Luumu esitti oikein kosiotanssiaan.. pöljä. No oli syy mikä hyvänsä leppoisasti sujuneeseen ulkoilutuokioon, niin seuraavalla kerralla voikin olla toinen ääni kellossa. Luna asustaa Jyväskylässä, joten harvoin nähdään ja neiti on kuitenkin vielä ihan kakara ja varmasti tulee elkeet iän myötä muuttumaan.

Tässä vielä todisteet leikeistä. Kyllä tuo Luumukin osaa, vaikka aina sitä mollaan ;) tekee tuon ilmeisesti ihan tahallaan..

Pitkäperjantain agiliitelyt

Eipä tullut piinallista pitkäperjantaita meille, ainakaan agilityn takia! Nollia ei tietenkään saatu, mutta muuten on aivan mahtavat fiilikset radoista. Nyt ei ollut sitä Porissakin esiintynyttä epävarmuutta ja sekoilua, vaan radat oli hienoja ja vauhdikkaita. Ekaa agirataa ei kaveri ehtinyt kuvaamaan, kun heillä alkoi samaan aikaan rataan tutustuminen, mutta TSAU:n sivuilta löytyi linkki B-radalle. Kuriositeettina mainittakoon, kuinka 1:10 minuutin kohdalla joku mukamas koulutettu kaheli saapuu halliin vetäen perässään epätoivoista omistajaansa.. kröhöm.

Meidän suoritusvuoromme oli toinen, videon aikaan 4:40. Minna Räsäsen rata oli oikein mieleinen, melkein joka toinen este oli putki, ja niistähän saikin oikein kivasti vauhtia. Aikaan ja etenemään 3,47 olen enemmän kuin tyytyväinen. Sisältyyhän tuohon yksi kieltokin ja puomin tuo vellihousu keinun pelossa hiippaili (roiskaistuaan ensin ylösmenolla vitosen..) Vähän tuli A:lla kiire, ja jouduin itsekin hyppyhommiin ;) onneksi siitä ei vitosta tuomittu. Meni kyllä vähän pasmat sekaisin ja unohdin viedä esteelle kunnolla. No eipä sekään olisi nollaa pelastanut. Niin oli pennulla virtaa, että puomin ylösmenon pysähdyskäsky ei noihin luppakorviin sitten tarttunut. Alasmenolle sain sitten kunnolla pysäytettyä ja siitä hyvällä fiiliksellä maaliin.

Päivän toiseksi radaksi olin luonnollisesti valinnut hyppyradan. Nyt onneksi maksit eivät aloittaneet, vaan ehdin rauhassa katsella muiden kokoluokkien ratoja. Rata oli Asko Jokisen tuomaroima ja oikein hauskaa vaihtelua välillä niin kovinkin suoraviivaisiin ykkösluokan ratoihin. Luumu varasti lähdössä ja sitten tulikin ohjaajalle kiire. Tuttuun lentokonetyyliin sain kuitenkin pelasteltua ja kalasteltua radan melkein loppuun asti, kunnes tuli jo ennakkoon ahdistusta aiheuttanut putki.. Helpotuksena putken pään sai vieläpä valita, mutta jos radalle mennessään ei ohjaaja ole saanut omaa taktiikkaansa päätettyä... Olisi joko kannattanut suosiolla ohjata putken toiseen päähän, tai edes "valua" koiran perässä vähän kauemmaksi ja näin saada paremman lähetyksen putkeen. Nää on näitä. Etenemä 3,37 oli yllättäen heikompi kuin agiradalla, mutta ihmeteltiinhän tuota nimenomaista putkea varmaan neljä sekuntia ;)
Tässä video C-hyppyradalle. Huomasin muuten kuinka typerässä kyyryssä ohjaan, ja ohjaukset on ihmeellistä kurottelua.. mahtaisi olla näky jos ohjaisin minikoiraa, kädet maata viistäen varmaan! ;)

Seuraavat koitokset maanantaina, huomenna koiratreffejä ja hyvää ruokaa anopin keittiöstä.

