torstai 29. elokuuta 2013

Lusmuilua

Laiskuusgeeni on ottanut ylivallan ja blogin näpyttely on jäänyt kaiken touhuamisen ja tekemättömyyden jalkoihin. Paljon on ohjelmaa viimeisen päivityksen jälkeen ollut, joten pieni yhteenveto lienee paikallaan.

Heinäkuussa pyörähdettiin hoffileirillä. Niina Ojansivun opissa metsäjäljellä meni nyt koko viikko. Keppi-ilmaisu aloitettiin ja eipä se nyt sen kummempaa ollut kuin että pellolle poljettiin jälki, jäljelle ripoteltiin keppejä ja sitten koira kulki jäljen ja ilmaisi kepit. Käsittämättömänä peikkona olin tätä pitänyt enkä ollut edes yrittänyt koiralle opettaa. Ihan kivasti meni leiri, treenata vaan pitäisi jaksaa myös näin "siviilissä".

Leiriviikolle ajoittui myös epäviralliset agikisat Mynämäellä ja siellä kirmattiin pari rataa ihan vaihtelun vuoksi. Sijoituksia ei saatu, mutta hyvä mieli jäi. Koira kulki hyvin ja taas kerran tuntemattomien kehut hienosta koirasta lämmitti mieltä.

20.7 olin saanut Luumulle paikan BH-kokeeseen Laitilaan. Eipä jäänyt paljon jälkipolville kehuttavaa ja kerrottavaa. Läpi meni, mutta aivan kaameaa kuraa oli koko touhu! Paikkiksesta koira lähti LAIDUNTAMAAN, sääntökirjaa en ollut niin hyvin opiskellut, että olisin tiennyt kuinka tilanteessa sitten toimitaan, otin vain mallia edellisestä parista ja yritin saada Luumun makaamaan loppuajan vieressäni VIRHE!! Tämmöistä ei olla ollenkaan treenattu ja koira paineistu ihan tosissaan. Seuraaminen olikin sitten yhdistelmä haistelua, risujen poimintaa ja hienoa työskentelyä (mitä nyt koira oli paineissaan noin viisi senttiä taaempana kuin normaalisti) Henkilöryhmä oli hieno :)

Seuraavalla viikolla käytiin tyhjentämässä palkintopöytä oman seuran epiksissä. Luumulle siis ainoana tulokset maksien avoimessa luokassa, rata ei todellakaan ollut helppo. Vähän tehtiin myös tokoa viikolla kun Tervis olisi viikonloppuna.. jotain oli kuitenkin muuttunut BH-kokeessa..

Terviksen reissu ei ollut missään muotoa onnistunut. Menomatkalla ajoin moottoritiellä varisparveen ja tuloksena haljennut ajovalo ja kallis remontti. Onneksi varaosana saa kuitenkin vain uuden lasin, alkuun uhkailtiin että koko umpio polttimoineen, sähköineen ja muine tilpehööreineen menisi vaihtoon ja hintalappu osalle alkaen 1500€...
Itse toko oli kuin pahinta painajaista alusta loppuun. En jaksa edes eritellä mistä 3-tulokseen oikeuttavat 119 pistettä raavittiin, jokainen piste oli kyllä työn ja tuskan takana. Ainut ilon aihe oli paikkis, josta ensimmäistä kertaa koskaan täydet pisteet! Aina on ollut tuplakäskyjä joko alussa tai lopussa.
Itku meinasi tulla kun varmana pitämäni seuraaminen meni nollille Luumun lähdettyä haistelemaan ja poimimaan jotain roskia kehästä. Kaikki muukin oli kaukana normaalista, jotain vaan oli mennyt nyt pahasti pieleen meidän touhuissa, joko BH-kokeessa tai sitten siemen oli jo kylvetty aikaisemmin. Terviksen jälkeen seurasikin totaalinen tokosta pidättäytyminen. Edes agitreeneissä en ottanut Luumua lähdöissä sivulle vaan käskin sen vaan istumaan.

Elokuu oli aika lailla hiljaiseloa. Agia treenattiin kerran viikossa, muuten hihnalenkkiä ja kotikoiran elämää. Viime viikolla rohkeni ottaa agitreeneissä vähän seuraamista ja kyllä oli neiti täpinöissään! Niin täpäkkää sivulle siirtymistä ei ole hetkeen nähty ja into oli suorastaan ylitse pursuavaa, että eiköhän se siitä. Olin kyllä ollut kuoppaamassa koko tokoilua meidän osalta kun ajattelin jonkun olevan lopullisesti pilalla, mutta uudelleen innostuneena ilmoitinkin neidin sitten seuran omiin koekeisiin syyskuulle ja ylipuhuttiin minut jopa piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta eipä siitä sitten mitään tullutkaan. Edellisen päivän ell käynnin tuloksena lääkekuuri ja parin viikon kisatauko. Toivottavasti masu saadaan vihdoin kuntoon.

Jos tokossa oli hyvinkin synkkiä pilviä ja jopa totaalista luovutusmielialaa, niin agissa kulkee! Viime viikonloppuna Porissa molemmilta radoilta voitot! Hyppyradoilta kakkosluokassa kasassa on jo kolme nollaa ja agiradoilta kaksi hienoista yliaikanollaa. Ja nämä kaikki viiden viimeisen radan sisään! Vähän kun saan ohjausta viilattua, niin mehän ollaan kolmosissa. Porissakin tuo 0,09 sekuntia meni tuohon täysin turhaan puolenvaihtoon A:n alastulossa, mutta minkäs teet kun kartturi vaan jännittää! Ja muutenkin ohjauksella olisi niin nipistettävissä sekunti jos toinenkin!



                                         

Nyt on siis taas taukoa luvassa, mutta Porissa ollaan taas iskussa ja nollien metsästys jatkuu!


2 kommenttia:

  1. Mikäs koiruudella on/ oli mahassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Anonyymi ja muutkin uteliaat ;)
      Mahan kanssa tuolla nyt on ollut enemmän ja vähemmän ongelmaa, ilman sen tarkempia diagnooseja. Raaka-ruokaan siirtyminen auttoi aikanaan, on vain ollut ongelmana löytää siihen sopivat lisukkeet/lisäravinteet. Nyt kokeillaan lääkettä ja seurataan tilannetta, ei sen kummempaa.

      Ja koiruus on koko ajan iloinen ja touhukas ja ruoka maistuu hyvin. Eli ei tarvitse kenenkään huolestua, että kipeän koiran kanssa käyn treenaamassa. Onneton se on jos ei mitään kivaa saa tehdä!

      Poista