Räpellysten räpellys ja puomipainajainen

Ainakin alustavien kaavailujen mukaan vuoden viimeiset agikisat on nyt hypelty meidän osalta.

Kaksi viikkoa sitten Porissa Wecan kisoissa tuli kauden pohjanoteeraus. Kaksi hylkyä, joihin ainut syyllinen löytyy peiliin katsomalla. Radat olivat kyllä erittäin ikäviä ja tuloksilla ei juuri juhlittu, mutta treenien perusteella ja Luumun tuntien kaikki olisi kyllä tehtävissä. Jännitin ihan kamalasti enkä pystynyt lainkaan keskittymään rataantutustumiseen. Parissa kohtaa askelmerkit ja ohjauskuviot oli ihan kysymysmerkkejä radalle lähtiessä. Ei näin! Vielä Luumun kasvattajaäiskän Suskin napottaessa katsomossa, oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa. Näistä radoista löytyy kyllä videotaltioinnit, mutta sitä räpellystä ei valitettavasti ole kaikille silmille tarkoitettu ;)
Videoilta vaan näkee hyvin, että todellisuudessa Suskin paikalla olo vaikutti radalla vain ja ainoastaan minuun. Luumu on toki vähän hövelimpi lähdössä, mutta radalla keskittyy täysillä tekemiseen. Ratahenkilöiden ja tuomarin moikkailut radoilla olivat pelkästään ohjelmanumeroita minun hauskuuttamisekseni, kun kieltojen tullessa olemus synkkeni ja ahdistus kasvoi.

Meidän kompastuskiveksi on viimeaikoina muodostunut kohdat joissa kaksi tai useampia hyppyjä on rinnakkain, mahdolliseti vähän porrastettuna, ja ne pitää hypätä serpentiininä tai yksinkertaisena lenkkinä. Edellisten Porin kisojen A-radan videolta näkee hyvin radan alussa, kun valssi on myöhässä ja merkkaus puutteellinen, niin koiran alastulo näyttää todella ikävältä ja ponnistaessa en todellakaan ole tehnyt selväksi minne käännytään. Marjonkin radalla oli kolme hyppyä rinnakkain ja jotenkin onnistuin räpeltämään itseni eri puolelle ohjaamaan kuin olin suunnitellut, tuloksena hylkäys ja ohjauksena täydellinen päällejuoksu, vaikka sellaista ei siis olisi pitänyt todellakaan tehdä, vaan rata kulki serpentiininä...

No, toivottavasti kolmosissa suositaan radoilla helpompia kuvioita, kuten välistävetoa ja päällejuoksua ;) kunhan nyt ensin siis noustaisiin sinne kolmosiin!

Eilen kisailtiin Liedossa Tsaun Lokakisoissa. Neljästä tarjolla olevasta radasta olin valinnut kolme, Heidi Viitaniemen agiradan, sekä Asko Jokisen agi- että hyppyradan. Kisat alkoi meidän osalta hyppyradalla, mikä sopikin hyvin. Hyppärinollia oli kertynyt jo kakkosluokassa kolme, joten paineetta saatiin juosta ja kaivaa rennompaa asennetta agiradoille. Jännitin nimittäin taas ihan törkeästi ja olin epävarma ohjauksistani kun ei ollut ketään sparraamassa.. Omillani kuitenkin selvisin ja parin venähtäneen kaarroksen kautta nollana maaliin ja toiselle sijalle!

Seuraavaksi oli vuorossa Heidin agirata. Ihanneaika oli aika tiukka etenemällä 3,3 ja yhtään puhdasta nollaa ei maksit onnistuneet tekemään. Tähän rataan löytyy onneksi videokin, meidän suoritus ajassa 58.30. Putken jälkeen meinasin ohjata väärälle hypylle ja ehkä siinä samalla unohdin miten olin suunnitellut ohjata tuon meille harmaita hiuksia tuottavan serpentiinin. Hylkäyksen jälkeen sain kuitenkin hienosti paketin kasaan ja virheettä maaliin. Ja enhän toki malttanut olla kellottamatta videolta meidän aikaa! Kyllä tuo villahousu vaan niin pinkoi, että nipin napin olisi ihanneaikaankin päästy :) tosin itse voisin vieläkin reippaammin ja rohkeammin liikkua.
Olen kyllä oikein ankarasti pohdiskellut tätä meille niin paljon vaikeuksia tuottavaa serpentiiniä. Persjättö valssin sijaan aina kun se vaan on mahdollista voisi toimia tässä parhaiten, tosin siihen sitä ohjaajan liikettä ja ajoitusta sitten taas tarvitaan. Tälläkin radalla ennen keppejä olis pitänyt paljon rohkeammin itse edetä.
Meitä edeltävä koirakko muuten tekee persjätöllä tuon 3 ja 4 esteiden välin, näköjään pelaa hyvin!

Päivän viimeisenä koitoksena oli Askon agirata. Ja olipa kerrassaan erikoinen! Puomi juostiin kolme kertaa ja muita kontaktiesteitä ei sitten radalla ollutkaan. Putki oli vielä vedetty suoraksi puomin alle poikittain ja sitä sitten sai kierrellä. Toisessa päässä rataa pingottiin putkesta putkeen neljä kertaa peräkkäin, no olihan välissä toki yksi hyppy :)
Ennakkoasenne rataan oli taas kertakaikkisen väärä ja sitä kuuluisaa apinanraivoa virheettömän radan punnertamiseksi ei vaan löytynyt. Toiselta puomin ylösmenolta napsahti sitten vitonen ja kas, kielto siinä missä kaksi hyppyä porrastettuna rinnakkain! Tämänkin Luumu sitten hyppäsi lopulta väärältä puolelta...
Kepit oli hienot ja ihan hyvällä vauhdilla meni koko rata.

Kuten alkuun kerroin, ei loppuvuodelle ole ainakaan suunnitteilla yhtään kisaa. Kotijoukoilta on tullut palautetta ainaisesta koiran kanssa ympäri maakuntaa ajelusta ja meneehän yhteen kisareissuun eurojakin jonkun verran. Talven treenitkin on vielä täys arvoitus, Panelian Possuareenalla kuitenkin seura taas treenaa. Koulutusohjaajapalaveria ei ole vielä pidetty, joten talven ryhmistä ei vielä tiedä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin alkeis- tai jatkoryhmää saan taas vetää, ja omatoimitreenit vetäisen siinä sivussa. Vaikka treeniä todella tarvittaisiin, niin todennäköisesti en kahdesti viikossa jaksa iltaani siellä viettää, eli omatoimitreenillä talvikausi mentäisiin. Nyt kuitenkin aion keskittyä enemmän tokoiluun. Jos vaikka voittajan liikkeet saisi ensi kesäksi koekuntoon..