Kevättä odotellessa

Kuten hiljaisesta blogista arvata saattaa, ei Porissakaan kummoisia tuloksia saatu aikaan. Ensimmäinen rata meni täydelliseksi sekoiluksi. Ei se ensimmäinen lähtövuoro ainakaan meille sopinut! Kaveri kävelytti Luumua kun tutustuin rataan ja ehdin leikittää sitä itse vain hetken ennen kuin piti startata. Jo lähdössä aavistin pahaa kun koira tuntui olevan ihan muissa maailmoissa. Ja eihän se sitten ihan putkeen mennytkään.. katsokaa itse :P sekoilua, nukahdus ja keskeytys
Videolta ei kovin hyvin näe, mutta Luumu oli jo puoliksi putkessa kun päättikin peruuttaa takaisin ja lähteä haistelemaan radan reunalle. Siinä vaiheessa minulle riitti ja vein koiran pois. Esteiden kiellot olivat varmasti kartturin vika, mutta kyllä tuo A:lta pomppaaminen vähän sekoitti pakkaa. Keinulla kontakti oli onneksi hyvä.

Toiselle radalle lähtiessä ehdin olla vähän enemmän koiran kanssa kun lähdin rataan tutustumisesta ajoissa pois. Vauhti oli täysin hukassa ja kepeillä sekoiltiin niin että ylituomari tuomitsi minulle kosketuksesta vitosen vaikka tuomariharjoittelijan käsi ei noussutkaan. Ilmeisesti koskin keppeihin tai blokkasin koiran polvella, en muista, mutta kielto se olisi ollut varmasti muuten. Toinen kielto vielä ja reippaasti yliaikaa, mutta eipähän kieltänyt putkia, mikä on jo meille pieni saavutus! Noloahan tämäkin on, mutta tarjoillaan nyt B-radankin video selostuksineen ;)

Tulevaa ohjelmistoa tuossa jo päivitinkin, eli Laitilan näyttelystä jäädään sittenkin pois. Puoliksi unohdin ja nuukuuskin iski.. ja eipä tuo turkki hääppöinen voi kuukauden päästä olla kun edelleen karvoissa kotona kahlataan. Rauman näyttelyyn kuitenkin ilmoitin Luumun ja pääsiäisen pyhiksi on tiedossa agia ja agia. Kaksi rataa kumpanakin päivänä. Oli jo mielessä kokeilla kolmea starttia, mutta eiköhän ole parempi malttaa. Kisojen välissä on kuitenkin vain kaksi päivää ja tunnetusti Luumu on kisareissun jälkeen totaalisen puhki. Maanantaina omatoimitreeniä ja loppuviikko hauskanpitoa.. ja sormet ristiin ettei meille taas arvota ensimmäistä lähtövuoroa! ;)

Koirankarvamatto

Voihan keskuspölynimuri tuota karvanlähtöä!! Luumu on näköjään päättänyt luopua kaikista karvoistaan. Suunnitelmissa oli ilmoittaa otus näyttelyihin Laitilaan, Raumalle ja Harjavaltaan, mutta enpäs tiedä.. Laitilaan viimeinen ilmopäivä on jo 18.3 ja itse näyttely pidetään 20.4 Raumalle halvempi hinta päättyy 22.3, eli päätöksiä pitäisi tehdä. On vaan täysi arvoitus minkä näköinen koinsyömä karvareuhka Luumu kuukauden päästä on, tai edes kahden.

