sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kuulumisia

Jopas on jäänyt blogipäivitykset vähän paitsioon.. Ryhtiliikkeen paikka ilmiselvästi!
Kerrataanpas lyhykäisesti viime kuukausien tapahtumia.
Marraskuussa heti Karoonan treffien jälkeen pidin talvilomani pikku potilasta hoivaten. Luumu pääsi jo pitkään vaivanneista anaalirauhasista eroon ja täytyy kyllä sanoa että koira on kuin uusi! Energiaa ja touhotusta on välillä aamusta ehtooseen ja laiska omistaja jo joskus katuu leikkausta.. No eipä sentään :) mutta selvästi rauhaset vaivasivat paljonkin, vaikkeivät koskaan tulehtuneetkaan. Kesällä kertomastani yhteislenkeilläkin selän takana piilotelleesta ujostelijasta on tullut taas oikea rämäpää joka uskaltaa juosta ja leikkiä seurassa kuin seurassa. Ilmeisesti kipeä takapää vaikutti koiran itsetuntoon ja käytökseen niin että muutkin kohtelivat sitä eri tavalla. Leikkaus ja toipuminen sujuivat muuten mainiosti, mutta kaulurin käytöstä oli pientä erimielisyyttä. Päädyin siis pitämään koiraa silmällä 24/7, nukuin pari viikkoa sohvalla toinen silmä auki.. Onneksi haava ei Luumua juurikaan kiinnostanut ja "uimarengas" kaulurin kanssa uskalsin pitää koiraa pieniä aikoja yksin.

Agilitya päästiin treenaamaan talvikaudeksikin samaan ryhmään missä kesällä aloitettiin. Harjoittelupaikkana on ratsastuskoulun maneesi ja pientä haastetta on tullut niiden herkullisten palleroiden myötä, joilla hevoset ovat koko kentän miinoittaneet. Muutama kolinapurkki on tullut väsättyä ja aina saa pyytää jonkun semmoinen kädessä kentälle päivystämään. Muutenkin vieras ympäristö aiheutti aluksi melkein kaikille ryhmäläisille pieniä keskittymisvaikeuksia, mutta nyt tilanne alkaa jo olla normaali.
Kepeillä on tullut huimaa edistystä. Maneesissa kun aloitettiin ja ympärisö oli vieras ja kepit erit kuin aikaisemmin, oli kuin koiralla ei olisi ollut harmainta hajuakaan mitä mokomien pystyssä sojottavien kepakoiden kanssa tulisi tehdä. Arpoi vain jonkun välin tai juoksi keppien vierestä palkkaa odottaen. Syksylläkään ei oltu vielä päästy ohjureista ja verkoista täysin pois, mutta nyt tuli roimasti takapakkia. Ennen joulua isäni onneksi rakensi meille hienot 2x2 kepit ja niiden avulla onkin tulosta tullut. Aliarvioin kuitenkin taas kerran pikku höpöwarttini. Mentaliteetti oli vähän että "kokeillaan ny tätäkin mutta ei tästä kuitenkaan mitään tuu kun ei toi kummiskaan mitään tajuu" Ja pyh! Muutama leikkituokio kunnon palkoilla ja leluilla ja nyt koira tarjoaa sitä jo treeneissä itsekseenkin vaikka kotona keppejä on vaan neljä ja treeneissä täydet. Jes!
Mutta niin kuin monesti on todettu, niin heti kun jokin ongelma ratkeaa niin uusia on jo jonossa.. Seuraavana puhteena onkin ylösmenokontaktin opettaminen ainakin puomille ja keinuun, A:sta en oikein tiedä kun pelkään että vauhdin pysäyttäminen johtaa epätoivoiseen räpistelyyn.

Mitäpäs tässä muuten.. Luumulle odotellaan juoksua alkavaksi. Pakkaa touhu olemaan jo sen sorttista, että huumorintaju on välillä koetuksella kun neiti vaan juoksee hajujen perässä ja ottaa itseensä ihan ihme jutuista. Itselleni ostin sukset kun kunnon "avaimet käteen" -tarjouksen lykkäsivät. Katsotaan kuinka sivakointi sujuu noin 15 vuoden tauon jälkeen. Ladut on mukavasti kävelymatkan päässä, toivottavasti nyt lumi pysyis pari kuukautta.
Loppuun vielä kuva neidistä odottelemassa treenivuoroaan. Täytyykin kehua kuinka nätisti ja hiljaa odottelu sujuu. Kamera vaan on turkasen surkea! Salamalla koira näyttää ihan kamalalta ja ilman ei ainakaan hiemankaan hämärässä saa yhtäkään terävää kuvaa. Säädöt pielessä tai koko kapineella sais heittää vesilintua! Mur.

3 kommenttia:

  1. Luumulla on hieno takki, tuollaista olen vähän itsekin tänne kylmyyteen koiralle kaipaillut. :)

    Hienoa, että saatte treenailla talvellakin, itsellä on jo kohta kuukauden tauko reeneissä eikä tiedä koska päästään taas normaaliin elämään kiinni.

    Lisää uskoa koiraan ja paljon onnistumisia treeneihin! :)

    VastaaPoista
  2. Olipas kiva lukea välillä blogipäivityksiä :)
    Agility on tosiaan "kiva" laji, kun joku pulma ratkeaa niin vähän ajan päästä seuraava odottaa. Ehkäpä juuri sen takia niin koukuttava harrastus kun vuorotellen tulee onnistumisia ja sitten taas saa repiä hiuksia päästään että miksi mikään ei toimi ;) Tsemppiä treeneihin !

    VastaaPoista
  3. Tuo takki on Hurtan sademantteli, on toiminut ihan hyvin noin kun ei ole paljon pakkasta. Luumulla on myös Back on trackin paksumpi loimi jota olen vähän kovemmalla pakkasella pitäny, se on siitä paremman mallinen kun olkavarretkin on suojassa. Tosin eihän tuolle kuikelolle mikään kunnolla istu.. ja noita loimiahan ei muuten tule pidettykään kuin treeneissä odotellessa ja autossa kotimatkalla.

    VastaaPoista