Agilitykilpailuissa ei onneksi karvoja katsota ja kisoja onkin ihan kivasti tarjolla. Kauden korkkaus Liedossa ei ihmeitä tarjonnut. Tai no olihan molemmilla radoilla sattuneet keppivirheet epätavanomaisia Luumulle, mutta muuten jatkettiin just siitä mihin syksyllä jäi.. Luumun vauhti on kyllä parempi, mutta kartturi jatkaa täysin samalla linjalla, virheistään yhtään mitään oppimatta. Molemmilla radoilla tuloksena 10 ja toiselta vielä yliaikaa hieman.
Hyppyradalla unohdin yhdessä kohtaa vaihtaa puolta ja pasmat vähän sekosi, seurauksena kielto putkeen. Onnistuin vielä rynnimään kepeille niin että Luumu meni toisesta välistä sisään. Hienosti irtosi kyllä loppusuora ja muutenkin oli kivasti vauhtia. Agiradalla ohjasin aivan selvästi yhden esteen ohi, jos ohjaaja leikkii radalla lentokonetta niin näinhän siinä käy.. Kepeillä tapahtui jotain?? Ensin sekosi rytmi puolessa välissä, sitten lopussa nenu maahan ja liian aikaisin ulos.. phoh.

Ei kyllä voi koiraa syyttää jos kartturi jännittää ja hermoilee ja käyttäytyy kummallisesti. Porissa ylihuomenna uusi yritys. Lähtövuoro yllättäen päivän eka, joten jännittämäänkään ei ehdi. Jospa tämä vaikka helpottaisi ongelmaa? Porin jälkeen seuraavat kisailut suunnitteilla pääsiäisenpyhiksi. Perjantaina tai maanantaina Lietoon, ellei sitten molempina..

Vuosikokous

Maanantaina oltiin Luumun kanssa Paneliassa palauttelemassa vähän agilityä mieleen. Sopivasti oli aikaa treenailla ennen alkeisryhmän vuoroa. Ekalla pätkällä otin ihan muutaman hypyn ja putken, kerran puomin ja kepit ja pari kertaa keinun. Luumu oli vähän pihalla ja meno oli semmoista haahuilua. Pidin pienen paussin kun kaveri treenasi vuorostaan ja tuumaustauon jälkeen olikin meno jo ihan erilaista. Hienosti ja vauhdikkaasti meni niin kepit kuin kontaktiesteetkin ja hienosti jämähti koira myös A:n alastulolle. Treeneistä jäi niin hyvä mieli, että päätin heti jättää perjantain ohjatut väliin.

Torstaina olin RKS:n vuosikokouksessa. Kokous ei ihmeitä pitänyt sisällään, uusi näyttelyjaos päätettiin perustaa ja muutama hallituksen jäsen vaihtui. Ennen kokouksen alkua herkuteltiin kuitenkin täytekakulla ja jaettiin palkintoja vuoden 2012 aikana ansioituneille koirille ja harrastajille. Viimevuotinen kannustuspalkinto sai jatkoa pronssisen agilitymerkin muodossa, ahkeruus ja talkoilu siis kannattaa. Olin myös uumoillut, että Luumulla voisi olla mahdollisuuksia sijoittua vuoden tottelevaisuuskoira -listalla ja lohkesihan se kolmas sija meidän huimilla seitsemällä pisteellä. Ykkössijaan riitti tänä vuonna 10 pistettä, eli kyllä tuo meidän kolmas sija kertoo enemmän tämän hetkisten koirakoiden tasosta ja aktiivisuudesta, kuin meidän taitavuudesta. Palkinnoksi saatiin lahjakortti Taikatassuun.

Isompi yllätys seurasi kuitenkin hetken kuluttua, kun minun kerrottiin saaneen Emmin pytty -kiertopalkinnon. Samaisen palkinnon muuten pokkasi vuonna 2009 Luumun täti Mörkö (K. Siida) omistajansa Heidin kanssa. Olisihan tuokin ollut ennustettavissa jos olisin etukäteen perehtynyt RKS:n kiertopalkintoihin ja niiden jakoperusteisiin, mutta oli ihan hauska yllätys.

Sunnuntaina sitten kisakauden korkkaus Liedossa. Päätin jättää seuraavan viikonlopun TSAU:n kisat väliin ja jatkaa sitten Porissa. Luumulla nyt kuitenkin on vähän agikunto repsahtanut ja viimekesäinen jokaviikonloppuinen kisoissa ravaaminen oli niin raskasta itselle, että enpäs nyt viitsi heti vuoden alkajaisiksi samaan ryhtyä.